Arpaonnea

Olin osallistunut tuohon käyttäytymiskyselyyn vain Hessun osalta ja heti oli arpaonni myötä :) Käyttösuunnitelmakin on jo lahjakortin osalta tehty, voi olla, että vähän pitää laittaa omaakin rahaa peliin ;) Vähä vähältä pitää loppujenkin koirien tiedot tuonne kirjata (Reetta jo tekikin Yodan osalta). Meidän kaikilta koirilta ja samoin Mimmi-kasvatilta on tuonne verinäytteetkin annettu.

Olettekos te, blogini lukijat, osallistuneet käyttäytymiskyselyyn koirienne osalta? Esimerkiksi villakoirilta puuttuu vielä paljon osallistujia tavoitemäärästä. Tavoitteeseen pääsevistä roduista tehdään käyttäytymisprofiilianalyysi. Tätä odotan mielenkiinnolla.

Osallistuminen siis kannattaa! Linkki kyselyyn tästä.

Kaksi kertaa palkintopallilla ja mejää - Twice on the podium and blood tracking

Viikonloppuna Oulun Seudun KAS järjesti agilitykisat ihan kotinurkillamme Virpiniemessä. Ilmoitin Pimun sinne lauantaille, sekä agi- että hyppyradalle (ilmoittautuessani en tietenkään tiennyt, että meillä oli jo se hyppynolla ;)). Oli aika herkkua lähteä kisapaikalle juuri ennen kuin siellä piti olla ;) Ja kun tällä kertaa meidän lähtönumeromme oli ykkösluokkalaisista aivan vihoviimeisinä, ei ollut kiirettä verryttelynkään kanssa.

Agiradan rataan tutustumisessa ja sen jälkeen paikalla oli runsaasti täysin epätoivoisia ykkösluokan koirien ohjaajia. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt todella vaativan radan, se oli näille leveysasteille ennen kuulumattomattoman vaikea ykkösluokkaan. Kun oli yhdestä "väännöstä" selvinnyt, piti seuraava vääntö jo olla valmiina. Kun lähdimme Pimun kanssa makseista viimeisenä radalle, makseissa oli vain kaksi tulosta (mineissä ja medeissä ei juuri enempää). Meille tulos: 15 vp ja reilu 1 sekunti yliaikaa. Ei yhtään virhettä kontaktiesteiltä, vaikka kaikki kontaktit olivat radalla. Viimeisen esteen Pimu kielsi, koska olin jo niin uuvuksissa, että jäin liikaa jälkeen. Tällä irtosi kisasta 2. sija! Vaikka tuloksessa sinällään ei juhlimista ole, niin kyllähän se antoi itseluottamusta: vaikka rata on todella vaikea, meillä on mahdollisuuksia selvitä siitä!

// Last Saturday me and Pimu took part in two agility competitions: one agility and one jumping course. The judge Vesa Sivonen had designed very demanding and tricky courses; there were several desperate handlers in the walk-through, especially in one for the agility course. This time our turn was to start as the last of all competitors in the class 1. When we set off to the agility course only two participants in large had got a result. We made it also, 15 faults and about 1 second overtime. No faults on the contact obstacles though all of them were there on the course. We were 2nd! It gave me a lot of confidence: it is possible for us to make it, even if the course is very difficult!

kuva Markku Ollila

Hyppyrata ei tuntunut niin vaikealta, vaikka kyllähän siinäkin piti tietää mitä milloinkin seuraavaksi tekee. Kun lähdimme radalle, makseissa oli vain yksi tulos (medeissä tuli kaikkiaan se yksi tulos). Meille myös tulos, 10 vp (5 vp pujottelusta, voi kääk, siihen pitää panostaa kunnolla sekä kolmanneksi viimeisen riman pudottamisesta; noissa kummassakin valssasin myöhässä Pimun tielle) ja ihanneaikakin alittyi 2,1 sekuntia. Tällä tuloksella olimme myös tässä kisassa toisia.

