Canicross

Pääsiäisen juoksulenkistä innostuneena (ja vähän jo aiemminkin ajatuksella leikkineenä) aloin etsiskellä tietoa, paljonko canicross-kisoissa juostava matka suunnilleen on. No, törmäsinpä sitten virtuaaliseen canicross-kilpailuun ja kävi ilmi, että sunnuntaina juoksemamme matka jäi vaivaiset 500 metriä liian lyhyeksi tuohon kilpailuun. Siispä torstaina paremmilla juoksuvarusteilla varustettuna uudelleen matkaan ja koska olen hullu, osallistuimme (tai osallistumme, tuo kilpailu on edelleen menossa ja omaa aikaa voi parantaa ensi kuun alkupuolelle saakka) tuohon virtuaaliseen canicross-kilpailuun. Mitään kärkisijoja emme todellakaan edes lähde tavoittelemaan, minä ylitin itseni jo täysin juoksemalla vaaditun 3 km ja osallistumalla kilpailuun (nimim koulun cooperissa tuskin 1500 m rikki). Mutta hauskaa oli Oosan kanssa juosta, se oli torstaina varsin hyvässä vedossa ja uskon, että se nautti juoksemista yhtä paljon kuin minäkin. Ehkä joskus voisi jopa harkita ihan oikeaakin canicross-kilpailua sen kanssa? Huvin vuoksi. Ja näyttääkseen, että aika moneen tuollainen näyttelypuudelikin taipuu. Myös Anna, C-pentueen Fredi-pennun omistaja, on mukana tuossa kilpailussa. Hyvä me!

Yodan syntymäpäivä 😭

Eilen oli Yodan syntymäpäivä. Se olisi täyttänyt 12 vuotta. Koko viikon olen miettinyt siihen sopivaa postausta, mutta ei kai tässä auta muuta kuin todeta, että minulla on järjettömän suuri ikävä kuningatarta! Yoda oli suuren suuri persoona pienessä koossa ja ai että olisin halunnut pitää sen. Vaikka ikuisesti.

Oosan pesupäivä, juoksulenkillä ja juoksu

Eilen oli Oosan pesupäivä. Koska jaksan vielä toivoa, että korona häipyy maailmasta piakkoin ja pääsemme "ulos maailmaan#, Oosa on edelleen turkissa. Jatkan edelleen terrierileikkauksen hahmottelua sille. Hännästä tulikin nyt liian kapea ja suippeneva, lisäksi rungosta pitää vielä saada karvaa pois enkä tiedä yhtään mitä tehdä etujaloille: kaventaako niitä vai ei. Koska tykkään villakoiran ilmeestä niin että tukka on sidottu kiinni (topknotilla siis), pidän Oosan päätukan pitkänä niin kauan kuin mahdollista. Terrieriinhän myös korvat pitää ajella paljaiksi. Oosa oli takkuinen, varsinkin valjasalueelta. Sehän on lenkkeillyt noin puoli vuotta vain ja ainoastaan valjaissa, koska se vetää hihnassa ollessaan järjettömästi enkä halua sille niskavammaa. Ai voisiko koiran kouluttaa kävelemään vetämättä? Osaa Oosakin, mutta sitten se sipsuttaa pystyryhtisenä korkeassa stressitasossa enkä halua sitäkään. Siksi se saa vetää niinä kertoina, kun ei juokse satasta metsässä vapaana. No, kohtuuhyvin ja -helpolla sain Oosan turkin harjattua ennen pesua. Ja onneksi jaloissa ei ollut takkuja.

Kävin eilen ennen pesua Oosan kanssa myös juoksulenkillä. Ensimmäisemme tälle vuodelle ja ehkä koskaan. Ajatus olisi kokeilla vähän canicrossia Oosan kanssa, lähinnä siis omaksi iloksi ja kunnon kasvatukseksi. Eilen se ei oikein innostunut minua vetämään (eikä tänä aamuna vetänyt muuten tavallisella remmilenkilläkään). Syykin on aika selvä: se aloitti eilen juoksun ja olemme nyt oppineet, että juoksun alussa se on aika vaisu. Viimeksihän se aloitti juoksun syysloman lopulla ja olin siitä reissussa jo huolestunut, kun se vaan pötkötteli autossa. Siis lenkeillä ja kun tapahtui, se oli ihan oma itsensä, mutta kun mitään ei tapahtunut, se oli tavallista Oosaa selkeästi rauhallisempi. Sama toistui nyt.

Vähän olisi ajatus astuttaa Oosa seuraavasta juoksusta eli syksyllä. Saapa nähdä miten käy, toteutuuko ajatus vai ei.

Leyan pesupäivä

Kun tässä ei muutakaan koronan takia tapahdu, niin bloggaanpa vaikka arkisesta pesusta. Eilen oli siis Leyan pesupäivä. Huh, se oli takkuinen. Aamulla ennen (etä) töiden alkua harjailin sitä, päivälenkin ja päivällisen jälkeen pesin. Sillä oli takkuja vielä kuivatessakin. Koska Leyan turkki on ollut tosi matta ja vähän kuolleen oloinen, kokeilin sille Responsen öljyjuttua, jota laitoin kosteuttavan hoitoaineen sekaan. Kas kummaa, pesun jälkeiseissä kampaamisessa takut, jotka olivat sellaista verkkoa vielä kuivatessa, irtosivat helposti tuppoina. Mielenkiintoista! Nyt sitten vaan odotellaan kuinka nopeasti turkki takkuuntuu. Villakoirilla ei koskaan tiedä etukäteen miten joku uusi ainekokeilu turkkiin vaikuttaa. Mutta Leyan turkki on nopeahoitoinen, niin sen voi pestä aika helposti uudelleen.

Oosakin kaipaisi pesua. Nyt kun tulisi varmuus kesälle suunnittelemiemme näyttelyiden kohtalosta, niin tietäisi mitä Oosan turkin kanssa tekee. Oosan turkki on niin tiheä, että sen föönaaminen on aika työlästä. Ja nyt sekin on takussa, koska Oosa ulkoilee vain valjaissa ja vaöjaat takuttavat.

Ai niin, Lystin luustokuvatuloksethan tulivat ja priima-tyttö on kyseessä! Lonkat A/A, kyynärät 0/0, ltv0 ja va0. Polvet siis myös 0. Huippua ja onnittelut omistajilleen!

Eilen tuli Reetalta viesti, että Pingu aloitti juoksun. Tämä kirjataan muistiin: ensimmäinen juoksu 12,5 kk iässä.