Kahdesti palkintopallilla - Twice on the podium

Kuluneena viikonloppuna kisattiin OKK:n Animagiareenalla agilityssä kumpanakin päivänä. Ronja kisasi Titon kanssa kaikki neljä viikonlopun kisaa. Niistä ei valitettavasti paljon kerrottavaa ole: lauantain toisesta kisasta 10 vp, jolla sijoitus 4., muuten pelkkiä hyllyjä. Tänään pidimmekin Titolle sitten keppisulkeiset :I Minä ilmoittauduin Pimun kanssa viikonlopun kaikille agilityradoille (meillä kun se hyppynolla ykkösistä jo on), joille kaikille kolmelle tuomariksi osui Rauno Virta. Radat eivät olleet mitään helppoja! Kyllä nyt tuntuu, että ainakin Suomessa on otettu turhan vakava askel agilitykisoissa ja -kisaamisessa! Jo ykkösissä vaaditaan jos jonkinlaista taipumista ja temppua, että radoista selviää. Luulisi, että tästä lajista saisi ihan nauttiakin, edes siellä ykkösissä.

// At the weekend our own dog club arranged agility competitions with three agility courses and one jumping course. Ronja and Tito participated in all four courses but unfortunately there is not much to tell about them. One course ended with 10 faults and them being 4th but on the others they were disqualified. Today we had drill on weave poles for Tito :I Me and Pimu participated in all agility courses and judge on all of them was Rauno Virta. The courses were not easy! Even the courses in class one are nowadays pretty demanding and challenging, at least here in Finland. Like it would not be allowed to enjoy this sport, not even in the class one.

No, me joka tapauksessa selvisimme radoista. Lauantain ekalta radalta hylky, kun minulla oli pakkomielle päästä ohjaamaan Pimua keinun vasemmalle puolelle ja hätiköidessäni ohjasin sen edeltäneen putken väärään päähän, lisäksi kepeiltä olisi tullut pimumainen vitonen. Vähän oman ratamme suorituksen jälkeen hoksasin, että olisin voinut kääntää Pimun vasta keinun jälkeen sylkkärillä, jolloin myös olisin itse päässyt haluamalleni ohjauspuolelle. No, hyvä, että edes siinä vaiheessa hoksasin eli oppia ikä kaikki :)

Lauantain toisella agiradalla teimme tosi hyvää ja siistiä työtä yhdessä aina puomin alastulokontaktille saakka. Pimu loikkasi sen yli, videolta tilannetta katsoneiden mukaan hiuksen hienosti, mutta vierestä näin, että tapaus oli aivan selvä. Tältä radalta tuloksena meille 5 vp ja sijoitus 3. Ihanneaikaan jäi rakoa melkein 10 sekuntia. Kontaktien tehokuuri odottaa! (edelleen).

// But me and Pimu made it on the courses. On the first course on Saturday we were disqualified because I was obsessed to change the handling side before the seesaw and the direction of my movement took Pimu to the wrong ending of a tunnel. After the course I realised that also a bit later I would have been able to do the change. So, I can still learn! On the second course of Saturday we did very good job together untill the dog walk where Pimu jumped over the contact zone. Not much, say the ones that have seen the recording, but clearly say I who saw it happening beside me. So, we got 5 faults but were 3rd. Our time was almost 10 sec under the standard course time. We will start drilling the contact zones.

Sunnuntaina kisasimme siis vain agiradan. Pyöritystä vasempaan ja sitten oikeaan. Rataan tutustumisessa huomasin keskittyväni kuvioihin niin, etten muistanut ajatella radan kulkua ollenkaan. Radan alussa oli pätkä, jossa suora putki meni puomin siivekkeen alta ja matka jatkui hypyn ja putken kautta eteenpäin. Tuota kohtaa pelkäsin kovasti; olin varma, etten millään ehdi hypylle ajoissa, vaan Pimu jää pyörimään hypylle minua odottaessaan. Lopussa taas lähdettiin puomilta 45 asteen kulmassa ei edes ihan suorassa linjassa olleiden hyppyjen kautta maaliin. Tämä oli toinen pelkokohtani, koska Pimuhan ei pysähdy kontakteille, jolloin esim valssin kautta puolen vaihto parempaan ohjauslinjaan oli mahdottomuus ja päätin turvautua leikkaukseen, mitä ollaan paljonkin tehty. Radalla selvitin puominalussuoranputken hyvin ja jäin siitä varmaan sen verran sfääreihin, että unohdin mennä Pimun kanssa yhdessä pujotteluun, josta pimumainen vitonen. Lopussa leikkaus epäonnistui ja Pimu oli jopa tulla yhden hypyn väärinpäin, mutta sain sen korjattua. Maaliin tuloksella 10 ja ihmeekseni kuulin, että johdimme kisaa! Ja lopulta kävikin niin, että ME VOITIMME! Tuloksella sinällään ei hurrata, mutta ainahan voitto on voitto :)

// On Sunday we had only an agility course. Turning to left, then to right. When walking the course I noticed that I was training the handling patterns and not how the course ran. In the beginning a straight tunnel ran under the dog walk and lead to a jump and a tunnel. I was pretty afraid of that point, I was so sure that I could not run in time to the jump and Pimu would be spinning there while waiting for me. At the end of the course one had to turn about 45 degrees from the dog walk to three jumps which were not in a line and lead to the finish. I knew it would be very difficult for us because Pimu has not been taught to stop on contact zones. Finally, I could run in time to the jump after the straight tunnel beneath the dog walk. Maybe I was a bit high after that and forgot to join Pimu to the weave poles where we got a fiver. My solution at the end of the course did not succeed, Pimu almost jumped a jump in wrong direction but I could fix it. We finished with 10 faults and I was surprised to hear that at that point we were 1st! And finally WE WON! The result was nothing to cheer about, but a victory is still a victory :)

Kyllä Pimu vaan on hieno otus! Se on harrastuskoirana verraton, isästään parannettu versio (esim agilityradalla kuuliaisempi ja paljon hiljaisempi). On ilo omistaa tuollainen koira!

// Pimu is a great pooch! It is great to train and compete with her, she is an improved version of her dad (more obedient and much quieter). It really is a pleasure to own a dog like her!

Loppuun vielä aiheeseen täysin kuulumaton ryhmäkuva meidän keskikokoisista villakoiristamme. Yoda kaipaisi trimmausta!

// And still a not-at-all-to-the-theme-belonging picture of our medium sized poodles. Yoda needs grooming!

Ja jos joskus syliin mustan maan, mä sua joudun kantamaan

Suuret surunvalittelut Mimmin perheelle heitä kohdanneen yllättävän ja valtavan menetyksen johdosta. Olitte paras mahdollinen perhe Mimmille; rakastitte sitä täydestä sydämestänne ja annoitte sille hienon elämän  - suurkiitos siitä!

Viime viikkoa

Viime viikko kului pitkälti arjen merkeissä. Alkuviikosta myös Mortti ja Tito olivat meillä ja sen kunniaksi koirat pääsivät pari kertaa metsään kirmaamaan.

Hessukin pääsi metsälenkille mukaan

Perjantaina Yoda kävi ensimmäisessä kahdesta leikkauksesta, jotka sille nyt syksyn aikana tehdään. Tällä kertaa siltä poistettiin hammaskivi sekä ihopatti, joka sillä oli ollut 4 vuotta. Koko ajan eläinlääkärit olivat vain sanoneet, että pitää vain seurata pattia. Keväällä patti puhkesi ja jossain vaiheessa se alkoi erittää erittäin pahanhajuista eritettä. Nyt patista on jäljellä vain pitkä rivi tikkejä ja pari viikkoa tötterö päässä. Toinen leikkaus Yodalla onkin sitten vähän suurempi, kun se steriloidaan. Tämä on suunniteltu ensi kuun alkupuolelle. Sen jälkeen on ajatus, että Yoda muuttaa Reetan ja Kyltsi-kissan luokse Porvooseen. Eli näiltä näkymin Yodaa ei toistaiseksi enää pohjoisen agilitykisoissa tulla näkemään.

