Syyslomalla

Ollaan Maken kanssa lomalla tämä viikko. Alunperin meidän piti mennä lauantaina Tornioon ja jatkaa sieltä lomailua koirien kanssa pohjoiseen, mutta Pimun viime viikkoisen loukkaantumisen takia jouduin tietysti perumaan lauantain tokokokeeseen osallistumisen ja samalla suunnitelmat muuttuivat.

Niinpä pakkasimme maanantaina neljä koiraa (Mortti, Yoda, Leya ja Oosa) Teroon ja suuntasimmekin itään päin. Ajelimme Kylmäluoman retkeilyalueelle. Vau, paikka oli melkoinen luontoystävän paratiisi! Tarkoituksenamme tällä lomalla oli/on ulkoilla "vähän paremmin" koirien kanssa.

Leirin pystyttämisen jälkeen pakkasimme reppuun vähän evästä ja lähdimme ottamaan tuntumaa maastoon. Koska oli jo iltapäivä, valitsimme reitiksi luontopolun (pituus n 4 km). Oosalle puimme ensimmäistä kertaa koskaan päälle oikeat vetovaljaat, huskymalliset. Hihnalenkeillähän se vetää todella kovasti, tempoo ja riuhtoo ja nyt ajattelimme, että annamme toisaalta itsellemme mielenrauhan, kun ei tarvitse sitä koko ajan käskyttää, toisaalta myös Oosalle luvan vetää. Ja vetihän se, "liina" tiukalla mentiin lähes koko matka. Oosa on kyllä sillä tavalla hauska tai helppo koira, että se ei pelkää tai arastele käytännössä mitään. Esimerkiksi tuolla maastossa se mennä paukutti niin yli siltojen kuin pitkospuidenkin hetkeäkään pohtimatta. Kaikki koirat oppivat myös varsin nopeasti, että mikäli mennään pitkoksia pitkin, niillä myös pysytään.

Oosa lähtökuopissa.

Oosa ja ensimmäinen lankkusilta

Make ja Oosa tulistelemassa evästauolla. Taukojen ajaksi koirille puettiin takit päälle.

Vanhus (12 v 8 kk) käytti tauon hyväkseen

Oosa sillalla

Väsynyt vetokoira. Oosa nukkui nelisen tuntia lähes hievahtamatta. Se jopa söi maaten häkissä.

Tiistaina pohdimme kahden kävelyreitin välillä: kävelläkö Kivikkovaaranpolku (n. 9 km) vai Kattaisenpolku (n. 16 km). Päädyimme lyhyempään. Tässä maastossa oli liikkunut vastikään runsaasti poroja, mikä piti varsinkin Oosan mutta myös Mortin ja Leyankin kävely- ja metsästysinnon korkealla. Kun maanantaina minä olin kävellyt Oosan ja pääasiassa takanani kävelleen Leyan kanssa, tiistaina sain joukkoihini myös Mortin, koska se veti takanani tullutta Makea niin lujaa. Mortti oli ainut koirista, joka kulki pannassa, koska emme todellakaan olleet uskoneet, että se vetäisi (se ei vedä koskaan, tavallisesti). Eli marssijärjestyksemme oli pääasiassa sellainen, että Oosa meni kärjessä liina tiukalla (lähes koko ajan), perässään Mortti vähän sluibaillen, sitten minä, Leya minun takanani, sitten Yoda Makea vetäen.

Tämä Kivikkovaaranpolku oli oikein mukava reitti. Muutama nousu, paikoitellen melko kosteaa aluetta, mutta kosteikot oli joko pitkostettu tai sitten sinne oli ajettu soraa. Kumpanakin päivänä Kylmäluomassa pysähdyimme myös useampaan otteeseen kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Harvinaista nykypäivänä!

Tässä odotellaan Makea ja Yodaa

Evästauolla Vanielinlammen laavulla. Koirat sidottuina puihin, koska lähistöllä oli kulkenut poroja.

Ja jälleen Oosa-vetokoiralle uni maittoi lenkin jälkeen :)

Tiistai-iltana ajelimme Rukalle, jossa puskailimme Vuosselin hissiaseman alaparkilla ja kävimme koirien kanssa ihan remmi-iltalenkillä.

Eilen kävelimme kolmesta päivästä raskaimman reitin eli Pyhän Jyssäyksen Rukalla. Reitin pituus karttatietojen mukaan oli 7 km mutta meidän laitteemme mittasivat sille pituudeksi "vain" 6 km. Maken askelmittariapsi mittasi meidän nousseen samalla myös 53 kerrosta :) Tällä kertaa Oosa valjastettiin vetämään Makea kärkenä ja minä kävelin kolmen muun koiran kanssa. Ihan ei Oosalla ollut samanlainen tatsi vetämisessä nyt kuin oli ollut kahtena edellisenä päivänä, vaan se pyöri paljon enemmän. Liekö väsymys vai vedettävä aiheuttaneet häröilyn. Kylmäluomassa olimme saaneet liikkua ihan keskenämme, mutta Rukalla oli liikkeellä muitakin, samoin liikenteen häly kuului reitille. Mutta kuitenkin käveleminen oli vain kivaa. Keli oli Rukalla jo melko talvinen, mutta ihan kohtuudella kesälenkkareilla selvisi. Polku oli varsin hyvä, muutama märähkö kohta oli kumpaankin suuntaan, joista selvisi etsimällä kuivemman kohdan. Korkeuseroa kyllä löytyi, mikä tuntuu tänään jaloissa :)

Edessä Make Oosan kanssa, sitten Mortti, Leya ja Yoda. Leyastakin kehkeytyi ihan vetokoira kuten kuvasta näkyy.

Upea luminen maisema

Vanhus nauttii lumesta

Evästauoko Pikku-Pyhävaaran kodalla. Täällä oli useita muitakin retkueita.

Maisemaa Pikku-Pyhävaaralta

Rukalta ajelimme eilen takaisin kotiin. Toivottavasti keksimme loppuviikoksikin jotakin aktiivista tekemistä :)