// In the walk-through the jumping course did not feel that difficult, though one had to know all the time what to do next. When we went to the course, there was only one result in large. We got also a result: 10 faults (5 for weave poles: we really have to work on them) and our time was 2,1 secs under the standard course time. Also this time, we were 2nd.

kuva Markku Ollila

Agilityosuuden loppuun vielä Pimu viime viikon tiistain OKK:n kisoista Jarmo Riston kuvaamana. Tuo kuva on vaan aika hauska :)

// For the end of agility part in this text a picture of Pimu from the competition last Tuesday taken by Jarmo Risto. I just like the picture!

kuva Jarmo Risto

Muutama viikko sitten kävin OSTY:n järjestämällä mejä-luennolla. Tämähän on laji, jota minun koirani eivät olleet vielä kokeilleet, mutta esimerkiksi Ruotsissa on useita villakoiria, jotka ovat jopa valioita tässä lajissa. Eilen oli sitten käytännön kokeilun vuoro. Olisin halunnut ottaa kokeiluun Pimun, mutta koska järjestäjät varoittivat, että metsässä saattaa olla punkkeja, valitsin Leyan. Pimun turkistahan on todella todella vaikea löytää punkkeja. Toki Leyallekin sitten laitettiin iltaa varten punkkikarkotetta.

Leya on muutaman kerran ajanut ihmisjälkeä ja tehnyt työtä ihan ok. Eilen pariksemme tulivat tutut Taina ja Sulo. Homma siis meni niin, että ensin meille näytettiin miten jälki tehdään, sitten mallikoira ajoi jäljen ja sitten teimme vastaavat hommat pareittain. Kokeessahan jälkien annetaan vanheta ilmeisesti vähintään 16 tuntia, nyt ne käytännön syistä ajettiin melkein saman tien. Taina teki Leyalle ei-mitenkään-pitkän jäljen, ihan toiveitteni mukaisesti. Alun makauksella Leya oli ihmeissään siinä olleesta verestä, se kiinnosti sitä, mutta myös vähän jännitti. Hyvin Leya nosti jäljen ja lähti ajamaan. Se vaati välillä kannustusta, sanoin sille, että mene vaan ja se jatkoi. Kerran piti myös haukkua Tainaa, joka kulki perässämme keräämässä merkkejä. Siinä vaiheessa mietin, että minkähänlaisen äläkän Leya nostaa lopun kaadolla eli hirven sorkalla. Hyvin Leya jäljesti rohkaistuna ja pääsimme loppukaadolle. Leya meni suoraan sorkalle. Ei haukkumista, ei höpöttelyä, nuuskimista vain. Vähän leikiskelyä sorkalla ja loppupalkka. Vielä autolle päin kävellessämme, Leya halusi tutkia sekä sorkkaa että sienen pussia ja annoimme sen tutkia. Hyvä maku jäi kyllä tästä hommasta, nyt osaamme aloitella harrastamista itsenäisesti ja pääsen kokeilemaan Pimunkin nenänkäyttöä. Kokeisiin sinällään en tällä hetkellä ole hinkumassa, haluan vain nähdä miten koirat työskentelevät - ja toisaalta tarjota niille tekemistä.

// Some weeks ago we had a theory of blood tracking. It was a dog sport which my dogs never had tried before, but for example in Sweden there are several poodles which are blood tracking champions. Yesterday we practiced it in the woods. I would have liked to take Pimu there but because we were warned that there might be ticks in the woods, I chose Leya. It is very difficult to find ticks in Pimu's corded coat. We put some repellent to Leya's coat as well.

Leya has done man tracking couple of times and worked okay. Yesterday she had not-so-long track which was not older than 10-20 minutes (in the tests they are at least 16 hours). The track started at a place where the elk would have lied and left some blood behind. Leya was pretty interested in blood and maybe even a bit scared. She picked the track nicely and followed it very well. In some phases she asked for encouragement and when praised she continued. I thought she would bark of afraid at the end of the track where there is a elk foot, but no: Leya was very interested in the foot but not at all afraid of it. I was very satisfied and now that we know how to start, we'll continue doing this and then I can also try Pimu on the track. At the time I am not too interested in getting to the tests with dogs but I'd rather like to see them working and offer them something to do.

Tänään käytettiin Rasmuksen kanssa koiria ensimmäistä kertaa tälle kesälle lenkillä soramontuilla. Mukana oli muu laumaa Yodaa lukuunottamatta. Pimu otti kaiken irti vapaana juoksemisesta. Olisi hauska laittaa sille joskus matkamittari mukaan ja katsoa kuinka monin kertaisesti se liikkuu esim itse liikkumani matkan. Hessukin jaksoi hyvin mukana, paitsi ihan loppumatkasta vanhus alkoi vähän hyytyä.

// Today me and Rasmus took the dogs to a gritpit for the first time this summer. Pimu enjoyed it a lot: she ran, ran and ran. We had also Hessu with us and he make it well also. Only just before getting back to the car the senior got a little tired.

Nollia ja palkintopallisijoituksia - Clear rounds and visits on podium

OKK:n ehkä jo perinteiset kesäkuun iltakisat kisattiin eilen ja toissapäivänä. Maanantaina radalle pääsivät kolmoset ja eilen oli alempien luokkien vuoro. Tuomarina toimi kumpanakin päivänä Mika Moilanen ja kumpanakin päivänä oli tarjolla sekä agi- että hyppyrata.

Ronjan kanssa oli kevään mittaan, aluksi vähän vitsillä, heitetty ilmaan ajatusta, että josko Ronja jossain vaiheessa kokeilisi Yodan ohjaamista kisoissa. Maanantain kisat saatiin sitten hyvin sopimaan aikatauluun. Yodahan nousi joskus vuosia sitten Reetan ohjaamana kolmosiin, mutta ei ollut kisannut kertaakaan sitten toukokuun 2013 eikä pahemmin treenannutkaan, ihan muutaman kerran Ronja on sitä kentällä kokeillut. Ronja itse taas ei ollut koskaan kisannut kakkosluokkaa korkeammalla ja siinäkin tähän mennessä tasan kaksi starttia.

// Our own club had evening competitions in agility on Monday and Tuesday. On Monday there were an agility course and a jumping course for competitors in class 3 and on Tuesday for classes 1 and 2. During the springtime we had joked a little about Ronja trying competing with Yoda. Reetta had handled Yoda previously and they had competed in the class 3. But Yoda had neither competed at all since May 2013 nor trained that much. Only couple of times have Ronja trained with her. Ronja had never competed in class 3 earlier, she had had only two starts in class 2.

No, mitä parivaljakko teki maanantain kisoissa? TUPLANOLLAN! Eli nollan sekä agility- että hyppykisassa! Ronjan ohjaus osui kohdilleen ja Yoda pisteli radalla parastaan. Sijoitukset koirakolla olivat 7. ja 9., mutta ne olivat sivuseikka. Ronjan asettama tavoite "että Yodalla olisi hauskaa, minulla ei niinkään tarvi olla", ylittyi monin kerroin ja kyllä oli hymy meillä kaikilla korvissa asti kisojen jälkeen. Ehkä jatkoa seuraa sopivassa välissä tälle parivaljakolle.

// So, what did Ronja and Yoda do on Monday? They had CLEAR ROUNDS in both their competitions! Ronja handled smoothly and Yoda ran as fast as she could. They were 7th and 9th but Ronja's goal "to let Yoda have fun, it does not matter I do not have" was exceeded several times and we all were just smiling afterwards. Maybe we will see this pair on the course again.

kuva: Kaisa Heikkinen

Kuva: Ronja Ollila

Eilen sitten oli tosiaan ykkösten ja kakkosten vuoro. Hieman minua nieleskelytti, kun lähtölistat julkaistiin ja näin, että minä ja Pimu lähtisimme kummassakin kisassa radalle aivan tasan ensimmäisenä aivan kaikista ykkösluokkalaisista. Ihan ensimmäinen kerta minulle, että koira piti olla aivan valmis radalle jo rataantutustumiseen mennessä: verryteltynä, verkkaesteet hypättyinä ja oikeassa vireessä. Rataantutustumisen päättymisen jälkeen otin Pimun sivulle pariin kertaan ja syötin muutaman makkaran palan ja sitten radalle.

Ensiksi meillä oli vuorossa hyppyrata. Kun pujottelu meni virheittä, teki mieli itkeä onnesta ja nostaa kädet pystyyn juhlien merkiksi. Mutta todellinen syy juhlaan koitti radan jälkeen: ME TEIMME NOLLAN! Minun ihkaensimmäinen nollani agilityssä koskaan! Ihanneajan alitustakin huimat 13,67 sekuntia, joten luvakinhan se oli. Pimu sai palkaksi riepottaa edellisistä kisoista palkinnoksi saamaansa pesukarhua. Sijoituksemme tältä radalta oli neljäs. Kiitos kaikille, jotka onnittelivat meitä radasta! Ihan en ollut järjissäni enkä osannut kunnolla kiittää.

// Yesterday the classes 1 and 2 were on fire. I was a little confused when seeing in the start lists that me and Pimu would be the very first pair of all participants in the class 1 to compete in both the competitions. The very first time for me that I had to have everything ready before the walk-through: Pimu warmed up, visited on warming obstacles and have her in the right mood. After the walk-through I gave Pimu some treats and then to the course.

Our first competition was a jumping course. When we made no mistakes on the weave poles, I wanted to cry for being so happy and raise my hands as a sign for a party. But after the course we had a real reason for party: we had run A CLEAR ROUND! It was my very first clear round in agility ever! Our time was greatly 13,67 seconds under the standard course time, so it really was our first leg. I rewarded Pimu by letting her play with her raccoon toy which she got from the previous competition. On this course we were 4th.

Kuva: Sari Eskelinen

Kuva: Sari Eskelinen

Jälkimmäinen rata oli sitten tietysti agilityrata ja kuten jo mainittua, lähdimme radalle jälleen ihan ensimmäisenä ykkösistä. En vienyt Pimua starttien välissä autoon, käveleskelimme kisa-alueella, kävimme verkkaesteillä ja kun menin rataantutustumiseen, laitoin Pimun katokseen kiinni odottamaan. Radalla oli pari pohtimista aiheuttavaa kohtaa, pujottelu ja yksi käännös, johon suunnittelin jotain poispäinkäännöstä tms. Radalla sitten myöhästyin vähän valssista ennen pujottelua ja Pimu teki pienen mutkan. Aiemmista virheistä oppineena (!) en jäänyt katsomaan mitä tuomari siitä antoi. Mutkat ja poispäinkäännöskin menivät hyvin ja ehdin hyvin ottamaan Pimun vastaan puomille. No, puomin alastulon Pimu hyppäsi niukasti yli, voi harmi, samoin se kolautti renkaaseen, mutta rengas säilyi ehjänä. Maalihyppy ok. Taas palkka Pimulle pesukarhun riepotuksen muodossa ja kävelylle uskossa, että tulos on 10-15 vp. Luokan päätyttyä Ronja soitti minulle ja sanoi, että saimme vain 5 vp (se puomin alastulo - kontaktit menevät kyllä uudelleenkoulutukseen, se on päätetty jo aiemmin) ja olimme kisan KOLMANSIA! Ihanneaika alittui 6,45 sekuntia.

// Our later competition was an agility course. I did not take Pimu to the car between the competitions, we walked, chilled and did warming obstacles. There were some tricky spots on the course: to get the dog to the weave poles and another spot where the dog needed to be turned 90 degree outwards. On the course I was a little late before weave poles and Pimu made a little swing. But I had learned from previous mistakes (!) and did not look at the judgment but continued handling. The turn of 90 degree went superbly! But finally Pimu jumped a bit too high over the contact area of dog walk and she also hit the tire jump but it did not break. Again Pimu played with the raccoon and I went for a walk believing that we had 10-15 faults. After our class had finished, Ronja called me and told that we got only 5 faults (from the dog walk - we have to re-train the contacts, I've decided it earlier, already) and were THIRD! We beat the standard course time by 6,45 seconds.

Kuva: Kaisa Heikkinen

Kuva: Jenniina Sutinen

Ronjan ja Titon kakkosluokan radat olivat sitten vuorossa. Heillä ensimmäisenä agilityrata, jossa A-este mentiin kaksi kertaa ja keinulta pujotteluun vienti oli vallan haasteellinen. Ronja ja Tito tekivät puhdasta rataa, kunnes toiseksi viimeisellä esteellä Ronja löysäsi ohjausta, tai siltä näytti ja Tito otti kiellon maalihypylle. Ronjan selitys tälle oli, että hän luuli, että heillä oli jo jotain virheitä alla. Mitä tästä opimme: älä ajattele radalla menneitä vaan tätä hetkeä ja tulevaa. Videolta katsottuna selitys kiellolle voisi olla myös, että Ronja joutui kiertämään toiseksi viimeisen esteen siivekkeen ja kierrollaan veti Titon linjan pois maalihypyltä. Tällä radalla Ronja ja Tito olivat neljänsiä, ihanneaika alittui 0,73 sekuntia.

// It was Ronja's and Tito's turn to compete. Their first course was an agility course where A-frame was done twice and taking the dog from the seesaw to the weave poles was very challenging. Ronja and Tito had a clear round until second-to-last obstacle where Ronja eased handling (so it seemed) and made Tito to deny jumping the last jump. When watched on the video the reason might be that Ronja had to pass the upright of the second-to-last obstacle and that took Tito away from the last jump. Ronja and Tito were 4th, their time was 0,73 under the standard course time.

Illan ollessa jo pitkällä oli kakkosten hyppyradan vuoro. Ronjan ja Titon kohtaloksi koitui pujottelu, joka onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Lisäksi tuli jokunen kiemura radan varrella, joihin tuhrautui aikaa. Olimme jo purkamassa kisapaikkaa, kun kuulimme kuulutuksen, että he olivat tulleet KOLMANSIKSI. Tulos ei ollut maailman mairittelevin: 10 vp + 8,26 yliaikaa :)

// Late at night it was time for the jumping course of the class 2. Ronja and Tito had lots of troubles on the weave poles, they could make it first on the third try. There were also some other swings on the course. We were already unbuilding the competition area when we heard that Ronja and Tito were THIRD. It was not a flattering result: 10 faults + 8,26 seconds overtime :)

Minä ja Pimu kisaamme lauantaina kaksi starttia, muut tiimimme koirakot eivät ole mihinkään ilmoittautuneet. Katsellaan miten Pimun juoksun tulo etenee ja pohditaan milloin taas kisaillaan.

// Me and Pimu will have two starts on Saturday. Other pairs of our team have not made plans of competing in the near future. We will see how Pimu is getting to heat and consider then when to compete again.

Agia, uiskentelua ja rallyä - Agility, swimming and rally

Neljän aktiivisen koiratouhupäivän putki takana. Keskiviikkona ajelimme Keminmaahan agilitykilpailuihin, joissa tuomarina oli Mika Moilanen. Sinällään radoista ei jälkipolville paljoa jäänyt kerrottavaa: minulle ja Pimulle 1 x hyl (agi) ja 1 x 17,15 (hyppy), Ronjan ja Titon debyytti kakkosluokassa oli mallia 2 x hyl. Toki minulla ja Pimulla oli tuolla hyppyradalla useita hyviä kohtia. Esim Pimun irtoaminen putkiin oli ihan huippua! Virheet tulivat ensimmäisen hypyn riman pudotuksesta sekä kepeiltä sekä kielto, että estevirhe keskeltä keppejä. Kepeillä toki kohellettiin kaikenlaista, Pimu mm kävi moikkaamassa tuomaria kesken pujottelun, joten yliaika ei lopulta ole kummallisuus. No, agikarkelot jatkuvat osaltamme kesäkuun alkupuolella neljän kilpailun verran.

// We've had 4 active doggy days. On Wednesday we drove to Keminmaa to participate in agility competitions. There is not much to tell about them: me and Pimu got 1 x disq (agility course) and 1 x 17,15 (jumping course) and Ronja's and Tito's debut in class 2 ended in 2 x disq. Me and Pimu had though our moments on the course, for example Pimu doing tunnels alone was amazing! Our faults came from dropping the first bar, denial in weave poles and another fault in weave poles. Actually there happened a lot in weave poles (e.g. Pimu went to greet the judge), so the time 2,15 over standard course time is no wonder. We'll have four more agility competitions in the beginning of June.

Torstaina veimme Mortti the Uimamaisterin, Leyan ja Titon uimaan HundSpahan. Lähinnä Leyaa varten olin varannut uittajan, mutta kyllähän hänestä Titollekin oli hyötyä. Mortti käytti koko ajan ("liian lyhyt") hyväkseen ja ui kuten uimamaisterin kuuluu, sisarukset vuorottelivat altaassa. Lopuksi kolmikon pesu ja kuivaus, joka nyt Mortin ja Leyan osalta jäi vähän vaiheeseen, niillä kun on pitkät/pitkähköt turkit. Illemmalla kävin kotona turkit läpi eikä niissä ollut takkuja, joten hyvin onnistui. Tosin Leyalle tehtiin vielä iltalenkin jälkeen osapesu, se kun ehti remmilenkillä hajustamaan rintaansa jossain ei-niin-mukavassa. Jak.

// On Thursday we took Mortti the Master of Swimming, Leya and Tito to a swimming pool. We had an assistant there helping with Leya and Tito, Mortti swam all the time and with no help. The siblings took their turns in the pool. After swimming we washed and dried the dogs. Drying Mortti and Leya was not that complete because they have longer coats but I combed them through later at home and there were no tangles, so enough well done.

Uimamaisteri ilmassa // The master of swimming in the air

Perjantaina pesin ja puunasin Hessun. Edellisestä puunauksesta oli noin 6 viikkoa, näin pitkää väliä ei ollut tarkoitus pitää, mutta onneksi Hessu ei ollut takkuuntunut ollenkaan! Nyt vanhuksen turkki on taas siisti(mpi) ja lyhennetty. Mutta pakko kehua: on se vaan edelleen upean musta!

// On Friday I washed and groomed Hessu. It was 6 week since the previous time. I did not want to have that long interval, but luckily there were no tangles in his coat. Great! I just have to brag: the colour of Hessu's coat is still extremely great!

Eilen lähdimme kotoa aamulla kahdeksan maissa Hessu, Leya ja Pimu kyydissämme. Haimme mukaan myös Titon ja jatkoimme kohti Kalajokea. Kohteena rally-tokokoe. Vettä satoi, kuten sääennuste oli sanonut. Koepaikalle kun pääsimme, oli vielä pari voittajaluokan koiraa jäljellä, sitten alkaisi Pimun avoin luokka. Kun enää yksi voittajaluokan koira oli jäljellä sade lakkasi, mutta sen sijaan alkoi mieletön tuuli! Aivan myrskylukemissa. Rally-tokokyltit painavine telineineen lentelivät ympäriinsä, samoin radalla hyppyesteenä olleet agilityesteet. Melko pitkään meni, ennen kuin selvisi mitä kokeelle tapahtuisi. Lopulta se päätettiin siirtää n. 50 km päässä Kannuksessa olevaan Dogness-halliin, joka onkin meille jo tuttu muutaman vuoden ajalta. Sinne siis ajelemaan. Tiedotus aikatauluista, lähtöjärjestyksestä ym ei oikein toiminut, mutta mitäpä siitä. Pimun kanssa teimme ihan mukavan avoimen luokan radan, tuloksena 84 p. Yksi 10 p menetys rintamasuunnasta "peruutusaskelista", jonka jätin uusimatta, koska tiesin, että Pimu paineistuu siitä ja tarjoaa vain perusasentoa. Tuota edessä olemista ja siinä suorittamista pitää nyt vain vahvistaa. Sen sijaan radan loppupuolella ollutta spiraalia vasemmalle tehdessäni vain nautiskelin hienosta yhteistyöstämme! Pimulta puuttuu nyt vain yksi tulos avoimen luokan koulutustunnuksesta. Yritän etsiskellä sille koetta, jossa ehdittäisiin tuo saamaan ennen juoksua ja astutusta.

// Yesterday at 8 AM we headed towards Kalajoki, I wanted to take part in a rally-obedience test there with Tito and Pimu. The weather in Kalajoki was bad, it rained a lot. Finally the rain stopped but instead it started to blow heavily, actually it was storm. So, the test was moved to Kannus, about 50 km away. There was no much information about new schedule or starting lists but it did not matter much. Me and Pimu got 84 points in advanced class (class 2), so she is lacking just one qualifying result for getting the title RTK2. I try to find a test for her before her heat and mating.

Titon vuoroa alokasluokassa saatiin edelleen odotella, mutta Titolle myös lopulta 84 p ja tällähän Titolle koulutustunnus RTK1. Nyt kaikilla muilla meidän koirilla paitsi kohta 14-vuotiaalla Hessulla on vähintään RTK1. Rallyn suhteen lähiajan ykköstavoite on saada Pimulle se RTK2, sitten alan treenata tosissani Titoa avoimeen luokkaan ja Yodaa voittajaan. Eilen illalla olimme kotona viimein juuri ennen klo 10, jotta melko pitkä päivä tuli. Niin, Hessu ja Leya olivat matkassa mukana vain turisteina.

// We had to wait for Tito's turn but finally also he got 84 points and the lowest title in rally RTK1. Now all our other dogs except almost 14-year-old Hessu have at least the lowest title in rally! My main goal in the near future is to get RTK2 to Pimu, then I'll seriously start training Tito to advanced class and Yoda to excellent class (class 3).

Kahdesti palkintopallilla - Twice on the podium

Tänään juoksin Pimun kanssa kaksi agilitykisaa kotihallissa. Tuomari oli Martti Salonen ja ykkösluokan rimat 60 cm. Otsikon mukaisesti olimme kummassakin kisassa palkintopallilla! Ensimmäiset kertani virallisissa kisoissa koskaan! Nollia emme vieläkään saaneet, joten voi vain sanoa, että toiset olivat huonompia kuin me :) Eka radalla (agility) ei ollut pujottelua ollenkaan. Pimu pudotti yhden riman ja lisäksi se otti osuman pituushyppyyn (höh!). Tulos siis 10 vp ja sijoitus 2., ihanneaika alittui reilut 10 sekuntia! Hieno tunne - vaikka sitä nollaa ei tullutkaan.

// Today I ran with Pimu two agility competitions in our own hall - and like the headline says, we were twice on the podium! They were my first times ever in official agility competitions! We did not make any clear rounds, so I could say that others were just worse than we. In the first competition (agility course) there were no weave poles. Pimu dropped a bar and hit the long jump, so we got 10 faults BUT our time was over 10 seconds under the standard course time and were 2nd! Great feeling - even if we did not have a clear round.

Toinen kisa oli hyppyrata. Pimu ei mennyt suoraan pujotteluun, vasta toisella yrittämällä kepit onnistuivat ja taas se otti osumaa pituuteen! Voi ei, tätä on nyt treenattava. Radan lopussa varmaan itse aloin jo hyytymään, koska mielikuvani on, että löysäsin ohjausta jo - ja Pimuhan kuittasi asian ja kielsi viimeiselle hypylle. No, korjauksen kautta maaliin: 15 vp + reilu 5 sek yliaikaa = reilu 20 vp, mutta sijoitus 3.

// The second competition was a jumping course. Pimu did not go straight into the weave poles, so there a fiver and again a hit on the long jump, another fiver. Now we have to train the weave poles. I was for sure exhausted in the end of the course and I a bit gave up handling - and Pimu run out the last obstacles. I could correct it, we got 15 faults and our time was a little over 5 seconds over standard course time, so with 20 point something faults we were 3rd.

Palkinnoiksi valitsimme yhteistyössä Pimun kanssa pari uutta lelua sille. Niistähän Pimu tykkää!

// Me and Pimu chose some new toys as a prize. Pimu likes them!

Keskiviikkona pakkaamme Ronjan kanssa Tohelon ja Torvelon autoon ja karkelot jatkuvat Keminmaassa. Lauantaina vaihdan vaihteeksi lajia ja kokeilen taas onneani rally-tokon parissa. Joten aktiviteetteja riittää :)

// On Wednesday both me and Ronja will compete in agility again and on Saturday I'll compete in rally-obedience. So, there will be lots of activities.

KemKon agilitykisat - Agility competitions

Eilen ajeltiin Maken ja Pimun kanssa sadesäässä Kemiin, jossa oli KemKon agikisat ja niissä tuomarina Janne Karstunen. Vähän jännitti, että mitä Pimu sanoo ihan vieraasta paikasta sekä säästä, se kun ei oikein märästä kelistä tykkää. Onneksi agilitykentällä ei sitten ollut lammikoita tms.

Juoksimme kaksi rataa. Ratapohja oli ihmiselle raskas juosta, mutta Pimu meni eka radan vauhdilla, tuntui, että paikoitellen jäin kuin nalli kalliolle. Mutta jippii, Pimu myös irtosi esim putkiin hyvin! Eka radalta 15 vp, mutta kaikesta huolimatta ihanneaika alittui n 5 sekuntia, jee! Osasin jo etukäteen aavistaa 2 x 5 vp eli pujottelusta (tämän kanssa on vielä paljon töitä), samoin puomin alastulolta. Puomilla jäin Pimusta jälkeen ja kun aloin jarruttaa sitä äänellä, se hyppäsikin törkeästi pois. Yksi vitonen tuli kiellosta. Sijoitus, jolla ei sinällään ole mitään merkitystä, oli 6., kaikkiaan koirakoita oli noin 18. Enpä olekaan aiemmin laittanut näkyville videoita omista agiradoistani, joten nauttikaas tästä :)

// Yesterday me and Pimu ran two agilitycourses in competitions in Kemi. It was raining and the surface was quite heavy to run. So, not especially our weather; Pimu doesn't like rain and I am not too good at running. But on the first course we got a result, 15 faults and our time was 5 secs under the course standard time. Great! We were 6th out of 18 participants, so all in all I am satisfied. This is the first agility video of myself which I'll publish, so enjoy :)

Jo toisen radan rataantutustumisessa tuntui jaloissa että raskasta oli ollut juosta. Kun olimme menossa radalle, Pimu(kin) vaikutti jotenkin haluttomalta. Se nousi minua vasten seisomaan, mitä se tekee esim kun ulkona on niin märkää, ettei se halua lähteä pissalle. Kolme estettä olimme samalla kartalla, sitten Pimu lähti vauhdilla pitämään hauskaa omaan suuntaansa. Se säntäili ihan mihin sattuu ja teki niitä esteitä mitä halusi: piti siis hauskaa koko rahan edestä. Mikä tietysti on tärkeää, siis että koiralla on aksaradalla hauskaa :). Neljännellä yrityksellä sain sen hypyltä kepeille ilman ongelmia ja päätimme radan siihen.

Ei ollut ihan meidän päivä, mutta kivaa oli saada tulos ja että aika riitti ihanneaikaan. Ensi viikonloppuna jatketaan :)

Kiitos Sarille Pimun kuskaamisesta kotiin, niin me pääsimme ostoksille Haaparantaan.

// When walking the second course I felt in my thighs that it had been heavy to run and when we were preparing to get to the course, Pimu was strange: she did not want to go there, she stood against me on two legs like she does when it is too wet for her to go out. During three obstacles we had the same map, then Pimu took off and did the obstacles she wanted. But she had fun and that is the most important!

So it wasn't our day but I am glad that we got a result and went under the standard course time. Next weekend we'll compete in agility again :)

P.S. Titolla ja Pimulla on uudet tiimitakit (myös Hessulle tulee samanlainen, kunhan ehdin ommella); ulkoilupukukangasta, jossa puuvillavuori. Pimun takki oli eilen Kemissä koekäytössä ja toimi; piti Pimun kuivana.

// Tito and Pimu have new team coats (also Hessu will get one when I have time to sew). Pimu tested hers yesterday in the rainy Kemi and the coat kept her dry.

Tito uudessa takissaan kun sillä oli vielä karvaa // Tito in his new coat when he still had fur.

Turkinhoitoja

Pari koiraa on pesty ja puunattu viime päivinä ja parhaillaan Pimukin on pestynä saunassa odottamassa jatkotoimenpiteitä (kuivausta ja konetusta). Sen nyörejä olen eilen ja tänään lyhennellyt, kun näyttelyitä sille ei tässä ole suunnitteilla. Toisaalta, jäi niitä niin paljon, että kehiinkin olisi asiaa, jos sinne mielisimme. Mutta Pimun varalle on niitä toisenlaisia suunnitelmia (ensin vähän kisoja ja kokeita ja sitten astutus).

Aloitin tiistaina Titosta. Pesun jälkeen lähtötilanne oli tällainen (ja kas, aiotut työvälineetkin kuvassa ;))

Yhtäkkiä huomasin, että Tito oli vaihtanut rotua:

Kas, portugalinvesikoirahan se :)

Matkalle tuli vielä toinen rodunvaihto:

(värivirheellinen) pitkäkarvainen mäyräkoira tuli minulle tuosta mieleen.

Lopputulos on tässä:

Ja tässä:

Andis lauloi - ja me ajelimme Hööksiin ostamaan Titolle neuleen :)

Yodakin on pesty ja puunattu. Koko koirasta ei ole kunnon kuvaa, mutta tässä maistiaisia:

Mulle Yodan olemus tuo niin mieleen Vallilan Naapurin koira -kuosin.

Vielä olisi Hessu pestävänä, niin kaikki koirat olisi sitten pesty ja huollettu eikä tarvisi muutamaan viikkoon turkinhoitoja miettiä.