Yoda ja tikkirivistö

Lauantaina kävin Titon kanssa rally-tokon avoimen luokan ratatreenissä. Vähän tylsää oli, että ehdimme käydä radalla vain kerran, pari kertaa olisi ollut kiva, kun ei muuten tule juuri treenattua. Mutta oli kiva kuulla, ettei menomme näyttänyt mahdottomalta. Emme me vielä kisavalmiita millään avoimeen luokkaan ole, mutta tavoite on asetettu lokakuun viimeisen päivän OKK:n tuplakokeeseen. Eipä minulla nyt muita rally-tokokoekoiria oikein olekaan, kun Yoda on todennäköisesti siihen mennessä muuttanut enkä Pimun kanssa ole voittajaluokan kylttejä edes katsonut.

Hessu täytti eilen 14 vuotta 2 kuukautta, se on ihan juhlittava saavutus kyllä. Se on ikäänsä nähden ihan hyvässä kunnossa. Nyt kun sää on viilentynyt, se jaksaa taas lenkkeilläkin paremmin ja pääsi tosiaan viime viikolla ihan metsälenkillekin mukaan.

Parin viikon päästä starttaan Pimun kanssa OKK:n agikisoissa. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä ja vielä pitäisi päättää ilmoittaudunko myös sunnuntaille kisaamaan. Viimeistä nousunollaa tekisi kyllä mieli jahdata oikein urakalla.

Back in business

Kun Pimu ultrattiin tyhjäksi, aloin tiirailla agilityn kisakalenteria etsien suht lähistöllä olevia agigeimejä. Kaksi kertaa on kesäkuun lopun jälkeen käyty treenaamassa ja tänään teimme paluun kisaradoille. Täytyy myöntää, että aamulla, kun kello soi kuudelta (sunnuntaiaamu, olisin saanut nukkua ihan niin pitkään kuin nukuttaa), mietin, että onko tässä mitään järkeä. No, eihän tässä oikeasti ole :)

// When Pimu was examined not to have puppies I started looking for agility competitions somewhere nearby. We have trained twice after the end of June and today we were back in competitions. I have to admit that as my alarm clock rang at six this morning I thought if this all was sane (Sunday morning, I could have slept as long as I would have liked). And actually, it isn't :)

Suuntasimme Vollen keulan kohti Kajaania, johon olin ilmoittautunut kahdelle agiradalle, Pimulla kun jo se hypärinolla ykkösistä on. Lähtöluettelosta olin lukenut, että lähtisimme kumpaankin kisaan kaikista kokoluokista kaikkein ensimmäisimpinä. No, siitähän oli jo kokemusta, eikähän kisat tuolloinkaan huonosti menneet, joten ei paineita tästä. Tuomarina tänään toimi Timo Teileri. Ekan radan "profiili" oli varsin helppo, mutta kyllähän se tiedetään, että agissa voi tapahtua vaikka mitä. Meille tapahtui tällä kertaa sellainen, että kun Pimu varasti lähdöstä, se hyppäsi ensimmäisen riman huolimattomasti ja rima putosi. Muuta virhettä emme radalla saaneetkaan aikaan (emme pujottelusta emmekä kontakteiltakaan, jihuu!) ja ihanneaikakin alittui 5,16 sekuntia (vähän oli säätöä yhdellä hypyllä ja tämä söi sekunteja). Tällä tuloksella sijoitus viides ja lievä harmitus tuollaisesta virheestä.

// We headed towards Kajaani where I was to have two starts because Pimu already has the leg from the jumping course. I had read on the start list that we would be the first ones on the course of all participants today. Well, we have done it also before with a nice result, so it was no reason for stress. The judge today was Timo Teileri. The first course looked easy but as we know everything can happen on the course. Pimu took a false start and jumped over the first bar carelessly and dropped the bar. That was our only fault on the course (no faults on weave poles, or contact zones - Yippee!) and our time was 5,16 second under the standard course time, so after all a nice result. We had a little problem at one jump and it brought us a little more time, though. Finally we were 5th in this competition.

Medien ja minien aikana kävelyttelin Pimua ja vein sen lopulta autoon odottamaan. Kun meidän toisen kisan rataantutustuminen alkoi, Make otti sen autosta ja lämmitteli loppuun. Tämä rata oli vaikeampi, oli pyörimistä sinne ja vähän tänne, tiukka putkesta putkeen vienti ja vähän harhautusesteitäkin matkan varrella. No, me teimme Pimun kanssa NOLLAn ja ihanneaikakin alittui 7,38 sekuntia! Meidän suoritus oli kokonaisutena sellaista oikein mukavaa yhdessä tekemistä. Ja loppujen lopuksi johdimme kisaa alusta loppuun - siis ME VOITIMME kisan! Huisin hienoa! Aivan parasta! Vitsit, olen onnellinen. Nyt meiltä puuttuu enää vain yksi nolla luokkanoususta ja syksyn aikana jatkamme sen metsästämistä :)

// During medium and small dogs I walked Pimu and finally took her to the car. When it was time for my second briefing Make took Pimu from the car and warmed her up. This course was more difficult than the previous one: going around here and there, a tight way from a tunnel to another and even some ghost obstacles on the way. But, we made a CLEAR ROUND with 7,38 sec under the standard course time. We just had fun and worked together on this course. And finally, we led the competition from the start until the end - so we WON! It was so great! It was just the best! I am so happy! Now we only need one more leg to enter the class 2 and we will keep on hunting for it :)

kuva Markku Ollila

Kaisa on nakannut meitä Liebster Award -haasteella. Tähän vastaan pikimmiten, kunhan ehdin - ja keksin a. mitä haluan tietää heistä, jotka haastan mukaan ja b. ketkä haastan mukaan :)

Ei pentuja :( - No puppies :(

Tänään Pimu kävi ultrassa. Vaikka olin mielestäni aivan varma, että sillä on "kaikki" kantavana olevan nartun oireet, yhtään pentua ei löytynyt :( Voi surua ja harmitusta, vähän ilonrippeitä olisimme kuitenkin kaivanneet.

Nyt on katse suunnattu sitten taas agilityn pariin. Huomenna suuntaamme piiiitkän tauon jälkeen treenikentälle ja kisojakin on jo ajatuksissa.

Luultavasti Pimu astutetaan uudelleen seuraavasta juoksusta. Kenellä, sitä en vielä tiedä.

// Today Pimu had an ultra sound examination. Even if I thought she had "all" the symptoms for pregnant females, there were no puppies to find :( It is a huge sorrow and harm, we would have needed some glimpses of joy.

Now we head again towards agility. Tomorrow we'll start training after a loooong break and I have also thought about some competitions.

Probably Pimu will be mated again on her next heat but I still don't know with whom.

Kohti tuntematonta - Towards the unknown

Tämä kesä on ollut meillä niin täynnä suuria muutoksia että oksat pois. Ei kiitos toista samanlaista! Kesäkuun alku meni normaalisti, Pimun juoksua - ja parempia kesäsäitä odotellessa. Kesäkuun lopussa menetimme tulipalossa kotimme, jossa olimme asuneet 17,5 vuotta sekä lähes kaiken irtaimistomme. Esimerkiksi huonekaluista päädyimme säästämään vain sellaiset, jotka on valmistettu viimeistään 1940-luvulla ja ne odottavat nyt kohtaloaan ystäviemme varastossa, kastuneina, nokisina ja noen hajuisina, kuten kaikki muukin säästöön otettu omaisuutemme. Mm muiden koirien kuin Hessun ruusukkeet sulivat, vain muutama Pimun saama agilityruusuke säilyi lisäksi. Kaikki Pimun sert-ruusukkeet, MVA-ruusuke, Mortin sert- ja varasert-ruusuke sulivat, samoin Mortin ja Yodan KAIKKI agilityruusukkeet. Suurin harmitus ruusukkeiden osalta ovat Mortin nuorten SM-kisoista saavuttamat komeat tokon SM1-ruusukkeet, niitä tai sellaisia kuin ei mistään voi uusia saada. Hessun ruusukkeet säilyivät, koska olin koonnut ne tauluksi ja lasi suojeli niitä kuumuudessa. Saman olin aikonut tehdä muidenkin koirien osalta, aina sitten kun kyseisen koiran ura olisi ohi tai loppusuoralla. Materiaalia ei vain enää ole :( Yhtään ihmishenkeä emme onneksi menettäneet, emmekä yhtään koiraa. Koirien evakuoimisesta suurkiitos Ronjan järkevälle toiminnalle! Marsunkin sain vielä pelastettua, mutta gerbiilin kohdalla oli tehtävä päätös, joko jätän sen tai jäämme savuun molemmat. Päätin jättää Hiiren ja pelastin itseni. Paloa seuranneena päivänä Make hautasi Hiiren jo aiemmin kuolleiden pikkujyrsijöidemme viereen. Nyt asumme väliaikaisessa kodissa, emme tiedä kuinka kauan, emmekä tiedä mihin tiemme tästä vie. Mutta sen tiedämme, ettei samaan taloon Niittypolun varrelle kuitenkaan. Talo on korjauskelvoton; se sai niin pahoja vesivaurioita sammutuksen yhteydessä (sammuttamiseen käytettiin 19000 litraa vettä) ja lisäksi tietysti nokivahinkoja, ettei siitä tule enää kotia. Joitain ajatuksia meillä on mahdollisesta tulevaisuuden suunnasta, mutta tällä hetkellä ne ovat vain haaveita tai ajatuksia. Vain aikaa näyttää, mihin päädymme.

// We have had really big changes this summer. Please, never again! The beginning of June went normally, we waited for Pimu's heat - and better summer weather. At the end of June we lost our home in a fire. The home, where we had lived for 17,5 years and almost all belongings. We decided to keep only furniture which was made at the latest in 1940's and now it is waiting for its destiny in a warehouse of our friends, wet, sooty and smelling soot, like any material we wanted to keep. For example the rosettes of other dogs than Hessu melted, only a few of Pimu's agility rosettes remained. All her rosettes for certificates, her champion rosette, Mortti's rosette for certificate and reserve-certificate and ALL Mortti's and Yoda's agility rosettes were lost. The biggest lost of rosettes are Mortti's gorgeous rosettes for winning Finnish Championship in Obedience for young handlers. There is no way to get such or similar again. Hessu's rosettes remained because they were in a frame and the glass protected them from the heat. My plan was to fill a frame for every dog at the end of its career but now there is no material left :( Luckily, we did not lose any persons or any dogs. Huge thanks to Ronja for reasonable action in evacuating the dogs! I could even save our guinea pig but I had to leave the gerbil to death. It was either the gerbil or we both in the smoke. The day after the fire Make buried Mouse beside our earlier-died rodents. Now we are living in a temporary apartment, we do not know how long or where the road leads us. But we know that not to the same house along Niittypolku. The house is not repairable; it was badly water damaged when the fire was being extinguished (they used 19000 liters of water) and it caught also huge soot damage, so it will not make a home anymore. We have some thoughts of a possible direction of our future but at the time they are just visions or thoughts. Only time will tell where we end.

Apua antaneille ystäville suurkiitos tulipalon jälkeisestä ajasta! Erityiskiitokset Marjolle ja Jannelle: ilman teitä emme oikeasti olisi selvinneet, kiitos, että jaksoitte olla sitkeitä! Superkiitokset veljelleni Petelle, joka pelasti meidät vielä suuremmalta menetykseltä <3 Ja myös Dianelle ja Rogerille, jotka yhä jaksavat välittää!

// I want to thank friends who helped us after the fire! Special thanks to Marjo and Janne, we would not have survived without you, thanks for being persistent! Superthanks to my brother Pete for saving us from an even greater loss <3 And also to Diane and Roger that you still care!

Tulipaloa seuranneessa hässäkässä Pimu aloitti juoksunsa. Yhä edelleen välillä pohdin, oliko järkevä päätös astuttaa Pimu tähän tilanteeseen. Olen varannut Pimulle ajan ultraan, jossa saamme tietää, tarvitseeko minun pohtia. Mutta uskon kyllä - tai tiedän - että mikäli pentuja saamme, pystymme niistä kyllä huolehtimaan ja niitä hoitamaan paremmin kuin hyvin. Ja uskon myös, että mikäli pentuja saamme, ne tuovat meille paljon iloa kaiken menetyksen rinnalle.

// In all mess after the fire Pimu got to heat. Still sometimes I consider if it was a sane decision to mate Pimu in this situation. I have booked her a time for an ultra sound, then we will know if I need to consider. But I believe - or actually I know - that if we get puppies, we can take care of them and that even better than well. And I also believe that if we get puppies they will bring us lots of joy beside all we lost.

Tänään koitti seuraava suuri muutoksen askel. Tätä kirjoittaessani Reetan ja Ponin muuttokuorma matkaa oletettavasti jossain Jyväskylän ja Lahden välillä kohti Porvoota. Todennäköisesti ainakin seuraavat kolme vuotta heidät löytää sieltä. Reetalla on siellä opiskelupaikka ja poni muuttaa Reetan mukana. Ehkä jossain vaiheessa myöhemmin myös Yoda seuraa kaksikkoa eteläiseen Suomeen. 

Eilisilta oli kyllä superhetki, kun kaikki lapsemme olivat yhtä aikaa koolla meidän luonamme! Kiitos, rakkaat <3

// Today it was time for the next change. While I am writing this Reetta and the Pony are probably somewehere between Jyväskylä and Lahti on their way moving to Porvoo. Most probably at least for the next three years they will be found there. Reetta will study there and the Pony moved with her. Maybe later some day, also Yoda will join them there.

Yesterday evening was a super moment for me when we had all our children together with us! Thanks, my beloved ones <3

Muutoksen tuulia on myös minun työasioissani. Tässä iässä on ajateltava omaa tulevaa eläkettään ja tällä alalla ja näinä aikoina on otettava vastaan se työ, mitä saa. Ensi viikosta alkaen minä ajelen päivittäin noin 90 km suuntaansa sekä töihin mennessäni että sieltä palatessani. Edessä on jälleen uusi työpaikka, uudet työkaverit ja uudet kuviot. Voisin sanoa, että olen jo tottunut siihen, mutta enpä tiedä, voiko noihin muutoksiin niin tottuakaan, että ei yhtään jännittäisi - tai jopa vähän kauhistuttaisi.

// There are changes also concerning my job. At my age I have to think of my pension and in this branch and this time, one has to take the job that is available. So from the next week on, I will be driving about 90 km daily to work and the same way back home. I will have a new job, new colleagues and new job surroundings. I could say that I am used to that, but I do not know if one ever can get so used to those changes that one would not be at all nervous - or even a little terrified. 

En nyt ehkä jaksa olla ihan samaa mieltä Charles de Gaullen kanssa, jonka sanotaan sanoneen: "Greatness is a road leading towards the unknown", mutta sen voin sanoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä tuntematon ei minua pahemmin pelota.

// I am not quite able to agree with Charles de Gaulle who they say have said "Greatness is a road leading towards the unknown" but I am able to say that at least just now I am not much afraid of the unknown.

Viime viikon kuulumisia - News from the previous week

Mortti on majaillut jonkin aikaa Ronjan luona Ronjan ja Titon seurana. Kuluneella viikolla koko kolmikko vieraili meillä ja saimme jopa kaikenlaista hauskaa tehtyä koirien kanssa. Keskiviikkona aloitimme hauskanpidon käymällä agilitaamassa neljän koiran voimin. Minä treenasin Mortin ja Leyan kanssa ja Ronja Yodan ja Titon. Hauskaa oli, kai kaikilla.

Torstaiaamuna veimme Mortin, Leyan, Titon ja Pimun kirmaamaan pitkästä aikaa vapaina Virpiniemeen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, mutta välillä koirat (ja Ronja) pysähtyivät syömään mustikoita.

// Mortti has stayed a while at Ronja's with Ronja and Tito. During the last week they visited us and we did different fun things with the dogs. We started on Wednesday by training agility with four dogs: I trained with Mortti and Leya and Ronja with Yoda and Tito. I suppose we all had fun.

On Thursday morning we took Mortti, Leya, Tito and Pimu off-leash to the forest in Virpiniemi. There were lots of speed and dangerous moments :) on our walk but occasionally the dogs (and Ronja) stopped for having some blueberries.

Leya, Pimu ja Mortti marjastamassa // Leya, Pimu and Mortti picking berries

Metsästä suuntasimme melkein suoraan uittamaan koiria, kävimme vain kotona vaihtamassa Pimun Hessuun ja hakemassa Rasmuksen uimaopettajaksi. Hessu tyytyi pelailemaan palloa rannalla, mutta Mortti jälkikasvuineen kyllä otti kaiken ilon irti tälle kesälle harvinaisen lämpimästä säästä.

// After being in the woods we took the dogs for swimming, we just changed Pimu to Hessu and took Rasmus with us as a swimming teacher. Hessu just played with a ball on the beach but Mortti with his offspring enjoyed the surprisingly warm summer day.

Hessu ja pallo // Hessu and his ball

Hessu ja pallo :) // Hessu and his ball :)

Etualalla Mortti ja Leya, oikealla Tito

Tito

Joku saattaa ehkä huomata Mortin muodonmuutoksen. Jep, se kävi Ronjan fur-off -trimmaussalongissa eikä näyttelyturkista ole enää jälkeäkään. Ehkä sitten ensi kesälle taas?

// Someone maybe notices Mortti's makeover. Yes, he went to Ronja's fur-off grooming salon and there is nothing left from his show coat. Maybe next summer again?

Uittoreissun jälkeen olikin aika suunnata Vollen keula kohti Keminmaata ja Arctic Agility Teamin järjestämiä agilitykisoja. Ronja ja Yoda osallistuivat Rauno Virran tuomaroimiin agility- ja hyppykisoihin. Radat olivat varsin mukavan oloisia, mutta agilitykisasta ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville, Yoda oli henkisesti aivan jossain muualla kuin agilitaamassa. Hyppykisasta parille sen sijaan tulos 6,55. 5vp kolmannen esteen kiertämisestä ja 1,55 yliaikaa samasta syystä. Tällä heltisi kuitenkin varsin vähätuloksisessa kisassa 3. sija! Koirakon neljäs yhteinen startti siis ja ensimmäinen palkintosijoitus. Ei paha :)

// After swimming we headed to Keminmaa and agility competitions judged by Rauno Virta. Ronja and Yoda participated both in an agility and a jumping course. There is not much to tell about agility course, Yoda was mentally totally somewhere else than doing agility. From the jumping course they got 6,55 faults, 5 for denying the obstacle number 3 and 1,55 secs over standard course time for the same reason. But they were finally 3rd! There 4th competition together and a place on the podium. Not bad :)

Eilen aamulla käytimme Mortin, Leyan, Titon ja Pimun uudelleen vapaina juoksemassa, tällä kertaa Annalankankaan / Isoniemen soramontuilla. Vähän jyrähteli lenkkimme aikana, mutta mitäs me pienistä.

// Yesterday morning we also took Mortti, Leya, Tito and Pimu off-leash, this time on a gravel pit. It thundered a little when we were there, but who cares ;)

Mortti 10,5 vuotta ja vauhdin hurma // Mortti 10,5-year-old in speed

Pimu ja henkivartijat aka Kaljut Kaksoset // Pimu and guardians aka Bald Twins

Koko nelikko // All four together

Ja vauhdilla alas hiekkakummun rinnettä // And down we go

Eräänä päivänä, kun tulimme kotiin, Hessu toi meille "tuliaisiksi" oluttölkin. Villakoirako ei osaa noutaa? :)

// One day as we came home, Hessu greeted as with a beer can. Can't a poodle retrieve? :)

Hoo - keskikaljannoutaja // Hoo - a beerretriever

Pimun mahdollisista pennuista uutisia odottaville sellainen tieto, että jonain päivänä / hetkenä minusta tuntuu (tai olen huomaavinani merkkejä), että Pimu on vahvasti kantavana, jonain toisena tuntuu joltain muulta. Ultraan suunnittelen vieväni sen viikon 34 alkupuolella.

// For ones waiting for news about Pimu's possible puppies that on some day / moment I think (or feel like noticing) that she really is pregnant on another moment it feels different. I am planing to take her to an ultra sound in the beginning of the week 34.