Joulutervehdys

Tyystilyksen villakoirat toivottavat vauhdikasta ja maukasta joulua!

Tyystilyksen poodles wish you an eventful and tasty Christmas!

Tyystilyksen poodlar önskar en klämmig och smaklig Jul!

Yodalle toinen tulos rallyn voittajaluokasta!

Eilen Kisman hallilla Yoda sai toisen hyväksytyn tuloksen rally-tokon voittaja-luokasta. Jiihaa! Tuomarina oli Tytti Lintenhofer, nyt Yodalla on kaksi tulosta voittajaluokasta häneltä. Ei meno mitään täydellistä ollut (pisteitä 76) mutta tulos mikä tulos :) Nyt pitää sitten miettiä ja pohtia lähdetäänkö ensi vuoden puolella jahtaamaan voittajaluokan puuttuvaa tulosta, tässä kun on kaikenlaisia muuttujia matkalla.

Taidan palkita Yodan huomenna hyvästä suorituksesta viemällä sen juoksun takia vuotavan Oosan tilalta tokotreeneihin.

Rallyä ja aksaa

Viime viikonloppu oli siis koiratouhujen täyttämä. Lauantaina oli sekä Yodalla että Oosalla rally-tokokoe Haukkiksella. Yodan kanssa homma ei mennyt voittaja-luokassa ihan putkeen emmekä saaneet hyväksyttyä tulosta. Mutta kivaa meillä oli, mikä on pääasia. Oosa seikkaili radalla muutamaan otteeseen minun oikealla puolellani ja mietin siinä, että olisiko ne pitänyt uusia. Mutta ei, alokasluokan arvostelu on sen verran hölläkätistä, että seikkailuista meni vain vähän pisteitä. Oosalle Oosaksi varsin hieno tulos 88 p ja vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ollaan ensimmäisestä "tittelistä"! Oosan piti tavoitella titteliä tulevana sunnuntaina, mutta maanantaina se aloitti juoksun, joten emme pääse kokeeseen. Vinski sen sijaan pokkasi jo ensimmäisen tittelinsä eli se on siis nyt RTK1. Ohjaajana oli tällä kertaa Saana, joka selvisi radasta varsin hienosti! Onnittelut vielä.

Sunnuntaina aamuna kello soi klo 5:25. Suuntasimme Ronjan, Titon ja Pimun kanssa kohti Torniota ja agilityn Top Teamin tämän kertaisen leirin toista päivää. Olimme sattumalta Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Ensimmäinen treeni oli Kim Kurkisen ratatreeni, jossa aiheena mm irtoaminen. Juu, eihän se Pimu irtoa, mutta saimme siihen hyviä vinkkejä. Pimu otti pikkuisen stressiä tästä treenistä ja mietin jo, että mitenköhän toinen treeni menee. Toisena oli Marjon ratatreeni. Vaihdoin Pimulle palkaksi vinyylivinkulelun kankaisen lelun tilalta ja tämä rata ja harjoitus sopikin meille tosi hyvin. Toki täydellisiä suorituksia emme saaneet, mutta flow ja tunne olivat hyvät. Meillä on toivoa! Koirat pääsivätkin sitten jo lepäämään ja alkoi ohjaajien liikkumisen koulutus, josta osa leiriläisistä livisti :) Tunteroinen tehtiin erilaisia pikajuoksuharjoitteita, jotka kyllä olivat hyödyksi ja tuntuivat myös seuraavana päivänä kropassa. Paljon tuli päivässä oppia, toivottavasti niitä oppii itse myös hyödyntämään. Onneksi Ronja oli samassa koulutuksessa niin yhdessä varmaan näitä paremmin muistetaan.

Maanantaina myös Pimu aloitti juoksun. Koska urosvalinta on vielä vaiheessa, Pimua ei astuteta tähän juoksuun. Toivotaan, että seuraava juoksu tulee sopivaan väliin. Pimuhan juoksee kohtuullisen epäsäännöllisesti, joten seuraava juoksu on odotettavissa 3-7 kk:n välillä. Tässä juoksua odotellessa satsataan sitten kaikenlaiseen harrastamiseen.

Onnellinen Pimu TORKK:in hallissa

Treenailuja

Sunnuntaina oli Oosan koiratanssikurssin (peruskurssi) viimeinen kerta. Hitsit, Oosa on hieno tanssikoira: tekee isolla innolla, oppii temput nopeasti ja keskittyy tosi hyvin. Vielä kun itseni saisin liikkumaan tanssillisesti ja kaiken sopimaan johonkin musiikkiin, hyvä tulisi. Mahdollisesti meille alkaa alkuvuodesta myös jatkokurssi, johon alustavasti ilmottauduin mukaan treenailemaan.

Tiistaina pakkasin autoon Yodan, Leyan ja Oosan ja ajelin Haukkikselle. Poikkeuksellisesti treenasin yksin; Ronja ei päässyt työesteen takia eikä Sarikaan saanut treenejä aikatauluunsa sovitettua. Tällä kertaa mentiin rally-tokoa. Rakensin lyhyehkö radan, jossa oli myös voittajaluokan kylttejä. Ensimmäisenä otin halliin Yodan. Se on vaan mahtava harrastuskoira (huolimatta siitä, että se puri minulle sormeen haavan kun annoin liian pienen makkaran palan palkkana ja kun treenasin Oosaa, se söi 250 g jäistä kalkkunanjauhelihaa autosta, muoveineen päivineen). Se teki hienosti eikä tällä kertaa pahemmin äännellytkään. Ihan luottavaisin mielin suuntaan sen kanssa lauantain rally-tokokokeeseen.

Oosan kanssa tein samaa rataa, mutta alokasluokan tehtävillä. Vähän oli Oosalla keskittymisvaikeuksia viereiseltä kentältä tulleen häiriön vuoksi. Mutta jospa jotain saisimme lauantaina aikaan. Leyan kanssa testasin rallyä avoimen luokan tapaan eli vapaana. Ensimmäinen yritys oli aika surkea, Leya haahuili omiaan. Mutta kun se sai juonesta kiinni, se teki ihan osaamisensa mukaan. Kaikkia avoimen luokan juttuja se ei siis vielä osaa. Ehkä Leyakin joskus vielä suuntaa kohti rally-kokeita.

Haukkiksella tehdyn lenkin jälkeen suuntasin Kempeleeseen ja Kismaan tokotunnille Oosan kanssa. Oosa on jo aika hyvin rauhoittunut tuossa hallissa, mutta alkuajasta, kun yritin tehdä sen kanssa tunnistusnoudon alkeita, se oli kyllä keskittynyt ihan johonkin muuhun. Tunnin ohjattuna aiheena oli mm seuraaminen ja se meni meillä varsin mallikkaasti! Olen todella tyytyväinen, että olen opettanut Oosan seuraamaan suoran katsekontaktilla. Paikallaolotkin (maaten ja istuen) menivät paremmin kuin aiemmin (näitä pitäisi treenata kotona paljon). Sain myös hyviä vinkkejä miten lähteä työstämään noutoa, tällä hetkellä kun Oosaa ei noutoesine kiinnosta yhtään.

Lauantaina menen siis sekä Yodan että Oosan kanssa rallailemaan. Huh huh, vähän tuskanhikeä pukkaa, kun Oosan koetta ajattelee. Sunnuntaina on myös jännittävä päivä: alunperin olin lähdössä vain Ronjan kenneläidiksi agilityn Top Teamin leiripäivään, mutta tänään ilmoittauduin sinne ryhmään mukaan sairauden takia estyneen ryhmäläisen tilalle. Pimukin pääsee harrastamaan. Vähän kyllä jänskättää, meidän ohjatut agilitytreenit kun on yhden käden sormilla laskettavissa. Joten kaikenlainen oppi on kyllä tervetullutta.

Pimu ja Uikki silmäpeilauksessa - Pimu and Uikki eye checked

Tänään Pimu ja Uikki kävivät aina niin ihanan Kaisa Wickströmin luona silmäpeilauksessa. Lisäksi Pimulle tehtiin virallinen sydänkuuntelu. Kumpikin sai kaikilta osin puhtaat paperit!

// Today Pimu and Uikki were eye checked by always so lovely Kaisa Wickström. Also Pimu’s heart was checked. Both the dogs got clear papers in all aspects, so no eye diseases, nor heart murmur.

Oosa harrastaa

Tänään aloitimme Oosan kanssa tokokurssin Koirakoulu Kismassa Kempeleessä. Menimme alo-/avo-ryhmään. Kävin Ronjaa Uikin treeneissä yhden kerran paikkaamassa vastaavantasoisella tunnilla ja ajattelin tuon tason sopivan meille. No, en tiedä osaammeko niin paljon, mutta kokeillaan.

Alkutunnista Oosa oli kohtuuvauhdikas: uusi treeniympäristö ja uudet treenikaverit tekivät tehtävänsä tuollaisen vilkkaan koiran kanssa ja aluksi tuntui, ettei me Oosan kanssa edes mahduta halliin. Mutta vähitellen Oosa rauhoittui tekemään juttuja minun kanssani. Teimme alokasluokan hyppyä (parhaimmillaan ihan 10 pisteen suoritus), liikkeestä maahanmenoa (ei oikein onnistunut, tätä ei olla Oosan kanssa hirveästi treenattu, nyt saimme hyviä ohjeita miten lähteä etenemään), luoksetuloa (aika ok, matka vaan vielä lyhyt, kun minä en luota siihen, ettei Oosa lähde omille teilleen) ja paikallaoloa (meni maahan ja pysyi jonkin aikaa, sitten alkoi häröily; tätäkään ei kyllä ole taidettu treenata). Muutoin tein seuraamispätkiä (kiva kontakti pääasiassa) sekä vain chillailtiin - ja tämäkin Oosalta onnistui!

Koiratanssiahan olemme Oosan kanssa myös muutaman kerran kurssilla harrastaneet. Ja ai että Oosa tykkää siitä! Silmät säihkyen se tekee juttuja minun kanssani ja sen temppurepertuaari on yllättävänkin laaja! Se osaa mm peruuttaa eri positioissa, antaa tassua, antaa vitosen, pyöriä minun ympärilläni erilaisilla variaatioilla, kiertää kohteen ja tehdä erilaisia hyppyjä. Koiratanssikurssia on vielä yksi kerta jäljellä, kevätkaudella mahdollisesti tulee jatkokurssi.

Oosan sydänhän palaa kuitenkin agilitylle. Se rakastaa sitä, että se saa juosta ja lujaa. Mutta nyt hetken aikaa panostamme yhteistyötä ja hallintaa lisääviin lajeihin ennen kuin sitten taas haemme jatkamaan agilityä ohjatusti. Minun stressitasoni oli aika korkealla aksatreeneissä, kun koko ajan piti olla varuillaan siitä, mihin suuntaan Oosa milloinkin säntää ja minun mielenrauhani vuoksi pidämme nyt vähän taukoa. Toki käymme aksaamassa itsenäisesti tässä välillä.

Ai niin ja onhan Oosa (ja Yoda) ilmoitettu taas yhteen rally-tokokokeeseenkin. Saas nähdä miten meidän siellä käy.

Syyslomalla

Ollaan Maken kanssa lomalla tämä viikko. Alunperin meidän piti mennä lauantaina Tornioon ja jatkaa sieltä lomailua koirien kanssa pohjoiseen, mutta Pimun viime viikkoisen loukkaantumisen takia jouduin tietysti perumaan lauantain tokokokeeseen osallistumisen ja samalla suunnitelmat muuttuivat.

Niinpä pakkasimme maanantaina neljä koiraa (Mortti, Yoda, Leya ja Oosa) Teroon ja suuntasimmekin itään päin. Ajelimme Kylmäluoman retkeilyalueelle. Vau, paikka oli melkoinen luontoystävän paratiisi! Tarkoituksenamme tällä lomalla oli/on ulkoilla "vähän paremmin" koirien kanssa.

Leirin pystyttämisen jälkeen pakkasimme reppuun vähän evästä ja lähdimme ottamaan tuntumaa maastoon. Koska oli jo iltapäivä, valitsimme reitiksi luontopolun (pituus n 4 km). Oosalle puimme ensimmäistä kertaa koskaan päälle oikeat vetovaljaat, huskymalliset. Hihnalenkeillähän se vetää todella kovasti, tempoo ja riuhtoo ja nyt ajattelimme, että annamme toisaalta itsellemme mielenrauhan, kun ei tarvitse sitä koko ajan käskyttää, toisaalta myös Oosalle luvan vetää. Ja vetihän se, "liina" tiukalla mentiin lähes koko matka. Oosa on kyllä sillä tavalla hauska tai helppo koira, että se ei pelkää tai arastele käytännössä mitään. Esimerkiksi tuolla maastossa se mennä paukutti niin yli siltojen kuin pitkospuidenkin hetkeäkään pohtimatta. Kaikki koirat oppivat myös varsin nopeasti, että mikäli mennään pitkoksia pitkin, niillä myös pysytään.

Oosa lähtökuopissa.

Oosa ja ensimmäinen lankkusilta

Make ja Oosa tulistelemassa evästauolla. Taukojen ajaksi koirille puettiin takit päälle.

Vanhus (12 v 8 kk) käytti tauon hyväkseen

Oosa sillalla

Väsynyt vetokoira. Oosa nukkui nelisen tuntia lähes hievahtamatta. Se jopa söi maaten häkissä.

Tiistaina pohdimme kahden kävelyreitin välillä: kävelläkö Kivikkovaaranpolku (n. 9 km) vai Kattaisenpolku (n. 16 km). Päädyimme lyhyempään. Tässä maastossa oli liikkunut vastikään runsaasti poroja, mikä piti varsinkin Oosan mutta myös Mortin ja Leyankin kävely- ja metsästysinnon korkealla. Kun maanantaina minä olin kävellyt Oosan ja pääasiassa takanani kävelleen Leyan kanssa, tiistaina sain joukkoihini myös Mortin, koska se veti takanani tullutta Makea niin lujaa. Mortti oli ainut koirista, joka kulki pannassa, koska emme todellakaan olleet uskoneet, että se vetäisi (se ei vedä koskaan, tavallisesti). Eli marssijärjestyksemme oli pääasiassa sellainen, että Oosa meni kärjessä liina tiukalla (lähes koko ajan), perässään Mortti vähän sluibaillen, sitten minä, Leya minun takanani, sitten Yoda Makea vetäen.

Tämä Kivikkovaaranpolku oli oikein mukava reitti. Muutama nousu, paikoitellen melko kosteaa aluetta, mutta kosteikot oli joko pitkostettu tai sitten sinne oli ajettu soraa. Kumpanakin päivänä Kylmäluomassa pysähdyimme myös useampaan otteeseen kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Harvinaista nykypäivänä!

Tässä odotellaan Makea ja Yodaa

Evästauolla Vanielinlammen laavulla. Koirat sidottuina puihin, koska lähistöllä oli kulkenut poroja.

Ja jälleen Oosa-vetokoiralle uni maittoi lenkin jälkeen :)

Tiistai-iltana ajelimme Rukalle, jossa puskailimme Vuosselin hissiaseman alaparkilla ja kävimme koirien kanssa ihan remmi-iltalenkillä.

Eilen kävelimme kolmesta päivästä raskaimman reitin eli Pyhän Jyssäyksen Rukalla. Reitin pituus karttatietojen mukaan oli 7 km mutta meidän laitteemme mittasivat sille pituudeksi "vain" 6 km. Maken askelmittariapsi mittasi meidän nousseen samalla myös 53 kerrosta :) Tällä kertaa Oosa valjastettiin vetämään Makea kärkenä ja minä kävelin kolmen muun koiran kanssa. Ihan ei Oosalla ollut samanlainen tatsi vetämisessä nyt kuin oli ollut kahtena edellisenä päivänä, vaan se pyöri paljon enemmän. Liekö väsymys vai vedettävä aiheuttaneet häröilyn. Kylmäluomassa olimme saaneet liikkua ihan keskenämme, mutta Rukalla oli liikkeellä muitakin, samoin liikenteen häly kuului reitille. Mutta kuitenkin käveleminen oli vain kivaa. Keli oli Rukalla jo melko talvinen, mutta ihan kohtuudella kesälenkkareilla selvisi. Polku oli varsin hyvä, muutama märähkö kohta oli kumpaankin suuntaan, joista selvisi etsimällä kuivemman kohdan. Korkeuseroa kyllä löytyi, mikä tuntuu tänään jaloissa :)

Edessä Make Oosan kanssa, sitten Mortti, Leya ja Yoda. Leyastakin kehkeytyi ihan vetokoira kuten kuvasta näkyy.

Upea luminen maisema

Vanhus nauttii lumesta

Evästauoko Pikku-Pyhävaaran kodalla. Täällä oli useita muitakin retkueita.

Maisemaa Pikku-Pyhävaaralta

Rukalta ajelimme eilen takaisin kotiin. Toivottavasti keksimme loppuviikoksikin jotakin aktiivista tekemistä :)