Tito ja Leya luonnetestissä

Tänä viikonloppuna oli Villakoirakerhon Oulun paikallisosaston perinteisesti joka toinen vuosi järjestämän luonnetestin aika. Tuomareina testissä tällä kertaa, kuten kaksi vuotta sittenkin, toimivat Riitta Lehmuspelto ja Maarit Salla. Ilmoitin testiin alunperin kaikki meidän koiristamme, jotka eivät luonnetestissä ole käyneet, eli kolmevuotiaat Leyan, Titon ja Pimun. Pimu on kuitenkin juoksussa, eikä näin ollen saanut osallistua. Koska itse olin eilen estynyt olemaan paikalla, Tito ja Leya olivat tulessa tänään. Niiden kohdalla tilanne oli varsin herkullinen: sekä niiden isä että emä on myös luonnetestattu. Samoinhan olisi ollut Pimun kohdalla. Pimulle etsiskelen testipaikan ensi kesänä tai se pääsee testiin viimeistään kahden vuoden kuluttua, kun villakoirat jälleen järjestää luonnetestin.

Tito aloitti koko päivän. No, yllätyksiä ei tullut. Titohan kävi vuosi sitten mh-luonnekuvauksessa, jossa osoitti varsin hyvää toimintakykyä sekä puolustushalua ja sama jatkui tänään luonnetestissä. Mm pimeässä huoneessa se oli seisoskellut penkillä ja katsellut rauhassa Ronjaa ja puolustushalusta tuomarit sanoivat, että Titon kanssa nakkikioskilla tulee ainakin toiseksi :) Titolle loppupisteet +173 ja laukausvarma. Osa-alueiden pisteet löytyvät postauksen lopusta olevasta taulukosta, johon kokosin kaikkien tämän "koiraperheen" testatuiden koirien pisteet. Ronja sai suuria kehuja omasta toiminnastaan tuomareilta ja hänen sanottiin vaatimattomasti olleen kesän paras koiranohjaaja. Rennolla meiningillä, koiraa oikealla tavalla tukeva.

Tito kelkalla

Tito puolustaa

Leya päätti päivän. Leyasta en osannut odottaa mitään: se on tuollainen peräkamarin tyttö, vähän toisten jalkoihin jäänyt. Pelkonani oli, ettei se edes selviä testistä. Mutta selvisi se. Ei se mitään huippupisteitä siitä saanut, eikä ehkä tykännytkään testistä (toisin kuin veljensä) mutta kyllä se ihan reipas oli. Kovuuden meneminen -2 pehmeäksi yllätti minut, niin pehmeänä en sitä arjessa pidä. Toimintakyky sillä sen sijaan oli +1, vaikka vanhemmillaan kummallakin on -1 että yllätys tavallaan sekin. No, joka tapauksessa, Leyallekin nk. hyväksytty tulos (86 p, laukauskokematon), että sillä tavalla kaikki ok. Kiitos Tuijalle Leyan kuvista: onnistuit niissä paremmin kuin minä Titon kuvaamisessa :) Make videoi kummankin koiran testit.

Maarit Salla yrittää saada Leyasta taisteluhalua esille

Leya kelkalla.

Taulukko Mortin. Yodan, Leyan ja Titon luonnetestipisteistä. Klikkaa suuremmaksi!

Loppuun jäniskevennys: luonnetestin jälkeen kävin haalarijengin kanssa sateisessa metsässä. Kuvissa Hessu, Yoda ja Mortti. Myös Pimulla ja Titolla on haalarit, Leya käyttää yleensä Yodan kanssa samaa. Tai on meillä vielä yksi haalari, mutta se on huonokuntoinen, joten sitä ei yleensä käytetä.

Aksaa, aksaa - Agility, agility

Mehän päätettiin Ronjan kanssa viime kuussa (kai se silloin oli?), että pois mukavuusalueelta ja kohti vaativampia reenejä. Ei ehkä voi sanoa, että siirryimme asteittain kohti vaikeampia reenejä, koska jo tällä viikolla "tekaisimme" pari kolmosluokan rataa :) Pimu on juoksussa (Kelvoton! Sille olisi ollut paikka loppukuun luonnetestissä!), joten treeniporukkamme on kutistunut kolmeen koiraan (Mortti, Leya ja Tito). Tosin eilen myös Hessu oli kentällä verestämässä muistojaan, koska Reetta lähti meitä koutsaamaan enkä halunnut jättää Hessua yksin kotiin juoksunarttujen kanssa (myös Yoda on juoksussa). Jos joku nyt miettii asiaa, niin lykkäsin Pimun astutusta edelleen eli tämän hetken suunnitelman mukaan astutankin sen vasta seuraavasta juoksusta. Uroskinhan sille on jo mietittynä :) mutta kiirettä minulla ei ole asian suhteen.

