Keskiviikkona pesin Uikin Piteån näyttelyihin. Sen turkki on kyllä nyt ikävän kärsinyt, joten vähän jännitti sen kanssa näyttelyreissuun lähteä. Pahinta pelkäsin. Pesin sen vain Linna-shampoolla ja jätin kaikki hoitavat aineet pois.
Leyan pesin torstaina ja Oosan perjantaina. Kummallekin käytin tuttuun tapaan ensin K9 Strip Off - shampoota, sitten saman sarjan Crisp Texturea, väliin laitoin Chris Christensenin Substance Builderiä ja lopuksi vielä PurePaws Terrier Touch - hoitoainetta. Turkeista tuli mielestäni ihan kelvolliset.
Perjantaina suuntasimme Teron keulan kohti Ruotsia. Haaparannassa kävimme matolääke- ja ruokaostoksilla sekä tapasimme Dianea ja Rogeria kahvittelun merkeissä. Piteåån lauantain villakoiranäyttelyn paikalle saavuimme hyvään aikaan.
Villakoiranäyttelyn tuomarina toimi Francesco Cochetti, josta minulla oli vuosien takaa hyvät muistot: vuonna 2002 Hessu sai ensimmäisen sertinsä häneltä. Isovillakoirat aloittivat päivän. Kauheasti ei tullut muita koiria seurattua, mutta lopulta yllätyksekseni Oosa oli valioluokassa ainoa, sai erinomaisen, voitti tietysti luokkansa, sai vielä sa:nkin. Lopulta Oosa oli pn3 ja sai vara-sertin. Rehellisesti voin sanoa, että yllätyin suuresti!
Uikki osallistui valioluokkaan, sai niinikään erin, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai myös sa:n. Eikä, arvostelussa sanaakaan turkin kunnosta, vain että correct coat texture. Leya osallistui huvin vuoksi veteraaniluokkaan, myös Leyalle eri, sijoitus toinen ja sa. Tässä vaiheessa piti Sari pyytää apuun paras narttu - kehään. Tosin sieltä meidän koirat lensivät heti ulos. Hieno tulos joka tapauksessa!
Make vei Leyan ja Uikin autoon, mutta muistin yhtäkkiä, että Ruotsissa villakoiranäyttelyissä on tapana järjestää epävirallinen SAR BIS, johon saavat osallistua kaikki kyseisessä näyttelyssä sa:lla palkitut harmaat, aprikoosit ja punaiset villakoirat. Uikki siis pikaisesti autosta ja takaisin kehään. Uikki oli onnellinen; se niin tykkää olla kehässä (ja tänäänkin sen arvostelussa luki "lovely poodle attitude"). Uikki oli lopulta SAR BIS3!
Villakoiranäyttelyn jälkeen siirryimme hurjan 3,8 kilometrin matkan kansainvälisen näyttelyn paikalle. Illalla kävimme kävellen kaupassa, ulklilutimme koiria ja kävimme jopa pystyttämässä telttamme villakoirakehän laidalle, aika lailla ensimmäistä kertaa koskaan.
Sunnuntaiaamuna ulkoilutuksen ja madotuksen jälkeen siirryimme teltalle odottamaan koiriemme näyttelyvuoroa. Tällä kertaa tuomarina oli ruotsalainen Karl-Erik Johansson, oikein mukava herrasmies. Meidän koirista ensin vuorossa Uikki valioluokassa. Kun menin sen kanssa kehään, kehäsihteeri kävi kysymässä että onko tuollainen turkki sallittu. Selän takaa kuului myös kommentteja koko ajan. Mutta ne eivät minua ja Uikkia haitanneet. Uikille eri, valioluokan neljäs sija sekä sa. Tässä vaiheessa tuomari sanoi minulle' "Det kan bli lite med cacib idag. " Olin aika iloinen. Paras narttu-kisassa tuomari aloitti antamalla Uikille cacib-plakaatin ja kättelemällä meidät ulos. Mutta jes, saimme sen mitä toivoimme!
Oosa oli jälleen ainoana valioluokassa, sai erin, voitti luokkansa ja sai sa:n. Eiliseen tapaan se oli paras narttu - kehässä kolmonen (narttujen järjestys sama kumpanakin päivänä), sai vara-sertin ja vara-cacibin. Meidän Oosa!
Näyttelyn jälkeen Leena leikkasi Oosan turkkia reippaalla kädellä. Kyllä on tekemistä siihen tottumisessa ja oikeasti vähän jopa kauhistuttaa, että sen pitäisi mennä näyttelykehään noin vähäturkkisena ensi viikonloppuna. Saapa nähdä miten sitten käy. Oosallehan on vielä ne kaksi näyttelyä suunnitteilla.
Yöksi jäimme Ruotsin puolelle Kukkolankosken leirintäalueelle odottamaan 24 tunnin täyttymistä koirien madotuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti