Olimme Ronjan kanssa pitkin kesää suunnitelleet, että mikäli kohdalle osuu sopivasti agilityn epäviralliset kisat, me osallistumme niihin. Eilen OKK järjestikin kisat ja sinne siis suuntasimme. Minä otin kisakaverikseni Mortin ja Pimun ja Ronja tietysti Titon. Mortin ilmoitin sekä möllimedeihin että kisaaviin medeihin. Mortin virallinen kisaluokkahan on maksi, mutta koska se on niin pieni (44 cm), veteraani ja harjoitellut viimeiset kaksi vuotta varsin epäsäännöllisesti, ei mielestäni olisi ollut mitään järkeä hyppyyttää sitä maksikorkeuksia (tosin hatunnosto illan tuomareille: maksien rimat olivat vain 55 cm). Pimu ja Tito osallistuivat kumpikin medimölleihin. Pimu on hypännyt vain satunnaisesti maksihyppyjä, toki siihen suuntaan ollaan kovasti menossa. Sillä nyt ei vaan ehkä ole maailman sujuvin hyppytyyli, joten siksi etenemme hitaasti.
No, muuta kerrottavaapa kisoista ei meidän osalta oikein kertynytkään :) Mortti teki ihan hyvät radat kummassakin kisassa. Mölliradalla se jäi pyörimään yhden putken eteen kun minä en sen perässä pysynyt ja siitä vitonen. Aikaa radalla se käytti ihanneajasta noin puolet. Kisaavien radalla minä mokasin. Ensiksi en tajunnut, että minien ja medien rataantutustuminen oli yhtä aikaa enkä siis käynyt tutustumisessa ollenkaan. Keppikulma oli minulle vaikea ja vaikka Mortti oli kepeillä aivan oikein, minä sähläsin ja sain sen sieltä pois. Tästä vitonen. Lisäksi Mortti vielä pudotti yhden riman. Ihanneaika sillä toki alittui ihan reilusti. Tito kiersi mölliradalla suunnilleen yhtä monta hyppyä kuin hyppäsikin. Se kävi myös tervehtimässä ainakin tuomaria kesken radan ja ehkä ratahenkilöitäkin. Pimu kiersi myös muutamia hyppyjä, mutta pysyi periaatteessa koko ajan käsissä, vaikka tilanne, että kentän reunalla oli paljon väkeä, oli periaatteessa uusi sekä Titolle että Pimulle. Heti kun näin radan, tiesin, että loppu tulisi olemaan Pimulle (ja Titolle) vaikea: siinä oli viiden esteen suora (yksi esteistä oli muuri, joka sinällään ei ongelmia aiheuttanut). Me emme ole ollenkaan treenanneet suoria, ja kun koirat ovat vielä melkoisen kokemattomia (erityisesti Pimu), niin ei sillä ollut mitään saumaa osata edetä suoralla. Varsinkin kun oma liikkuvuuteni on mitä on eli en ollut sitä siellä kunnolla ohjaamassa. Jälkikäteen mietiskelimme Ronjan kanssa, että mitenhän kaikki kolme "kisa"koiraamme olisivat kulkeneet Reetan ohjaamina :)
Videoimme kaikki radat, mutta eipä niistä ole muille näytettävää :) Lähinnä oman tasomme niistä näemme. Mutta tavoitteemme täyttyi: uskalsimme kumpikin lähteä kisaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti