Vitonen - A fiver

Eilen kisasin Pimun kanssa kaksi agikisaa kotihallissamme, oman seuramme järjestämissä pippaloissa. Ihan kivaa juosta kotiyleisön edessä, erityisesti koska minä ja Pimuhan olemme täysin itse oppineita agilitaajia = olemme harjoitelleet ja harjoittelemme vain ja ainoastaan Ronjan ja Titon kanssa, ilman minkäänlaista/ketään kouluttajaa. No, parin viikon päästä menemme sentäs yhden aamupäivän ulkopuolisen kouluttajan koulutukseen. Hui, kuinkahan paljon tällä kouluttajalla onkaan meille sanottavaa :)

// Yesterday I had two agility starts with Pimu at our home arena in front of our "home public" (club members). It was just nice to run there, especially because me and Pimu are totally self learnt in agility: we've trained and train only with Ronja and Tito, with no trainer at all. In two weeks, though, we'll take part in proper trainings for one morning. I'm wondering how much the trainer will have to say about us :)

No, joka tapauksessa eilen tuomarina oli Kari Jalonen. Reetta on kisannut useamman hänen ratansa ja olin pitänyt niitä mukavina ja kohtuuhelppoina. Eilen, kun oli minun vuoroni juosta, ne eivät siltä tuntuneet. Meidän ensimmäinen ratamme oli agilityrata. Jo radan reunalta katsottuna olisin halunnut tehdä jonkin puolenvaihtokuvion pari estettä ennen puomia, mutta sitten rataan tutustumisessa tuntui, etten voi ehtiä tehdä siihen mitään, vaan ainoa konsti olisi leikata puomille. Toiseksi ongelmakohdaksi havaitsin heti myös neljän esteen loppusuoran (joka ei tietenkään ollut aivan suora): ei Pimu irtoa niin pitkälle. No, radalla sitten meidän kohtaloksemme ei koitunut pujottelu (jess - Pimu pujotteli hitaasti mutta hyvin kummallakin radalla, aivan huippua!), vaan juurikin nuo ennalta näkemäni kohdat: totesin radalla, että ehdin ehkä sittenkin tehdä jonkin kuvion siihen ennen puomia, mutta lähdin valssiin liian myöhään ja Pimu kielsi hypylle. Toinen kielto tuli sitten loppusuoran ensimmäiselle esteelle: jätin Pimun tulemaan yksin putkelta hypylle, kun yritin saada etumatkaa suoralle ja Pimu mieluummin kiersi kuin hyppäsi. Viimeinen kielto sitten vielä maalihypylle, koska minä olin niin paljon jäljessä. Loistavaa radassa oli tosiaankin pujottelu. Vaikka pujotteleekin vielä varsin hitaasti, Pimu kuitenkin hakee kepit itsenäisesti ja pujottelee ok. Tammikuussahan se ei vielä edes pujotellut... Myöskään yhtään rimaa ei tullut alas, eikä yhtään kontaktivirhettä. Mahtavaa! Opikseni otin pari asiaa: älä muuta suunnitelmaa kesken kaiken, myöhässä on ihan turha lähteä valssaamaan. Ja toinen seikka: älä jätä Pimua selkäsi taakse hypyille auttamatta yhtään, se kiertää helposti.

// The judge was Kari Jalonen. Reetta has run several his courses and I had thought they were nice and quite easy. Yesterday, when it was my own turn to run, I did not feel the same. Our first course was an agility course. I noticed some problem spots there and on the course Pimu had denials just on those spots. Finally we were disqualified because of three denials, of which the last on the last obstacle! But I learnt a lot on that course: e.g. I must not leave Pimu behind my back to jump all by herself but I have to watch her or help her otherwise. Her weave poles were splendid on both the courses! She is not fast there but anyway she did them nicely yesterday.

Toinen rata oli hyppyrata. Siellä oli myös loppusuora, mutta tällä kertaa kolme hyppyä. Kepeille mentiin täyskäännöksellä hypyltä. Tähän päätin, etten lähde valssaamaan tai mitään, vaan käännän Pimun hypyn takaa vartalokäännöksellä, etten vaan pääse sössimään keppien aloitusta. Jep, tältä radalta saimme varsin mukavan tuloksen, eli postauksen otsikon, vitosen. Yhden kiellon Pimu otti, kun jätin sen (taas!) täysin selkäni taakse 4. viimeisellä esteellä, kun käänsin sen valssilla putkeen ja valssi oli myöhässä, tönkkö tai jotain sen sellaista (en ole vielä videointia jaksanut katsoa) enkä edes katsonut missä Pimu on (Make antoi minulle heti radan jälkeen tästä palautetta). Sen sijaan kolmen esteen loppusuoran selvitimme vallan mukavasti: kuten olin ajatellutkin, Pimu ohitti minut keskimmäisellä esteellä ja kyllä se sen yhden esteen yksinkin menee :) Tuloksena siis 5 vp ja ihanneaikakin alittui, ei paljon, mutta alittui kuitenkin. Olimme jonkin aikaa jopa kiinni palkintopallisijoituksessa, mutta lopulta jäimme viidensiksi. Vähänhän se vitonen radalta harmittaa, mutta Hessun kanssa en koskaan saanut sen parempaa tulosta, eli saan kyllä olla ihan tyytyväinen. Ja eikun kohti uusia seikkailuja kisoja :)

Alla Kaisa H:n ja Jarmo Riston ottamia kuvia Pimusta viime viikonlopun kisoista. Kiitos!

Our second course was a jumping course. There the dog had to be turned extremely tight to the weave poles and I decided to do it by turning with my body. It succeeded well. We did an excellent course until the 4th last obstacle where I left Pimu (again!) behind my back and she could not go straight to the tunnel, so our result was 5 faults (from a denial). But well-done weave poles and no knocked down bars. I am a bit annoyed about 5 faults but I never got a better result with Hessu so I should be just happy and satisfied. So,we'll head towards new adventurers competitions :)

Here some pictures of Pimu from the competitions last weekend. Thanks, Kaisa H. and Jarmo Risto!

Agilitykisaura korkattu - A debut in agility competitions

Tänään aloitettiin sitten Pimun kanssa agilityssä kisaaminen Activen kisoissa. Ensimmäinen kisa oli hyppyrata, tuomarina Jan-Egil Eide Norjasta. Pujottelussa tuli sählinkiä, kun ajauduin liian lähelle ensimmäistä keppiä (tai jopa sen linjan yli), mutta lopulta kohtaloksi koitui väärä putken pää kaksi estettä myöhemmin. No, hyvää ja sujuvaa yhdessä tekemistä muuten. Paitsi loppu ei myöskään sujunut takaaleikkauksella kuten olin ajatellut, joten itselle vaan huomautus, että väännä niitä valsseja mieluummin - tai persjättöjäkin voi koettaa.

Toinen rata oli agirata ja Jari Tienhaaran käsialaa. Ei mikään mahdoton mentävä. Kepeiltä taas vitonen, kun Pimu tuli kesken pois (kahteen kertaan, mutta niitähän ei lasketa erikseen). Lisäksi kielto pussin jälkeiseltä putkelta. Mutta ei kontaktivirheitä, eikä yhtään pudotettua rimaa! Tuloksena lopulta 17,71, josta 7,71 yliaikaa.

Kisaharjoittelu jatkuu ensi viikonloppuna niinikään kahden startin verran.

// Me and Pimu started competing in agility today. We ran two courses of which one jumping and one agility course. The jumping course was judged by Jan-Egil Eide from Norway. We struggled at seesaw because I hurried too far, two obstacles later we were disqualified because Pimu chose the wrong tunnel ending.

The agility course was judged by Jari Tienhaara and it was also a nice course. We got again 5 faults from seesaw (Pimu came out too early, actually twice, but they are not counted separately) and also 5 faults on denial on a tunnel. Finally our result was 17,71 of which 7,71 overtime (from the seesaw and the tunnel, of course). But no contact faults or any bars knocked down!

We'll continue training competing next weekend.

Villakoirien erkkari, VSP-veteraani - Poodle Speciality Show, BOS-veteran

Perjantaina pakkasimme kolme koiraa ja kolme ihmistä Volleen ja suuntasimme kohti Lahtea. Määränpää oli villakoirien erikoisnäyttely, joka oli sunnuntaina. Yövyimme Miian eli Pimun kasvattajan luona (Kiitos kaikesta!). Lauantai vierähti jutellessa, koiria valokuvatessa sekä Mortin pesun ja Pimun saksimisen parissa. Myös Pimun veli Bruno kävi näytillä ja kuvattavana. Iso poika on Brunosta kasvanut!

// On Friday we packed three dogs and three people in our car and headed towards Lahti. Our goal was Poodle Speciality Show on Sunday. We stayed at Miia (Pimu's breeder) and spent Saturday in talking, photographing dogs, washing Mortti and grooming Pimu. We met also Pimu's brother Bruno. He has become a big boy!

Pimu

Bruno ja Pimu

Bruno ja Pimu

Bruno

Mortti

Sunnuntaina suuntasimme sitten näyttelypaikalle. Minulle pukkasi stressi kun huomasin, että Pimun ja Mortin kehät saattaisivat mennä melkolailla päällekkäin eikä muita handlerehdokkaita ollut (Miialla ja Reetalla ei kuulemma ollut kehäkelpoiset vaatteet, höh). No, kävin sanomassa sitten Mortin kehällä, että se rodun ainoa veteraaniuros on paikalla, mutta olen mahdollisesti toisen koiran kanssa sen kehässä ja tulen juoksujalkaa.

// On Sunday we went to the show area. I was a bit stressed when noticing that it was possible that Pimu and Mortti should be in the ring at the same time and we had no other handlers (Miia and Reetta said that their clothing was not for a ring, blah).

Pimu meni kehään ensimmäisenä valionartuista. Tuloksena VAL H, joten meidän kehässä oleskelu loppui lyhyeen. Ehkä H:n arvoinen Pimun arvostelu ei ollut, joten ehkä herra tuomari ei vain tykännyt nyöriturkeista. Mikä kuitenkin tärkeintä, meillä oli Pimun kanssa kivaa kehässä ja toimimme ihan yhteistyössä. Pimun arvostelu (tuomari Tom Isherwood): "Small bitch. Head could be more refined. Short back. Tail too curled. Need more angulation. Lovely temperament. Shown well." 

// Pimu was the first champion female to enter the ring. She gained Good so that was a short trip. Her critiques was probably not worth a Good so maybe mr Judge disliked corded coats. But the most important was that me and Pimu had fun there and we co-operated well. Pimu's critiques (the judge was Tom Isherwood): "Small bitch. Head could be more refined. Short back. Tail too curled. Need more angulation. Lovely temperament. Shown well."

No, eipä ollut minulla sitten kovin kova kiire Mortin kehälle. Morttia kehään viemään lähtiessäni sanoin siinä, että menenpä hakemaan sen toisenkin H:n, niin päästään sitten lähtemään pois. Mortti esiintyi Mortiksi vallan mainiosti, se juoksi reippaasti pää pystyssä kuin mikäkin näyttelykoira. Seisotin sen vapaasti, koska tiedän, ettei se tykkää yhtään asettelusta. Yllätys oli kuitenkin suuren suuri, kun tuomari Melanie Harwood arvosti sen ERI:n arvoiseksi. Mortille siis VET ERI, VEK 1 ja matkalippu kisaamaan ROP-vet -kehässä. Narttuveteraani oli parempi, joten Mortista VSP-veteraani. Meidän huvimatkalle mukaan lähtenyt 10-vuotiaamme sai komean ruusukkeen ja hienon pokaalin kotiin tuomisiksi! Mortin arvostelu: "In lovely condition for his age, masculine head & expression. Good strong teeth. Pleasing in body, his topline sloped with age. He uses himself well in the move. Full of poodle spirit." Ehkä Mortin näyttelyura ei loppunutkaan tuohon?

// So, finally I wasn't in hurry to get Mortti to the ring. When taking him there, I said that let's get the other Good and we are off from here. Mortti did it well in the ring, he ran nicely with his head up. I let him stand free because I know he doesn't like anyone moving his legs. But I was really surprised when the judge Melanie Harwood gave him an EXCELLENT. As he was the only veteran male, he also won his class and was to compete about BOB-veteran. The female-veteran was better, so Mortti was BOS-veteran. Our 10-year-old dog, which we took with us just for fun, gained a big rosette and a nice trophy to take home! Mortti's critiques: "In lovely condition for his age, masculine head & expression. Good strong teeth. Pleasing in body, his topline sloped with age. He uses himself well in the move. Full of poodle spirit." Maybe that wasn't the end of his show carrier?

Rally-tokooo - Rally obedience

Eilen oli pitkä päivä OKK:n hallilla: siellä pidettiin rally-tokon tuplakoe/-kisa ja osallistuin niihin kahden koiran (Tito ja Pimu) kanssa.

// Yesterday was a loooong day: we had a double competition in rally-obedience and I participated there with two dogs (Tito and Pimu).

Aikataulu oli oikein mukava minua ajatellen: kaksi starttia ensin Titon kanssa n. 2 tunnin välillä, sitten Pimun startit peräkkäin.

// The schedule was great for me: first I had two competitions with Tito with about two hours inbetween, after that Pimu's competitions.

Alokasluokan radat eivät ratapiirrosten mukaan näyttäneet pahoilta, eivätkä ne pahoja olleetkaan. Titon kanssa lähdimme tekemään suoritustamme starttiryhmässämme kolmansina. Kun tulimme maaliin ensimmäiseltä radalta, totesin kanssakilpailijoilleni, että olipas lyhyt rata! Pelkäsin jopa eksyneeni ja jättäneeni joitain kylttejä väliin. Tulokseksi saimme 95 pistettä eli ei mitään valittamista. Tämän kisan tuomaroi Tiia Hämäläinen. Toista rataa odotellessa Tito otti rennosti häkissä eli kisakäyttäytyminen sillä on ihan kohdillaan. Toisen radan tuomari oli Hannele Pirttimaa ja tällekin radalle lähdimme kolmansina. Tällä radalla yhteistyö Titon kanssa ei tuntunut niin hyvältä mutta tulos oli ihan ok: saimme 85 pistettä. Titolta puuttuu siis enää vain yksi tulos koulutustunnuksesta.

// The plans for novice classes did not look bad, and they were not. We were third of all participants to start. When we finished our first course, I told other participants that the course was pretty short. I was even a little afraid that I had missed some signs. But our result was 95 points, so nothing to complain about. The judge was Tiia Hämäläinen. When we kept waiting for the second course, Tito was relaxed in the cage, so his behaviour in a competition was great. The judge for the second course was Hannele Pirttimaa. This time our cooperation did not feel that good but the result was okay, we caught 85 points. So Tito needs only one qualifying result more to get the lowest title in rally obedience.

Pimun kanssa starttasimme ensimmäiseen avoimen luokan kokeeseemme. Pimu oli toiminut kivasti treeneissä, mutta arvostelun tiukentuminen alokaksluokasta vähän arvelutti. Ensimmäinen ratamme oli niin ikään Tiia Hämäläisen käsialaa. Rata alkoi hypyllä, sitten oli tempon muutos juoksuun. Tässä minä kämmäsin - lopulta niin paljon, että ratamme hylättiin koska uusin kyltin yksi, vaikka olimme jo kakkosen alueella. Radalla en kuitenkaan tiennyt, että meidät oli hylätty, joten jatkoin loppuun saakka ja Pimu teki tosi hyvää työtä! Sillä oli hyvä vire ja tarkkuus. Lopulta saimmekin tuomarin palkinnon tältä radalta, koska tuomari oli tykännyt Pimusta niin paljon.

// It was my and Pimu's first advanced class course. We had worked nicely when training but I was a little afraid of stricter judging in advanced than in novice class. The first course was again designed by Tiia Hämäläinen. The first sign was jump followed by change in tempo (to run). I made a mistake there and finally we were disqualified because I retook the sign number 1 though we had already entered sign 2. Luckily, I did not know about disqualification but we went through the whole course and Pimu worked nicely and precisely. Also the judge liked our course a lot and we were given the judge's prize.

Toiselle radalle lähtiessämme Pimu vaikutti tosi väsyneeltä. Se ei innostunut oikein mistään ja oli tosi rauhallinen. Ratasuoritus oli epätarkka, mutta en viitsinyt uusia tehtäviä, koska ajattelin, ettei Pimu tuossa vireystilassa olisi pystynyt parempaan. Olin aivan varma, että pisteemme eivät riittäneet tulokseen. Mutta vielä mitä, saimme 84 pistettä! Olen tästä kyllä tosi onnellinen! Pimu on hieno koira   <3

// When it was time to start our second course, Pimu felt tired. I could not get her interested in anything and she was very calm. Our course wasn't that precise but I did not want to retake the signs because I thought that in that mood Pimu just couldn't do better. I was sure that we didn't get enough points for a qualifying result. But we did: we got 84 points! I am so happy about that! Pimu is a great dog <3

Synttäreitä ja agilityä - Birthdays and agility

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille // Happy Valentine's Day to all readers of my blog!

Parin kuluneen viime päivän aikana meillä on vietetty kaksia koirien synttäreitä: torstaina Mortti täytti 10 vuotta ja tänään (Ystävänpäivänä) Leya ja Tito 4. Mortti juhlisti synttäreitään ensin miesten reissulla ja kävi Maken kanssa pitsalla. Päivän myöhässä minä otin sen mukaan treenihallille, jossa se ensin kävi vapaana lenkillä Pimun kanssa ja sitten pääsi haukkumaan treenaamaan rally-tokotreenien merkeissä. Lupailin Mortille myös uimareissua johonkin väliin, toivotaan, että saadaan toteutettua.

// During past couple of days we have had to birthdays of the dogs: on Thursday Mortti had his 10th birthday and today (on Valentine's Day) Leya and Tito their 4th. Mortti celebrated his birthday by making a manly trip with Make; they went to get a pizza. A day later I took him to our training hall, where he first had a walk off-leash with Pimu and then was allowed to bark train rally obedience. I also promised to Mortti that I'll take him to swim someday. I hope it comes true.

Mortti ja pizza

"Ai mikä pizza? Sehän oli aivan liian pieni." // "What pizza? It was far too tiny."

Morttihan on varsin hyvässä kunnossa iästään huolimatta. Se on väriltään edelleen syvänmusta, sillä on paljon lihaksia, se kuulee ja näkee ihan hyvin. Ja camel bootsit vievät sitä useissa tilanteissa edelleen :)

// Mortti is in an excellent shape, despite his age. He is still pitch black, has lots of muscles, he hears and sees well. And he is still quite often wearing camel boots.

Tito juhlisti tänään synttäreitään voittamalla agilitykilpailun :) Ronja kilpaili sen kanssa kaksi starttia heille aivan oudossa hallissa. Ensimmäinen rata meni hylyksi, kun Tito ei vain malttanut pujotella kaikkia 12 keppiä, ei sitten millään. Toisella radalla samainen pujottelu aiheutti ongelmia, mutta päättäväisesti Ronja laittoi Titon lopulta suorittamaan esteen oikein alusta loppuun, tuloksena 5 ratavirhettä ja 1 aikavirhe - ja kisan voitto! (Ainoa tulos medi1 B-kisassa :)). Tito sai sitten synttärilahjaksi possunkorvia kisojen palkintopöydästä ja tarjosi niistä yhden siskolleenkin :) Ensi lauantaina Tito vaihtaakin sitten lajia - ja ohjaajaa. Minä osallistun sen kanssa kahteen viralliseen rally-tokokokeeseen. Kyllä me selviämme, Tito on hyvä. Enemmän minua jännittää Pimun osuus tuolloin.

// Tito celebrated his birthday by winning an agility competition :) Ronja had two starts with him in a hall where they have never been to. The first course was disqualified because Tito did not want to do all the weave poles in a proper way. On the second run they had also problems with poles but finally Ronja managed to get Tito right through. The result was 5 fault + 1 fault from overtime - and they won! (There were no other results but all the other participants in their class were disqualified). Tito got some snacks as a prize and gave one even to her sister :) Next Saturday Tito switches the event - and the handler. I'll take him to two competition in rally obedience. We will cope, Tito is good. I am more excited about Pimu's part there.

Illalla minä kävin Hessun, Mortin, Leyan ja Pimun kanssa meren jäällä lenkillä. Olihan mukavaa! Siellä koirilla on tilaa missä juosta ja Hessukin pysyi tosi hyvin mukana ja jaksoi, vaikka oli pimeää. Uudestaan, uudestaan!

// In the evening I took Hessu, Mortti, Leya and Pimu for a walk to the ice of sea. It was great! There is plenty of room for dogs to run and even Hessu could run nicely, though it was dark. Again, again!

Leya 4 vuotta // Leya 4 years

 <3 Suuret synttärionnittelut myös Mimmille! <3

Nolla! - A clear round!

Ronja ja Tito korkkasivat eilen uransa virallisissa agilitykisoissa. Ja millä tavalla! Kummankin ihkaensimmäisessä virallisessa agilitykisassa he saivat ensimmäisen nollansa (ja luvan)! Melkoista menoa! Ihanneaika alittui -10,81 sekuntia ja heille sijoitus 3. Hyppykisassa nolla oli myös lähellä, lopulta tuloksena oli 5 kun Ronja sähelsi sen verran pujotteluun menoa, että Tito otti sieltä kiellon. Myös tässä ihanneaika alittui kymmenisen sekuntia. Sijoitukseksi tuli 5. Seuraavan kerran parivaljakko kisaa ensi viikonloppuna.

// Ronja and Tito had their debut in official agility competitions yesterday. And how they did! In the very first official competition for them both they made a clear round and gained their first leg! Their time was 10,81 seconds under the standard course time and they were 3rd. In the jumping course a second clear round was very near, they got 5 faults because Ronja struggled on the weave poles which led to refusal. Also that time their time was about 10 seconds under the standard course time. On this course they were 5th. Next time they will be competing next weekend.

Ronja ja Tito podiumilla // Ronja and Tito on podium

Nolla-radan ratapiirros // A sketch to the course with a clear round

Väsynyt Tito matkalla kotiin kisojen jälkeen // Tired Tito on the way home after the competitions

Minä maksoin lisenssin tänään. Minun ja Pimun kisauran korkkaus alkaa siis olla lähellä. Hui, jännittää!

// I paid for my competing license today. My and Pimu's debut is also near. Vow, I'm getting excited!

Loppuun vielä pari valokuvaa tämän aamun aurinkoiselta lenkiltä. Kevät tulee!

// And as an addition two pictures from our sunny morning walk. Spring arrives!

Vas Mortti, Leya, Yoda // From left Mortti, Leya, Yoda

Mortti 10 v hoitaa turkkia // Mortti 10-year-old taking care of his coat

Meidän koirien ruokinta

Mitä olen toisten koiraihmisten blogeja seurannut ja sellaisten kanssa jutellut, niin täytyy sanoa, että meillä on aika hieno tilanne koirien ruokinnan suhteen: kaikki koirat syövät ja voivat syödä ihan samaa ruokaa! (*kop kop*, minäkö taikauskoinen?). Muutama koira tosin saa ruuan seassa jotain lisiä, mitä kaikki eivät saa.

Ruokinnan perustana meillä on Vom og hundemat:in loistava liharuoka, tästä pääasiassa ruoka nimeltään #25, mutta myös saman valmistajan broileria on hyvä tovi syöty. Meidän koiramme syövät siis raakaruokaa. Meillä asuvalle koiralaumalle annan tällä hetkellä yhteensä noin kilon lihaa päivässä, Tito saa tahollaan n. 200 grammaa. Lihaan sekoitan korkeintaan 1/3 lihan määrästä jotain muuta, esim ihmisten ruuasta jäävää, koirille soveltuvaksi katsomaani osuutta (yleensä kaikki käy ;)) kuten puuroa, riisiä, tai blenderillä mössöksi ajettua keittoa tai salaattia. Kaikille koirille annan lähes päivittäin biotiinilisää sekä merilevää. Kumpikin on peräisin suoraan ponin säkistä tai purkista. Tässä vuosien saatossa olen oppinut, että hevosten rehut ovat paaaljon koirien vastaavia edullisempia. Kunhan vain katsoo, ettei niissä ole ksylitolia tai vastaavaa, niin sopivat ainakin meidän koirille. Tai eivät nuo ainakaan ole valittaneet :) Meillä koirat saavat pääruokansa illalla, jolloin teen niille liha- ja jotain sekoituksen valmiiksi. Siitä "säästän" aina (tai yleensä) vähän seuraavaksi aamuksi, jolloin saavat pienet ruoka-annokset. Toki minulla tavallisesti on noita Vom:in ruokia sen verran pakasteessa (joskus jopa 100 kg), että voin tarvittaessa sulattaa aamuruoaksi vaikkapa 500 g pötkön.

Jaan koirille ruuan aina samassa järjestyksessä oleviin kuppeihin: ylhäältä vasemmalta Hessu, Mortti, Yoda tai Leya (Yoda saa kupin, jossa on silmämääräisesti arvioiden vähemmän ruokaa). Alhaalla vas Pimu, (sitten on Titon kupin tyhjä paikka silloin kun Tito on Ronjan luona) ja Leya tai Yoda. Ensimmäisessä kuvassa lihan lisukkeena on vegaaniseen tyyliin valmistettua shepherd's pieta.

Alla olevassa kuvassa lihan joukossa on pellavansiemenrouhetta (sekin suoraan ponin säkistä). Sitä laitan lihan sekaan hyvin turvotettuna silloin kun mitään muuta ei ole. Lähinnä, koska Yodan maha ei oikein toimi, jos se saa pelkkää lihaa. Toisaalta pellavansiemenrouheessa on myös hyviä rasvahappoja, joten ehkä siitä on silläkin tavalla hyötyä. Harmi, että alempi kuva on huono(mpi)laatuinen, mutta pointti kuvilla on lähinnä, että koska lihan määrä koirien ruuassa on aika suuri, ruuat näyttävät jotakuinkin samalta.

Toisinaan muut koirat paitsi Hessu saavat iltaruokansa luina. Nuo kaikki (myös Hessu) rakastavat luita! Tai no, Yoda ehkä söisi mieluummin jotain kuningatarruokaa, mutta kyllä sillekin luut kelpaavat. Alla Titon tyylinäyte luun syömisestä uudelta vuodelta.

Sitten tämän hetkiset koirakohtaiset lisät. Hessu saa jatkuvasti kuvassa olevaa B-vitamiinivalmistetta. Kuten kuvasta näkyy, sekin on hevosvalmiste, mutta saman valmistajan samaa tuotetta myydään myös koirille - pienemmässä purkissa ja kalliimmalla vertailuhinnalla. Syksyllä Hessu liikkui huonosti, sillä oli selkeästi katkos hermojen viestinnässä taka- ja etuosien välillä. Yhtäkkiä muistin, että jo vuosia, oikeasti vuosikymmeniä sitten, eräs eläinlääkäri ohjeisti antamaan silloiselle vanhalle koiralleni B-vitamiinilisää hermoston toiminnan tukemiseksi. Joten ostin tuon pullon, enkä kyllä B-vitamiinistä Hessun kohdalla tule luopumaan: Tällä hetkellä Hessu ravaa ja liikkuu kuin nuoret koirat (ja taas: *kop kop*). Myös Mortti saa toisinaan B-vitamiinia, lähinnä kuureina. Hessu saa myös taas J&V:n nivelravinnetta. Syötin tuota samaa Hessulle pari purkkia viime keväänä, mutta en nähnyt muutosta missään, niin sen antaminen on jäänyt, mutta viime viikolla ostin taas purkin. Tätä toki saa myös Mortti kuurimuotoisesti, samoin ainakin Yoda. Viimeinen lisä on kylmäpuristettu rypsiöljy, jota saavat muutaman millin päivässä tällä hetkellä Mortti ja Pimu. Kun tuo pullo loppuu, kuvaan tulee kylmäpuristettu rapsiöljy. Näitä annan niiden sisältämien hyvien rasvahappojen vuoksi.

Tällä hetkellä yritän myös syöttää tyhjäksi tavallista rypsiöljypulloa, jonka sain töistä. Ongelma on vain, että tuo Vom:in #25 on jo sen verran rasvaista ruokaa, että pitää olla varovainen rasvan kanssa, että koirat eivät lihoisi.

Näillä eväillä meillä on menty nyt toista vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen! Välillä olen antanut koirille jonkin verran kuivamuonaa (lähinnä aamuruokana aamukiireessä), mutta nyt sekin on jäänyt kokonaan pois. Koirat voivat hyvin (*kop kop*), jaksavat lenkkeillä ja treenata ja niiden mahat toimivat hyvin. Toivon, että homma jatkuu samalla tavalla eteenpäin!

Alla kuva koirien ruokahetkestä joltakin päivältä. Syömässä ovat vasemmalta Pimu, Leya ja etualalla Mortti. (Lasiastia on lattialla, koska se on ollut koirilla esipestävänä ;) ;))

Loppuun vielä kevennyskuvaksi täysin aiheeseen kuulumaton otos eiliseltä. Näin isä ja tytär (kyllä, kuvassa on kaksi koiraa!) nukkuivat, kun siivosin.