// Me and Ronja decided a while ago that we have to step out of our comfort zone in agility. So this week we trained two times courses from the class 3, the highest class. Unfortunately Pimu is in heat (I won't mate her from this heat but have postponed it to the next, if someone is wondering), so we only had three dogs to train. Yesterday also Hessu joined us to the course because Reetta came to train us and I did not want to leave Hessu alone at home with two females in heat (also Yoda is in heat).

Mutta sitten viikon treeneihin. Tiistaina ohjelmassa oli tällainen rata (kaappaus jostain blogista):

// We trained this course on Tuesday:

Rata opetti meille koiristamme paljon :) Mortti toki entisenä kolmosluokan kisakoirana selvisi radasta suht ok, ei nyt sekään ihan nollaa tainnut tehdä kertaakaan, mutta lähelle kuitenkin. Leyan kanssa pujottelu muutamalla ohjurilla sujui tosi hyvin, rengasta pitää vahvistaa vielä, pituus ja muuri menivät hyvin mutta mutkaputket olivat suuren suuri ongelma. Niistä olisimme hylyn saaneet. Tämä ongelmahan oli myös epiksissä. Kun minun vauhtini hiipuu, Leyan vauhti tökkää. Samoin puomi/putki-erottelu oli Leyalle vaikea - koska se rakastaa puomia ja inhoaa mutkaputkea! Eli tuossapa reeniaiheita Leyalle.

// We learnt a lot about our dogs :) Mortti did it quite well, he has competed in the class 3. Though, I think, even he did not get any clear rounds. Leya did the weave poles with couple of wires very well, we have to train the tire more, long jump and wall went nicely. But the biggest problem were tunnels when they were bent. We would have been disqualified because of them. Also distinguishing between (bent) tunnel and dog walk was a huge problem: Leya loves the dog walk and hates the bent tunnel.

Alla Leya viime viikkoisissa epiksissä Sarin kuvaamana. Kiitos Sarille kuvista!

// Beneath pictures of Leya from the unofficial agility competition last week. Thanks to Sari for the pictures!

Titolle ylitsepääsemättömän vaikeaa oli välistäveto (esteet 8 ja 9). Tai ei se itse välistäveto, hyvin Tito tuli oikealle puolelle. Mutta esteelle 9 sitä oli vaikea, jopa mahdoton, saada käännettyä. Se vain juoksi esteen ohi.

// It was extremely difficult for Tito to turn to the jump 9 after obstacle 8. He just ran past.

Alla Titon kuvia samoista epiksistä. Jopa kuvista näkee eron sisarusten vauhdissa :) (Ja ei, Tito ei pudottanut yhtään rimaa).

// Tito in the same unofficial competition last week. Even from pictures one can see the difference in the siblings' speed :) No, Tito did not knock down any bars.

Tiistain treeneissä Leyalle jäi selkeä "nälkä" päästä radalle. Yritän nyt pitää sen kanssa kiinni siitä, että kun päätän lopettaa treenit sen osalta, ne myös lopetan. Ronjan olen ohjeistanut muistuttamaan minua asiasta. Koska Leyan innolla ja vireellä ei ole mitään järkeä ahnehtia. Leya on tosi hitaasti syttynyt kunnolla agilityyn, mutta vähä vähältä se on innokkaampi touhuun.

Eilisissä treeneissä aiheina oli tällainen rata parilla muutoksella:

// This course we trained yesterday with couple of modifications:

Koska Leya ja Tito eivät mene vielä keinua, keinun (4) tilalta oli suora putki keinun suuntaisesti ja koska välistäveto-systeemi kökki Titolla tiistaina, hypyt 13 ja 14 laitettiin vierekkäin ja 13 hypättiin takaa ja 14 edestä (jos joku luki ja ymmärsi ;)). Tuo rata on myös kaappaus jostain blogista ja ilmeisesti Mujusen suunnittelema minien SM-finaalirata joltain vuodelta :) Eli pikkasen tavoitetta meille.

// Because Leya and Tito do not do seesaw, we had a straight open tunnel insted it like the seesaw should have been. The jumps 13 and 14 were put beside each other and 13 was jumped from behind and 14 from front. With this we trained the part which was difficult for Tito on Tuesday. This course is apparently a course for finals in Finnish Championship some year, so we had a challenge :)

Ronja ja Mortti aloittivat. Ei mitään erityistä. Ehkä tuolle nykyiselle veteraaniurheilijalle (en puhu nyt itsestäni) olisi pitänyt opettaa kontaktit jollain tekniikalla, muuten ok menoa. Morttihan osaa ja haluaa.

// Ronja and Mortti had no problems. Maybe we should have taught any contact technique for Mortti but otherwise a way to go for them.

Leyan kanssa kävin ottamassa mutkaputket 11 ja 18 ennen radalle menoa niin, että palkkasin sen putkista. Hyvin meni, Leyaksi hyvinkin innokkaasti. Leyan kanssa piti olla tarkkana putken 4 aikaisesta omasta sijoittumisesta, että se lähti oikeaan suuntaan putken jälkeen. Mutta ei mitään katastrofia. Viimeisellä treenikerralla taisimme saada jopa nollan aikaan! Siis uskomatonta! Leya on tämän kesän aikana harpannut aimo askeleen eteenpäin agilityssä! Se pujottelee hienosti (edelleen pari ohjuria) ja osoittaa isoa intoa tekemiseen. Vauhti on vielä hakusessa, mutta kunhan sitä itseluottamusta tulee edelleen, niin uskon, että sitäkin tulee, ihan kotitarpeiksi asti.

// Before starting the course, I trained the bent tunnels 11 and 18 with Leya and treated her. No problem, she was even eager to go. There were no big issues on the course at all and I suppose we made a clear round in the last time! Actually, it is unbelievable! Leya has made a huge progress this summer! She does the weaves (with couple of wires) and is eager to train. She still has not much speed but when she gets more self confidence, I am sure she'll get it, enough for our purposes.

Leya ja toinen lempiesteistä // Leya and the other of her favourites

Valmentaja-Reetta pääsi opastamaan Ronjaa ja Titoa esteiden 6-8 suorittamisessa. Valssia, valssia, valssia, oli ohje. Ronja ennusti rataan tutustuessamme, että este 9 päällejuoksun kaltaisena aiheuttaa heille ongelmia, mutta nope, ei mitään (myös minä onnistuin siinä Leyan kanssa!). Tällä kertaa Tito meni välistävetohommelin aivan ilman pohtimisia. Sen sijaan pujottelua se ei olisi malttanut tehdä - paitsi kun Reetta kokeili Titon ohjaamista, Tito pujotteli kuin kisakoirat konsanaan :) Kontakteista Reetta kyllä antoi meille vähän noottia...

// Reetta the trainer trained Ronja and Tito in obstacles 6-8. Waltz, waltz, waltz. When we did the walk-through Ronja predicted there to be problems for her and Tito in the obstacle, but nope. This time even doing obstacles 13 and 14 beside each other was no problem at all. Only weave poles were a bit problematic, except when Reetta was on the course with Tito, Tito weaved like competing dogs :) Though, Reetta lectured us about contact zones...

Lopuksi Hessu pääsi tekemään pari putkea ja hyppyä (rimat maassa). Kyllä vanhus oli iloinen!

// Finally also Hessu did some tunnels and jumps (bars on the ground). He was so happy!

Nyt meillä on talvitreenauskuviot vielä vähän hakusessa, mutta tällä kertaa olemme päättäneet, että talvikin treenataan ahkerasti.

// We are still considering about training in winter but this time we had decided to train even then.

Agilityn epiksissä

Keskiviikkona OKK järjesti agiepikset, johon Ronjan kanssa suunnattiin. Kohtaloa uhmatakseni otin myös Leyan mukaan. Leyahan on harrastuskoirana - hmm - haasteellinen: sen motivoitavuus ei ole maailman helpointa, lisäksi se menee paineesta aika helposti lukkoon, joka johtaa lopulta siihen, ettei se anna kiinni. Leya on sellainen peräkamarin tyttö; meillä syntynyt, aina meillä asunut, vähän toisten koirien jalkoihin jäänyt. Nyt tosin kovasti työstetään asiaa ja Leyalla on esim tosi luksusta se, että lähes joka arkiaamu Make käy ihan sen kanssa kahdestaan lenkillä. No, tosiaan Ronjan kauhuksikin (Ronjakin on saanut useampaan kertaan olla osallisena Leyan pyydystämisessä) päätin ilmoittaa Leyankin kisaan mukaan.

Leyan kanssa olimme vapaaehtoisesti ilmoittautuneet luokkaan ihan ensimmäisiksi ja valmistauduin sillä silmällä. Yhtäkkiä tajusin, että rimat olivat kyllä maksikorkeudessa, joten ei kun koiraa vaihtamaan ja Pimu leluineen autosta. Muuten, kaikille, joiden koirat rakastavat vinkuleluja mutta myös tuhoavat niitä, voin antaa pimunkestävän vinkin: Kongin vinkupallo (ei se tennis-sellainen). Pimulla on ollut tuollainen nyt ainakin 6 viikkoa treenikäytössä ja edelleen pallo on ehjä ja vinkuu! Ihan enkkari, lateksileluja Pimulla menee lelu / treenikerta eivätkä Kongin tennispallotkaan kestä paria treenikertaa enempää.

Rataantutustumisessa sain vähän miettiä muutamaakin kohtaa, koska Pimu ei välttämättä aina irtoa putkiin ja yhdessä kohtaa piti ehtiä tekemään olanyliotto ja toisessa kohtaa miettiä miten saa koiran käännettyä tiukasti vasemmalle. Jälkimmäiseen kohtaan mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa :)

Kun oli meidän vuoro startata, minua ei pahemmin jännittänyt! Uskon, että rally-tokokisaaminen on auttanut tähän kovasti eikä nytkään edes "kotiyleisön" edessä kisaaminen tuntunut pahalta. Ja hyvin meillä menikin! Pimu irtosi mukavasti putkiin, meni hyppykaaren (jossa myös muuri ja pituus) itsenäisesti, siis ilman että olin sitä vieressä saattamassa ja tiukan vasemman käännöksenkin se teki sylkkärin tyylisellä ratkaisulla (olisin ehtinyt ehkä valssinkin väliin tehdä, mutta päätin nyt noin, siis ihan tietoinen valinta!) ja pääsimme nollalla maaliin! Vau! Hieno tunne! Meidän aikamme 27 sek ja risat riitti viidenteen sijaan tosi suuressa maksiluokassa. Ai että olin tyytyväinen suoritukseemme ja Pimuun. Kun ollaan "töissä", sitä ei häiritse pahemmin mikään, se on nähty ennenkin ja nyt saimme hienon tuloksen kaikkiaan.

Leya lähti siis medeistä ensimmäisenä. Leyan kanssa edelleenkään ei ole minkäänlaisia tavoitteita, mutta nyt halusin vain kokeilla onnistuisiko radan tekeminen sen kanssa harjoitustilanteeseen nähden niin monen muuttujan kanssa. Ja onnistui ihan kivasti! Kolme kieltoa putkiin meille tuli matkalta ja aikaakin meni pari kertaa kauemmin kuin Pimun kanssa, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla loppuun saakka ilman minkäänlaisia häröilyjä ja Leya sai palkakseen annoksen kissanruokaa. Ja kiinnikin se saatiin :) Meidän sijoituksemme oli 8. Eli olen tyytyväinen myös tähän. Lisää vaan treeniä häiriössä sekä jatketaan itsetunnon kohotusta. Leyahan on ehdottomasti parempi / innostuneempi radalla, jossa on A tai puomi (ovat sen ehdottomia lempiesteitä), mutta koska se ei mene keinua, niin kisaavien / agiradalle meillä ei ole asiaa. Leyahan osaa jo pujotella suoratkin kepit, mitä taas Pimu, joka menee kaikki muut esteet (keinua myöten) ei osaa.

Alla kaksi kuvaa Leyasta radalla. Kiitos Kaisalle kuvista!

Ronja ja Tito olivat varsin vauhdikkaita radalla. Harmittavasti juuri ennen kohtaa, missä piti tehdä se tiukka käännös vasempaan Tito tuli yhden esteen ohi (Reetan analyysi videon perusteella: Ronja ei näyttänyt estettä Titolle lainkaan eikä este ollut linjassa edelliseen esteen kanssa). Tästä heille siis 5 vp ja nelisen sekuntia huonompi aika kuin minulle ja Pimulle. Heidän sijoituksensa oli muistaakseni 5. Kovasti ollaan Ronjan kanssa kyllä edistytty lajissa, jos vertaa vuosi sitten tapahtuneeseen kohellukseemme :) Kiitos myös Titon kuvasta Kaisalle!

Möllitokokokeessa Pimun kanssa

Kuten edellisessä postauksessa "lupailin", osallistuin Pimun kanssa perjantaina OKK:n järjestämään epäviralliseen tokokokeeseen, sen mölliluokkaan. Ilmoittauduin kokeeseen kuulemma ihkaensimmäisenä, kun tieto kokeesta tuli, vaan eipä tullut paljon treenattua. Maanantaina sen verran, että kokeilin osaako Pimu OKK:n mölliluokan liikkeet. Kyllä osasi.

Tässä vähän selitystä liikkeistä ja pisteistä. Tuomari oli Mirja Hyttinen.

Luoksepäästävyys: Hyvin Pimu istui sivulla ja antoi tuomarin silittää itseään. Tulos 10.

Paikkamakuu (1 min, ohjaaja 2 metrin päässä tai jotain siihen suuntaan): Yhdellä käskyllä meni maahan, noin 1/3 ajasta heilutteli minulle häntäänsä, pysyi hyvin maassa, joskin lonkka-asennossa ja nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon. Tulos 10.

Yksilöliikkeet me suoritimme yhdeksästä mölliluokan koirakosta ensimmäisenä. Sopi minulle ihan hyvin, tosin erään kanssakilpailijan sekoilu suoritusvuoroissa vähän häiritsi keskittymistä. Mutta Pimu on ihan super: vaikka se kentän ulkopuolella riehuu ja riekkuu, kentällä se on "töissä" ja tekee hommia täysillä. Oli laji mikä tahansa. Kisakokemustahan meillä on rally-tokosta (ihan virallisista), agilitystä (epävirallisista) ja nyt korkattiin tokokin (epävirallisissa).

Seuraaminen kytkettynä: Hyvää seuraamista, seuraamiskaaviossa kaksi 90 asteen kulmaa, yksi täyskäännös ja kaksi pysähtymistä. Perusasennot jäivät pysähdyksissä venymään ja toisessa 90 asteen käännöksessä (vasempaan) vähän törmäsimme toisiimme. Kontakti pysyi ihan mukavasti. Tuomari tykkäsi perusseuraamisestamme, joskin huomautti noista virheistä. Tulos 8 1/2.

Liikkeestä maahanmeno: Tämä kurja peikko minun korvieni välissä :( Pimu tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan, muuten erinomainen liike (hyvää seuraaminen, samoin perusasentoon nousu). Miksi ihmeessä en saa itseäni uskomaan, että myös minun koirani osaavat mennä maahan liikkeestä? Tulos 8.

Luoksetulo: Pimu jäi hyvin istumaan, tuli luokse todella hyvällä vauhdilla, mutta empi perusasentoa. Tulos 9. Tähän vain perusasennon vahvistamista lisäksi, niin todella hyvä tulee.

Kokonaisvaikutelma: tuomari sanoi, että tekemisemme oli iloista, teimme juttuja yhdessä ja näki, että meillä oli hauskaa yhdessä (nämä kaikki ovat myös tasan minun tavoitteitani). Tulos 10.

Kerronnaisten kanssa rivi näyttää tältä:

- luoksepäästävyys 10 x 1 = 10

- paikkamakuu 10 x 3 = 30

- seuraaminen kytkettynä 8 1/2 x 2 = 17

- liikkeestä maahan 8 x 2 = 16

- luoksetulo 9 x 3 = 27

- kokonaisvaikutelma 10 x 1 = 10

YHTEENSÄ 110 p / 120 p. Sijoitus (jälleen) 4. Mikä ei harmita yhtään, sillä tärkeintä minulle oli Pimun suorituksen suuri into ja ilo, toki onnistuminen kokeessa oli myös hauskaa :)

Agilityn epiksiä - Unofficial agility competitions

Ollaan Ronjan kanssa viimeisen viikon aikana käyty neljissä epävirallisissa agilitykisoissa :) Koirina siis Tito ja Pimu. Tuloksia on saatu aivan laidasta laitaan, mutta erittäin positiivista on ollut, että kumpikin koira toimii niin tutuilla kuin vieraillakin esteillä ja tutuissa ja vieraissa paikoissa sekä myös pitkän matkapäivän jälkeen.

// During the last week me and Ronja have participated in four unofficial agility competitions. With Tito and Pimu. We have got different kinds of results and it has been very positive to see that both the dogs work extremely well even on strange obstacles and fields and also after a long day in the car.

Episputki alkoi OKK:n viime viikon maanantain kisoista, joissa oli meidän koiriemme tasolle tarjolla putkiralli. Minua kauhistutti kovasti tuollainen, jotenkin en yhtään osannut ajatella minun ja Pimun millään tavalla selviävän sellaisesta radasta, mutta Ronja oli sitä mieltä, että osallistumme sinne silti. No, Ronja ja Tito tekivätkin medeissä tällä radalla nollan ja voittivat kisan! Se oli hienoa menoa!

// Our tour started last Monday with a course made only of tunnels. Previously, I did not like the idea of such a course but Ronja wanted to participate. Well, they did a clear round and won their class! It was great job!

Minä ja Pimu emme selvinneet yhtä hienosti, vaan virheitä kertyi paljon enemmän. Pimulla oli melkoinen vauhti päällä kun tarvitsi mennä vain putkesta putkeen. Kaikkinensa olin tyytyväinen meidänkin ratasuoritukseemme, vaikka sijoitusta ei tullutkaan ja virhepistemääräkin oli lähelle samaa kuin edellisen vuoden epävirallisessa kisassa.

// Me and Pimu didn't manage that well but caught many more faults. Pimu was very quick because there were only tunnels to do. I was satisfied with our performance, though we were not placed and got nearly as many faults as last year.

Viime viikon keskiviikkona kisasimme Oulunsalossa mölliluokassa. Siellä Ronja unohti yhden kuvion radalla ja käytännössä löi sen jälkeen hanskat tiskiin ja virheitä heille kertyi melkoinen määrä. Vitsailtiinkin siinä sitten, että heidän uransa huippukohta oli maanantaina ja alamäki alkoi sen jälkeen. Minä ja Pimu saimme 10 vp ja erittäin hyvän ajan ja olimme neljänsiä. Virheet tulivat pussista, josta Pimu tuli takaisin sekä yhdeltä hypyltä, jossa minulla valssi valui niin pitkälle, että Pimu ohitti seuraavan esteen ennen hyppäämistä. Hyppykorkeus oli makseilla 55 cm ja olin todella todella tyytyväinen Pimun suoritukseen! Ronja ruoski itseään asenteen murenemisesta, kun virheitä tuli. Nämä kisat ovat vain videolla enkä ajatellut niitä julkisesti jakaa.

// Last Wednesday we competed in Oulunsalo. There Ronja forgot a thing on the course and practically gave up the competition so they got lots of faults. We joked that highlight of their agility career was on Monday and now it is just going downhill. Me and Pimu got 10 faults (5 from Pimu refusing to go into collapsed tunnel and one from me going too long behind a jump, which also led to a refusal). I was really satisfied with Pimu! Ronja was angry with herself for giving up after one mistake. I have these courses on video but I am not going to share them publicly.

Eilen ajelimme epävirallisiin kisoihin Ylivieskaan (matkaa n. 150 km yhteen suuntaan). Mitäpä sitä hullu koiraharrastaja ei tekisi - tosin oikeasti kyseessä oli kaksi kärpästä yhdellä iskulla -reissu. Siellä luvassa oli kaksi möllitasoista rataa. Ensimmäinen oli supermöllirata. Rataprofiililtaan varsin yksinkertainen, n. 12 esteen kirmailu. Sekä Ronja että minä koirinemme teimme nollan! Jipii, minulle ja Pimullekin nolla! Ronja ja Tito olivat mediluokan toisia, minä ja Pimu voitimme luokkamme! Vau! Pimun ensimmäinen agilitypokaali on plakkarissa :)

Yesterday we drove to Ylivieska (150 km one way) to take part in unofficial competitions. What would not a crazy dog owner do - actually we killed two birds with one stone. There were two courses on beginner's level. The first course was for superbeginners. It was a very simple course, of about 12 obstacles. Both me and Ronja with the dogs made clean runs! Wow, me and Pimu got a clean run! Ronja and Tito were second in their class and me and Pimu won ours! So, Pimu has got her first agility trophy!

Toinen rata olikin sitten huomattavasti haasteellisempi. Ainakin ykkösluokan tasoa, lukuunottamatta sitä, että radalta puuttuivat keinu ja pujottelu (pujottelun takiahan emme Ronjan kanssa kumpikaan ole koirinemme vielä valmiita virallisiin kisoihin). Meillä tuli tosi kiire rataantutustumisessa, emme ehtineet mielestämme käydä rataa kunnolla läpi. Tähän suorituksemme eivät kuitenkaan varsinaisesti kaatuneet. Tito karkasi lähdöstä ja kun kolmas hyppy oli välistä veto, heidän suorituksensa karahti siihen, muitakin mutkia tuli, kaikkiaan 15 vp edestä. Minä ja Pimu selvisimme alusta, mutta kutosputkeen en Pimua saanut, sen jälkeen oli vaikea vienti esteelle 7, joten meidän peli oli käytännössä siinä. Meille kaikkiaan 45 virhepistettä. Pimulla oli kuitenkin radalla hauskaa, ihan koko rahan edestä :) Mutta tämä rata opetti meille kummallekin paljon: me ollaan treenattu vain ja ainoastaan mukavuusalueemme sisäpuolella eli juttuja, joita osaamme, nyt on aika astua sieltä ulos ja alkaa tekemään haasteellisempia juttuja. Sen lisäksi pujottelu on saatava koirille kuntoon. Tämä rata on myös tarkoitus tehdä seuraavalla reenikerralla ja hinkata sitä niin kauan, että nolla tulee!

// The second run was much more challenging. At least from the level of class 1, except that there were no seesaw or weave poles (because of weave poles we do not compete officially). We did not have enough time in the walk-through but it was not the reason why we did not succeed. Tito started the course before Ronja was ready and because Ronja would have needed more time for the obstacle three she did not make it. On the whole they got 15 faults. I made the start well but I did not get Pimu properly into the tunnel number 6 and after that there was a demanding way to the jump number 7 so I just did not make it and finally we got 45 faults. Though, Pimu had very fun on the course :) This course taught both to Ronja and me a lot: we have to start challenging ourselves, step out from our comfort zone - and furthermore, train the weave poles! Next time we are going to train just this course - untill we both get a clean run!

Jotta Pimun elämä ei kävisi tylsäksi, treenaan sen kanssa tänään rally-tokon avoimen luokan asioita ja perjantaina osallistun sen kanssa epäviralliseen tokokokeeseen :) Kiireinen viikko siis.

// To avoid Pimu getting bored I will train advanced class rally-obedience with her today and on Friday we will take part in an unofficial obedience trial :) So, we have a busy week.

2 x RTK2

Tänään Volle kuljetti minut, Mortin ja Yodan kera Sarin ja Näsän Sieviin, Rally-Toko Easy ry:n ensimmäisiin virallisiin rally-tokokokeisiin. Tuomari oli minulle ihan uusi tuttavuus Pia Heikkinen.

Mortti ja Yoda kisasivat avoimessa luokassa, Sarin 12-vuotias Näsä alokkaassa. Mortti pääsi koiristamme ensimmäisenä radalle. Mortti äänteli vähemmän kuin monesti aiemmin ja minulla piti hermot hyvin sen kanssa :) Yhden kyltin uusimme ja selvisimme radasta viidellä virheellä, jonka lisäksi kokonaisvaikutelmasta vähennettiin kolme pistettä, kaiketi Mortin ääntelyn vuoksi. Tuomarin kommenttien "Ajoittain ylimäär. ääntelyä. Hyvää osaamista." Mortille siis AVO 92 p ja koulutustunnus RTK2. Nyt se on "virallisesti" BH TK1 RTK2 :) Hauska rivi :) Pitää katsoa vieläkö Mortin kanssa tätä lajia jatketaan kilpailumielessä eteenpäin. Voittajaluokassa tulee mm oikean puolen seuraamiset kuvioihin.

Yoda lähti avoimeen luokkaan luokan viimeisenä. Sähelsin sen kanssa jo kyltillä 2, jonka uusimme ja olin lopulta epävarma miten se pitikään uusia ja uskoin, että meidät ehkä jopa hylättiin. Houkutuksessa, jota Mortti ei ollut edes huomannut, Yodan piti käydä haistelemassa houkutuksena ollutta jääkiekkokypärää, tästä -3 p. Edessä tehtäviin askeliin se tuli pyörähtämällä väärän kierroksen kautta. Tämän uusimista mietin, mutta koska olin säheltänyt jo alussa, en sitten jaksanut. Olisi ehkä kannattanut, sillä tästä 10 pisteen vähennys. No, Yodallekin kuitenkin tulos (hiphip hurraa!), AVO 84 p ja myös sille koulutustunnus RTK2. Sen ensimmäinen virallinen "titteli". Yodan kanssa suuntaamme harjoittelemaan ja sitten joskus jossain vaiheessa varmaan korkkaamme voittajaluokan.

Alla avoimen luokan ratapiirros:

Sari ja Näsä lähtivät jättisuureen alokasluokkaan luokan viidensinä. Mainíta täytyy, että Näsä oli ekaa kertaa tätä lajia kisaamassa, eikä ole pahemmin treenannutkaan. Mitäpä sitä treenaamaam, tuloksena 100 pistettä - ja tuomarin palkinto. Aivan mieletön tulos! Suurkiitos Sarille matkaseurasta. Otetaan reissu (tuloksineen ;)) jossain vaiheessa uusiksi. Ja kiitos Annalle, kun kävit juttelemassa! Oli ihana nähdä 13,5 vuoden jälkeen! Toivottavasti nähdään tulevaisuudessa tiheämmin!

Pimusta Suomen muotovalio! - Pimu a Finnish Champion!

Tuossa viime kuun alussa leikin taktikoivani ja ilmoitin Pimun tälle päivälle Viitasaaren ryhmänäyttelyyn. Siksi luulin taktikoivani, että kuluvana viikonloppunahan on Kuopiossa 3 x kansainvälinen koiranäyttely ja oletin, että monet Suomen näyttelyitä kiertävistä isovillakoirista olisivat siellä. Kun Kuopion aikataulut tulivat, totuus paljastui: vain 7-9 isovillakoiraa päivää kohti. Kun Viitasaaren ryhmiksen aikataulut tulivat, olin hyvin yllättynyt: myös sinne oli ilmoitettu 8 isovillakoiraa. Mietin jo, että jätämme näyttelyn väliin, mutta koska totuus on, ettei kukaan Pimulle sitä puuttuvaa sertiä kotiin tuo, suuntasimme tänään appiukon Volvon kohti Viitasaarta.

// I thought I had a good tactic when entering Pimu to a dog show only for FCI5 and FCI9 in Viitasaari because in the same weekend there are three international dog shows in Kuopio. But surprisingly there were only 7-9 standard poodles registered to Kuopio (depending on the day) and also 8 to Viitasaari. I even thought about not to travel to Viitasaari but the truth is that no one brings the missing CAC home to Pimu, so today morning we headed towards Viitasaari.

Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin; Pimu arvosteltiin kehänsä neljänneksi viimeisenä ja paikalla meidän piti olla puolelta päivin. Emme ottaneet Pimulle häkkiä autosta, vaan se istuskeli alustallaan sateenvarjon varjossa aivan rauhallisena. Ohimennen vähän saksin sen nyörejä siistimmiksi siinä kehää odotellessamme. Yllätykset jatkuivat, kun kahdeksasta isovillakoirasta vain yksi oli uros, Pimulla oli siis kuusi kilpakumppania, näistä yksi avoimessa luokassa. Tuomari Helin Kasuk-Henson jakoi laatuarvosteluja skaalalla H-ERI ja Pimu sai ERI:n, toinen avoimen luokan narttu sen H:n. Kilpailuluokassa Pimu tietysti ykkönen ja se sai myös SA:n. Tässä vaiheessa tiesin, että ainakin yhdellä junioriluokan kolmesta nartusta oli myös SA ja jäljellä oli vielä valioluokan narttu. Valiolle myös ERI ja SA. Paras narttu -kehään lopulta yksi juniori, Pimu ja valio. Tuomari nosti valion kärkeen ja minun suureksi yllätyksekseni Pimun kakkoseksi! Pimulle siis sert ja tämän myötä siitä tuli Suomen muotovalio! Oikeasti! Edellisessä näyttelyssään (josta en ole tullut bloganneeksi) se sai H:n ja nyt sitten se viimeinen sert! Mieletöntä! Tuomari kehui minulle myös suullisesti Pimun turkkia ja kertoi, että halusi ehdottomasti esitellä sitä myös mukanaan olleelle tuomariharjoittelijalle.

// We were there in good time but did not take a cage for Pimu to the show area. She sat in the shadow under an umbrella, totally relaxed. I cut her cords neater when waiting for the ring. I was surprised again when noticing that there was only one male standard poodle registered to the show - so Pimu would have six competitors and even one in the open class. The judge was Helin Kasuk-Tenson and she gave standard poodles anything between good and excellent. Pimu got an excellent, another female in the open class a good. So Pimu won the class and was even given a cq (certificate quality). I knew that at least one junior female had also got a cq and a champion female had still not been to the ring. The champion got also an excellent and cq so in the Best Bitch there were a junior, Pimu and a champion. The judge put the champion first, then she took Pimu as second. So Pimu got her last CAC and became a Finnish Champion! Crazy! In the latest show before (which I haven't blogged about) she got a good and now the last CAC! The judge praised me also orally the quality of Pimu's coat.

Tässä Pimun arvostelu kokonaisuudessaan: "Erinomaiset mittasuhteet omaava feminiininen narttu, jolla saisi olla hieman pidempi pää. Hieman liikaa kaulanahkaa. Pitkät korvat. Erinom. ylä- ja alalinja. Erinom. etu- ja takakulmaukset ja häntä. Tiiviit käpälät. Erittäin korkealaatuinen turkki, erinom. rastat. Liikkuu hyvin. Toivoisin ehkä hieman enemmän temperamenttia." Ja tulos siis AVO ERI, AVK 1, SA, PN2, SERT ja FI MVA. Hitsit, että olen nyt onnellinen. Mutta vähän nyt mietityttää, että ketä minä nyt käytän näyttelyissä? Kun yksikään muu koira ei ole näyttelyturkissa.

// Pimu's critiques: "A feminine female with excellent proportions. Could have a little longer head. A little too much leather in neck. Long ears. Excellent over- and underline. Excellent fore- and hindangulations and tail. Tight paws. A coat of very high quality, excellent cords. Moves well. I would probably wish a little more temperament." So she was AVO EXC, AVK 1, CQ, BB2, CAC and FI CH. Vow, I am happy now. But I am wondering, who shall I take to dog shows now, because only Pimu has a show coat.

Pimun kasvattaja Miialla on kyllä ollut hieno viikonloppu: eilen ja tänään Hihhii Alli on Malli on ollut VSP cacibien kera Kuopion kansainvälisissä näyttelyissä ja tänään Pimu valioitui. Onnittelut vielä Miialle!

// Pimu's breeder Miia has had a great weekend: yesterday and today Hihhii Alli on Malli has been BOS in Kuopio international dog shows with cacibs and today Pimu became a champion. Congratulations, Miia!