Oosa ja Uikki kävivät eilen Lapualla mh-luonnekuvauksessa. Yllätyksiä koetettiin kummankin koiran kohdalla. Olimme pitäneet Oosaa varsin kovana, mutta ehei, se onkin aika pehmeä. Ihan kuten äidilleen Pimulle aikanaan, Oosallekin otti ääniärsytyksestä toipuminen koville. Mutta lopulta se ratkaisi asian ja suoritti kuvauksen lopulta hyväksytysti. Huvipuistomaista iloista elämystä emme sille luonnekuvauksesta kuitenkaan saaneet, vaikka olimme ajatelleet sen sille sellaisen olevan (aikoinaan Tito oli aivan liekeissä niin luonnekuvauksessa kuin luonnetestissäkin).
Uikki sen sijaan yllätti olemalla aika kova :) Olemme pitäneet Uikkia reppanan pehmeänä, mutta eleenkään värähtämättä se käveli kuvauksen läpi, Ronja tukena ja turvanaan. Esim ääniärsytyksen jälkeisissä laitteen ohituksissa Uikki vilkaisi Ronjaa kuin kysyen ”mikä meidän kanta on tähän” ja kun Ronja ei värähtänytkään, ei värähtänyt Uikkikaan. Tuomarin sanoin, Uikki on Ronjan koira sataprosenttisesti. Uikillekin siis mh-luonnekuvaus hyväksytysti läpi.
Kotipuolessa Vinski sai pikaperuutuspaikan luonnetestiin. Harmittavasti sen taival päättyi alkumetreille, kun Vinski ei saanut mielessään selvitettyä mikä ihme kelkka on. No, vähän ikää ja paljon kokemuksia lisää ja myöhemmin kokeillaan ehkä uudelleen. Yllättävää pehmeyttä Pimu jätti lapsiinsa lopulta. Itsekinhän se testatusti oli pehmeä, mikä ei näkynyt arjessa lainkaan. Oosaa tosiaan pidämme jopa kovana, se ei koskaan pelkää mitään eikä sävähdä mihinkään suuntaan, mutta luonnekuvaus näytti muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti