Pääsiäispuuhia - Easter activities

Mitä tekee (villa)koiranomistaja pääsiäislomalla? No, puunaa puudeleita tietysti! Sisko ja sen veli on sileiksi ja siisteiksi puunattu.

// What does a poodle owner do on an Easter holiday? Grooms the poodles, of course. Sister and her brother done.

Sisko // The sister

Sen veli // Her brother

Isä ja äiti odottavat vielä vuoroaan, se koittanee tänään. Isojen vuoro ei koita tällä lomalla, onneksi nyöriturkkien kanssa puunaamisen ajankohta ei ole niin nöpönuukaa, ne saavat odottaa vielä kauemman aikaa, ehkä jopa seuraavaan lomaan :).

// Father and mother are still waiting for their grooming time, it might be today. The standards won't be groomed on this holiday. Luckily it is not that precise with corded poodles, they can wait longer, maybe even untill the next holiday.

Tässä Pimun kuva eiliseltä. // Here a picture of Pimu yesterday.

Toki asiallinen koiranomistaja myös lenkkeilee koiriensa kanssa lomalla (kuten joka päivä toki muutenkin).

// Certainly, a true dog owner also takes the dogs for a walk on a holiday (as every day).

Tämä koiranomistaja on kyllä myös treenaillut. Erityisesti Yodan kanssa. Ja nyt kyllä kutkuttaisi jos vaikka minkälaiseen kokeeseen osallistuminen! Toivottavasti edes joku haaveista toteutuu!

This dog owner has also trained. Especially with Yoda. And now she would like take part in different kinds of tests! Let's hope that at least some of them will come true!

Reenattu on :) - We have trained

Eilen treenattiin taas kaveriporukalla rally-tokoa (märällä kivituhkakentällä, siksi kyltit kuivamassa). Tällä kertaa minulla oli mukana Mortti, Leya ja Pimu. Ensimmäinen kierros kaikkien kanssa oli melko epätoivoinen, tuntui, ettei tästä vain tule yhtään mitään. Toisella kierroksella jokainen paransi touhua älyttömän paljon. Siis reeniä, reeniä ja reeniä. Erityisreenin kohteeksi eteen tulot (Leyalla melko ok).

// Yesterday we trained rally again (on a wet training area). I trained Mortti, Leya and Pimu. The first round with all was pretty desperate. On the second round every dog did much better. So we need training, training and training.

Reenailua - Training

Kuten alkukeväästä kirjoittelin, menossa on varsin aktiivinen kevätkausi koiraharrastusten tiimoilta. Tuossa postauksessa mainittujen aktiviteettien lisäksi kävin viime viikolla reenaamassa rally-tokoa Sarin kanssa (Kiitos treeniseurasta - ja erinomaisista vinkeistä!). Minulla treenattavana oli Mortti ja Pimu. Koska olen ilmoittanut juuri tuon parivaljakon ihkaensimmäisiin virallisiin rally-tokokisoihin Kalajoelle vappuna! Pari kertaa ehdimme vielä ennen tuota koetta reenata. Tavoite on saada noille koirille koulutustunnukset heti alkukesästä (Mortille avoimesta luokasta ja Pimulle alokasluokasta) ja sitten keskittyä samaan touhuun Yodan ja Leyan kanssa. Tai ehkä olen kysellyt koepaikkoja useammallekin koiralle samaan kokeeseen, täytyy myöntää :) No, aika näyttää miten meidän rally-tokokisaura pyörähtää käyntiin (uudelleen, nyt ihan virallisissa merkeissä).

// As I wrote earlier, my springtime is active this year. Beside things mentioned in the previous post, I trained rally-obedience with Sari last week. Of our dogs I trained Mortti and Pimu. Because they are registered to the first official rally-obedience competition, which will be held in Kalajoki on May the 1st. We can still train couple of times before the competition. My goal is to get Mortti and Pimu titles (for Pimu the lowest, for Mortti the second one) in the beginning of the summer. Then go on with Yoda and Leya in a similar way.

Tänään oli taas agilityvuoro Haukkiksella. Vuorolle ei yleensä ole tunkua, eikä ollut tänäänkään. Ihan yksin Mortin ja Pimun kanssa sain hallita hallin toista puolta, johon edeltävä ryhmä oli pyynnöstäni jättänyt esteet radaksi. Rata näytti suunnilleen tältä - patsi este 1-11 ei ollut kyllä noin "ylhäällä" ja 12 vastaavasti oli alempana.

Mortille teetti ensin tiukkaa hyppy 2-putki 3 -yhdistelmä. Suunnittelin, että jään hyppyjen "yläpuolelle" ohjaamaan, mutta Mortti ei irronnut putkeen. Siispä ohjasin sen saattamalla putkeen 2-8 välistä. Muita ongelmia ei Mortin kanssa tainnut ollakaan. Paitsi persjättöön esteelle 10 minulla tahtoi tulla kiire. Sen kans otin jonkun kerran myös sellaista A-estettä esteenä nro 7. Ja muitakin versioita toki tein.

Pimun ohjasin putkeen kuvasta katsottuna esteen 2 oikealta puolelta. Takaakierrotkin menivät ihan mukavasti. Pimun kanssa on siinä mielessä ihan huippu treenata, että se ei hauku radalla! Mortti räkyttää minkä ehtii, mikä on kyllä rasittavaa. Pimun kanssa otimme A:ta yksittäisenä. Meni ihan kivasti, Pimulle opetan pysäytyskontakteja. Pujottelun kanssa olen kokenut suuria tuskan hetkiä, mutta tänään vinokepeillä Pimu teki hienoja suorituksia, myös niin, että 1-2 keppiä väliltä oli pystyssä. Minulla on kuitenkin aikomus kesällä (kun routa on sulanut) alkaa opettaa Pimua pujottelemaan Susan Garrettin 2x2 -menetelmällä. Saapa nähdä onnistummeko siinä! Pimu voisi pujottelua lukuunottamatta alkaa olemaan melkein jotakuinkin kisavalmis agilityyn, ainakin hyppyradalle. Tai jaa, tosi tilanteen pidemmät estevälit ym voivat toki aiheuttaa ongelmia. Mutta aivan täysin poissuljettua ei siis ole, ettemmekö voisi loppukesästä agilitykisoihin osallistua.

// Today I trained agility with Mortti and Pimu. The course looked about the same as in the picture above (though the obstacel 1-11 was not in that place). I made good courses with both the dogs. Mortti had also the A-frame on the course, Pimu trained it alone. It is extremely nice to train with Pimu because she is silent on the course! Mortti yells a lot, which is pretty annoying. I have had huge troubles with Pimu's weave poles. Today she did them nicely when they were skew. But I think I'll try Susan Garrett's 2x2 system with Pimu when the frost has disappeared from the ground. If she learns weaving it is not totally impossible that we would take part in an agility competition at the end of the summer.

Pimun kanssa Kajaanin ryhmänäyttelyssä - In a dog show with Pimu

Teimme Maken ja Pimun kanssa eilen rengasmatkan Kajaaniin ja FCI5 ja FCI9 -ryhmien koiranäyttelyyn, ja veimme Pimun Eija Halosen arvosteltavaksi. Tuntuipa hassulta olla näyttelyssä vain yhden koiran kanssa!

// Yesterday I travelled with Make and Pimu to a dog show in Kajaani where poodles were judged by Eija Halonen (kennel Haydee's). It was strange to be in a dog show only with one dog!

Isovillakoiria oli näyttelyyn ilmoitettu 9, mutta ehkä tuomarimuutoksesta johtuen vain kuusi oli paikalla: kaksi pentua ja neljä narttua, joista kolme avoimessa luokassa. Pimu oli kehässä avoimen luokan ensimmäisenä. Nyt Pimu liikkui enemmän jalat maassa kuin esimerkiksi viime kuussa Pellossa. Mutta se liikkuu kehässä niin lujaa vauhtia, että minulla todellakin on hankaluuksia pysyä sen perässä! Kaikkinensa meidän kehäosuus kuitenkin meni ihan kivasti. Pimun arvostelu: "Pienehkö narttu, jonka pää tulisi olla kauttaaltaan tyylikkäämpi. Hyvä kaula, riittävät lavat ja rintakehä. Hyvät tassut. Hyvä hännänkiinnitys ja takaosa. Häntä tulisi olla suorempi. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu hyvin kaikilta osiltaan. Suorempi häntä tekisi paremman ylälinjan. Mukava luonne." Tällä Pimulle ERI. Toinenkin avoimen luokan narttu sai ERI:n, kolmas EH:n. Kilpailuluokassa Pimulle sija 2 eikä kummallekaan ERI:n saaneelle jaettu SA:ta.

// There were 9 standard poodles registered but only six participated: two puppies and four females of which three in the open class. Pimu was the first to enter the ring. She moved more feet on the earth than last month in Pello but she moves so fast that I just can't run we her! But all in all it went well in the ring. Pimu's critiques: "A smallish female which should have a more elegant head. Good neck, sufficient shoulders and rib cage. Good paws. Good tailset and rear. Tail should be straighter. Good coat and colour. Moves well from all parts. A straighter tail would make a better topline. Nice temperament." Pimu got an excellent. Also another female in the open class got an excellent and third a very good. Pimu was placed 2nd, neither of the females with excellent got a cq.

Hessukin oli ilmoitettu mukaan näyttelyyn, mutta kun aloin pestä sitä näyttelyä varten, päätin, että on eettisesti väärin ajella kohta 13-vuotiaan koiran pylly paljaaksi ja samalla päätin, että Hessun näyttelyura on nyt ohi. 22 käyntiä veteraaniluokassa, 17 x ROP-VET, 1 x VSP-VET (+ Ruotsin näyttelyt päälle). Hienoimmat hetket olivat tietysti BIS-VET4-sija Överkalixin kaikkien rotujen näyttelyssä 2011 sekä BIS-VET3 Enon ryhmänäyttelyssä 2012. Hessuhan on edelleen ihan mukavassa kunnossa, eihän se mikään nuori koira enää ole, mutta kuntonsa ym puolesta se olisi toki näyttelyyn voinut mennä. Mutta en todellakaan halunnut ajella sen takaosaa paljaaksi nyt kun se on sinne karvaa syyskuusta saakka kasvatellut. Vähän on haikeutta ilmassa, mutta kyllä Hessu on rennomman elämän ansainnut.

// I had also registered Hessu to the show but when I started to wash him for the show, I decided that ethically it is not right to groom an almost 13-year-old dog naked in the rear and I also decided that Hessu's show career has ended. 22 times in the veteran class, 17 x BOB-VET, 1 x BOS-VET. The greatest moments are of course when he was BIS-VET4 in Överkalix all breed dog show in 2011 and BIS-VET3 in a group show in Eno 2012. Hessu is still in a pretty good condition, he is not a young dog, but he could have entered the dog show. But I just did not want to shave his rear now when he has had coat there since September. I am a little bit melancholic but for sure Hessu has deserved a more relaxed life.

Agilityä treenaamassa - Training agility

Eilen oli taas agilityvuoro. Koska Pimulla on juoksu, päätin ottaa Mortin lisäksi Titon mukaan treeneihin. Ja vähän ex tempore otin sitten vielä Leyankin. Ennen treenejä kolmikko pääsi kirmaamaan vapaana Haukkiksen ympäristössä ja se oli niistä valtavan hauskaa.

Ja hyvät treenit meillä olikin!

// Yesterday I went again to train agility. Because Pimu is in heat, I took Tito with to train beside Mortti. And finally I also decided to train Leya, too. Before we started training, I let the dogs have fun and run free in the field near the training hall.

Morttihan nyt osaa ja haluaa vaikka ja mitä, mitäpä kolmosluokassa kisannut koira ei osaisi :) Ja kun mennään maksikorkeuksiin tottuneen koiran kanssa 40 cm rimoja, niin vauhtiakin riittää enemmän kuin kotitarpeiksi. Harmittavasti myös ääntä, joten tein sitten sellaisen ratkaisun, että annoin Mortin huolehtia äänen pidosta radalla ja ohjasin sitä aivan hiljaa. Tulos oli ihan yhtä hyvä :) Meillä oli hauskaa ja sehän on veteraani-ikäisen koiran kanssa se pääasia.

// When Mortti was younger he competed in the highest class in agility so he is good at this. He was a large-class dog but now he usually jumps 40 cm so he is more than enough fast. He is also noisy on the course so I decided not to talk at all when leading him there. This worked also well :) And we had fun which is the main thing.

Titon kanssa minä en ollut koskaan aikaisemmin treenannut agilityä yhtään. Vähän oli alussa vaikeuksia saada se istumaan lähdössä siihen suuntaan mihin minä halusin (Ronja: treenaapa tokon perusasentoa!), mutta otin sen sitten jalkojen väliin, että saatiin oikea rintamasuunta ja tämä vaikuttikin olevan Titolle tuttua. Ensimmäisellä pätkällä emme ihan löytäneet yhteistä säveltä: Tito menee tasan minne sille näyttää ja minähän näytän vähän minne sattuu. Mutta sen jälkeen sävel löytyi, samoin vauhti ja paikoin olin aivan helisemässä Titon nopeuden kanssa. Se hakee todella hyvin esteille ja on ihan mukavan nopea. Kokeilin Titolle myös pujottelua ohjureilla, se oli oikein keppi-imuinen ja teki koko 12 kepin sarjan ilman mitään ongelmia, kummaltakin puolelta ohjaten. Titon kontaktiesteet vaativat vielä johdonmukaista treeniä enkä niitä sen kanssa kokeillutkaan. Hyppyluokkaan Tito alkaisi vähitellen olla melko lailla kisavalmis (kunhan pujottelu onnistuu ilman ohjureita).

// Never before had I trained Tito in agility. First I had some problems at the start to get him sitting in the right direction but then I found a satisfying method. It is easy to lead Tito on the course, he goes where one shows him. My problem is that I show a bit everywhere - and Tito goes just there. Our first piece of course didn't go that well but after that we found the way to do it. Tito is fast on the course and searches the obstacles well. We also tried weave poles with guide wires. Tito did the whole set and really wanted to go to the weave poles. His contacts are not so good and they need systematic training but when we get rid of the wires in weave poles he would be ready to compete in the jumping classes.

Leya yllätti minut. Se oli täysillä mukana koko reenissä! Ihan lopussa sen keskittyminen herpaantui, eikä se enää jaksanut tehdä mitä pyysin, joten laskin tavoitetta, että saimme vielä jotain aikaan. Leyahan rakastaa A-estettä ja puomia, joten niitä kokeiltiin ja A:ta tehtiin ihan radallakin. Leya myös teki 12 kepin pujottelua ohjureilla. Leyalle selkeästi sopii harjoite, jossa joutuu vähän miettimään (huomattiin jo kesällä)  ja kun sai pähkäiltyä miten päin pujotteluun piti mennä, Leya teki tosi hyviä pujottelusuorituksia. Mahtavaa!

// Leya really surprised me. She trained with huge eager all the time! Only at the end of the session she lost the focus. She loves the A-frame and dog walk and we had the A-frame even on the course. We also trained the weave poles with guide wires and when she had figured out how she was supposed to go in there she made it very well. It was great!

Viikon päästä olisi taas treenivuoro. Ketähän sitä sitten ottaisi mukaan :)

// Next Saturday we will train again. I'm thinking which dogs I will train then :)

Onnellinen pikku koira - tai kaksi // A happy little dog - or two

Yodalla oli eilen onnen päivä: se pääsi kirmaamaan agilityradalle Reetan kanssa! Voi sitä riemua! Melkein vuosi sitten pari lopetti säännölliset treenit ja epäsäännölliset treenitkin ovat olleet varsin harvinaista herkkua. Mutta kyllä Yoda edelleen osaa.

// Yesterday Yoda had a lucky day: she was allowed to train agility with Reetta! She was so happy! They have not trained regularly for almost a year, and neither irregularly. But Yoda still knows how to do agility.

Reetta kokeili myös Leyan kanssa aksaamista. Leyahan periaatteessa osaa perusesteet agilitystä, mutta Make, minä tai Ronja emme ole saaneet sitä millään tavalla syttymään lajiin. Tyypillistä Leyalle on, että se kulkee 45 asteen kulmassa vasemman jalkani takana - ja luonnollisesti kiertää sitten useita esteitä. Reetan kanssa meno oli eilen aivan toista. Ei Leya mikään tykki ollut, mutta se hyppäsi ja meni putkeen paaaaljon paremmin Reetan kuin kenenkään muun kanssa. Yhden kerran Leya oli kieltämässä putken suulle, mutta korjasikin aivan itse ja meni putkeen! Se oli hienoa! Leya on kaikkinensa epävarma koira (pumpulissa kasvanut) ja epävarman tai liikaa keskittymistä omaan liikkumiseensa tarvitsevan ohjaajan kanssa hommasta ei vain Leyan kanssa oikein tule mitään. Sen sijaanhan Leya tykkää esim rally-tokosta, jossa se saa koko ajan suorittaa tehtäviä vieressäni ja voin sitä siinä hyvin kehua ja kannustaa.

// Reetta trained also Leya. Leya knows basically the basics in agility but me, Make or Ronja have not been able to get her interested in the event. It is typical for her that she walks in 45 degree's angle behind my left foot - and naturally passes several obstacles. But with Reetta she was different. She was not the fastest in the world but she jumped and did the tunnel much better than with anyone else. Once she was passing a tunnel but she finally corrected the situation by herself and did the tunnel in a proper way. That was great! Leya is an insecure dog; she has always lived with us and her mom and with an insecure handler or a handler who has to concentrate in one's own movements a lot it just doesn't work. Instead Leya likes rally in which she is allowed to do things just beside me and I can praise and encourage her all the time.

Sen verran hyvä ilta meillä eilen oli agilityn parissa, että toivon, että Reetta lähtee toistekin kanssani reenailemaan. Niin ja oli meillä Morttikin mukana ja Mortti piti koko rahan edestä hauskaa :)

// We had such a good evening with agility yesterday that I wish Reetta trains also some other time with me. And well, we had also Mortti with us and Mortti had really fun :)

Uusi muotovalio - A new champion

Sunnuntaina suuntasimme Vollen keulan jälleen kohti Pelloa. Kylläpä siellä viimeisen vuoden aikana on tullut käytyäkin, tosin paikka on tuttu meille myös sillä lailla, että Make on kauan sitten opiskellut siellä parin vuoden ajan.

// On Sunday we travelled once again to Pello. During the last year we have been there several times. Though we know the town from the previous time because Make studied there once about two years.

Tällä kertaa kuitenkin suuntasimme - jälleen - koiranäyttelyyn. Meidän koirista mukaan oli ilmoitettu Pimu ja Tito. Tuomarina kaikille villakoirille oli Nina Karlsdotter Ruotsista, joka oli arvostellut Hessun Överkalixissa 2011. Isovillakoiria oli ilmoitettu näytille kuusi kappaletta, viisi oli paikalla (yksi uros ja neljä narttua). Kaikki saivat SA:n ja Pimu jäi paras narttu -kehässä neljänneksi (sert meni kakkoselle), joten ei siitä sen enempää. Paitsi arvostelu, joka oli varsin hyvä ja ihan Pimun näköinen. Tosin viimeinen lause hieman hymyilyttää: Pimu roikkui enemmän hihassani kuin juoksi asiallisesti :) : "Feminin huvud med bra mejsling. Hakan borde vara mer markerat. Bra öron & ögon, utmärkt hals, bra överlinje. Svansen borde bäras lite rakare. Bra kropp & proportioner. Bra benstomme, fina fötter, välvinklad & välgående. Utmärkt tätt päls, fina, långa snören. Välpresenterat." Tulos siis AVO ERI, AVK 2, SA, PN4. Kuvat á la Ronja: suurkiitos niistä!

//  This time we went to a dog show in Pello. We had registered Pimu and Tito there. The judge for all poodles was Nina Karlsdotter from Sweden, who had judged Hessu in Överkalix, Sweden in 2011. There were five standard poodles in the show, one male and four females. All got a CQ and Pimu was 4th in the Best Female, so no CAC for her this time. Here her critique,s where the last sentence was funny: the most of the time Pimu hung on my sleeve :): "Feminine head, well chiselled. Chin should be more marked. Good ears and eyes, excellent neck, good topline. Tail should be carried straighter. Good body & proportions. Good bones, fine paws, well angulated & well moving. Excellent, thick coat, fine, long cords. Well presented." Pimu got EXC, AVK2, CQ, BF4. Thanks to Ronja for the pictures!

Keskikokoisia uroksia oli paikalla neljä kappaletta, näistä Tito ainoana avoimessa luokassa, muut olivat nuorempia. Siinä Titoa kehään viritellessäni tajusin yhtäkkiä, että yksikään uros ei ollut saanut SA:ta! Kuitenkin tuomari oli isovillakoirille jakanut SA:ta varsin avokätisesti. Jännitys nousi suunnattomasti. Tito käyttäytyi kehässä äärettömän asiallisesti ja esiintyi hyvin. Titon arvostelu: "Fint mejslat huvud. Välmarkerat haka. Bra ögon & öron. Utmärkt hals & överlinje. Svansen ok. Välutvecklad kropp. Bra benstomme. Harmoniskt vinklad. Spänstig steg. Riklig päls, kvaliten ok, rätt bra spänst, bra färg. Välpresenterat." Tällä irtosi AVO ERI, AVK 1, SA, PU1 SERT, VSP ja FI MVA! Vau! Vähän minun piti pidätellä henkeä, kun kehäsihteeri sanoi Titon saatua SA:n, että sitten parhaan uroksen valinta. Säikähdin, että näinkö minulta oli jonkun koiran tulos mennyt ohi silmien :) Mutta ei: meidän uusi valiomme, ensimmäinen ikioma-kasvatti-valio oli totta! Jess! Tämä on ollut melkoinen projekti kaiken lihasmassan kasvatuksen ja toistuvien turkinhoitosessioiden kanssa, mutta nyt Tito on valio! Kiitos koko tiimillemme! Pimun kanssa jatketaan edelleen näyttelyiden kiertämistä, Tito on seuraavan kerran esillä Oulussa pidettävässä villakoirien erikoisnäyttelyssä toukokuussa. Muita näyttelytavoitteita meillä ei sen varalle Suomessa tällä hetkellä ole.

// There were four medium-sized poodle males participating. Tito was the only one in the open class, the others were younger. When I was preparing Tito for the ring I suddenly realised that none of the males had got a CQ! And I knew that the judge had given several CQ:s to standard poodles. So, I was pretty excited when entering the ring. Tito behaved extremely nicely and performed well. His critiques: "Nicely chiselled head. Well marked chin. Good eyes and ears. Excellent neck and topline. Tail ok. Well developed body. Good bones. Harmoniously angulated. Sassy step. Rich coat, quality ok, pretty good elasticity, good colour. Well presented." And he got EXC, AVK1, CQ, BM1, CAC, BIM and FINNISH CHAMPION! Vow! I was very excited when Tito had got his CQ and the secretary said that now we'll choose the best male. I thought I had missed another male's CQ :) But no! Now we have a new champion, my first myself bred champion is real now! This has been quite a project with exercising Tito a lot and taking continously care of his coat. But now he is a champion! Thanks for our whole team! Pimu will be taken to shows still, but for Tito we have planned the poodle speciality in our home town as an only show in Finland.

Tito sekä ROP-koira Soltar's Fire N' Brimstone

FI MVA Tyystilyksen Armas Valentino <3