Agilityn epiksissä

Keskiviikkona OKK järjesti agiepikset, johon Ronjan kanssa suunnattiin. Kohtaloa uhmatakseni otin myös Leyan mukaan. Leyahan on harrastuskoirana - hmm - haasteellinen: sen motivoitavuus ei ole maailman helpointa, lisäksi se menee paineesta aika helposti lukkoon, joka johtaa lopulta siihen, ettei se anna kiinni. Leya on sellainen peräkamarin tyttö; meillä syntynyt, aina meillä asunut, vähän toisten koirien jalkoihin jäänyt. Nyt tosin kovasti työstetään asiaa ja Leyalla on esim tosi luksusta se, että lähes joka arkiaamu Make käy ihan sen kanssa kahdestaan lenkillä. No, tosiaan Ronjan kauhuksikin (Ronjakin on saanut useampaan kertaan olla osallisena Leyan pyydystämisessä) päätin ilmoittaa Leyankin kisaan mukaan.

Leyan kanssa olimme vapaaehtoisesti ilmoittautuneet luokkaan ihan ensimmäisiksi ja valmistauduin sillä silmällä. Yhtäkkiä tajusin, että rimat olivat kyllä maksikorkeudessa, joten ei kun koiraa vaihtamaan ja Pimu leluineen autosta. Muuten, kaikille, joiden koirat rakastavat vinkuleluja mutta myös tuhoavat niitä, voin antaa pimunkestävän vinkin: Kongin vinkupallo (ei se tennis-sellainen). Pimulla on ollut tuollainen nyt ainakin 6 viikkoa treenikäytössä ja edelleen pallo on ehjä ja vinkuu! Ihan enkkari, lateksileluja Pimulla menee lelu / treenikerta eivätkä Kongin tennispallotkaan kestä paria treenikertaa enempää.

Rataantutustumisessa sain vähän miettiä muutamaakin kohtaa, koska Pimu ei välttämättä aina irtoa putkiin ja yhdessä kohtaa piti ehtiä tekemään olanyliotto ja toisessa kohtaa miettiä miten saa koiran käännettyä tiukasti vasemmalle. Jälkimmäiseen kohtaan mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa :)

Kun oli meidän vuoro startata, minua ei pahemmin jännittänyt! Uskon, että rally-tokokisaaminen on auttanut tähän kovasti eikä nytkään edes "kotiyleisön" edessä kisaaminen tuntunut pahalta. Ja hyvin meillä menikin! Pimu irtosi mukavasti putkiin, meni hyppykaaren (jossa myös muuri ja pituus) itsenäisesti, siis ilman että olin sitä vieressä saattamassa ja tiukan vasemman käännöksenkin se teki sylkkärin tyylisellä ratkaisulla (olisin ehtinyt ehkä valssinkin väliin tehdä, mutta päätin nyt noin, siis ihan tietoinen valinta!) ja pääsimme nollalla maaliin! Vau! Hieno tunne! Meidän aikamme 27 sek ja risat riitti viidenteen sijaan tosi suuressa maksiluokassa. Ai että olin tyytyväinen suoritukseemme ja Pimuun. Kun ollaan "töissä", sitä ei häiritse pahemmin mikään, se on nähty ennenkin ja nyt saimme hienon tuloksen kaikkiaan.

Leya lähti siis medeistä ensimmäisenä. Leyan kanssa edelleenkään ei ole minkäänlaisia tavoitteita, mutta nyt halusin vain kokeilla onnistuisiko radan tekeminen sen kanssa harjoitustilanteeseen nähden niin monen muuttujan kanssa. Ja onnistui ihan kivasti! Kolme kieltoa putkiin meille tuli matkalta ja aikaakin meni pari kertaa kauemmin kuin Pimun kanssa, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla loppuun saakka ilman minkäänlaisia häröilyjä ja Leya sai palkakseen annoksen kissanruokaa. Ja kiinnikin se saatiin :) Meidän sijoituksemme oli 8. Eli olen tyytyväinen myös tähän. Lisää vaan treeniä häiriössä sekä jatketaan itsetunnon kohotusta. Leyahan on ehdottomasti parempi / innostuneempi radalla, jossa on A tai puomi (ovat sen ehdottomia lempiesteitä), mutta koska se ei mene keinua, niin kisaavien / agiradalle meillä ei ole asiaa. Leyahan osaa jo pujotella suoratkin kepit, mitä taas Pimu, joka menee kaikki muut esteet (keinua myöten) ei osaa.

Alla kaksi kuvaa Leyasta radalla. Kiitos Kaisalle kuvista!

Ronja ja Tito olivat varsin vauhdikkaita radalla. Harmittavasti juuri ennen kohtaa, missä piti tehdä se tiukka käännös vasempaan Tito tuli yhden esteen ohi (Reetan analyysi videon perusteella: Ronja ei näyttänyt estettä Titolle lainkaan eikä este ollut linjassa edelliseen esteen kanssa). Tästä heille siis 5 vp ja nelisen sekuntia huonompi aika kuin minulle ja Pimulle. Heidän sijoituksensa oli muistaakseni 5. Kovasti ollaan Ronjan kanssa kyllä edistytty lajissa, jos vertaa vuosi sitten tapahtuneeseen kohellukseemme :) Kiitos myös Titon kuvasta Kaisalle!

Möllitokokokeessa Pimun kanssa

Kuten edellisessä postauksessa "lupailin", osallistuin Pimun kanssa perjantaina OKK:n järjestämään epäviralliseen tokokokeeseen, sen mölliluokkaan. Ilmoittauduin kokeeseen kuulemma ihkaensimmäisenä, kun tieto kokeesta tuli, vaan eipä tullut paljon treenattua. Maanantaina sen verran, että kokeilin osaako Pimu OKK:n mölliluokan liikkeet. Kyllä osasi.

Tässä vähän selitystä liikkeistä ja pisteistä. Tuomari oli Mirja Hyttinen.

Luoksepäästävyys: Hyvin Pimu istui sivulla ja antoi tuomarin silittää itseään. Tulos 10.

Paikkamakuu (1 min, ohjaaja 2 metrin päässä tai jotain siihen suuntaan): Yhdellä käskyllä meni maahan, noin 1/3 ajasta heilutteli minulle häntäänsä, pysyi hyvin maassa, joskin lonkka-asennossa ja nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon. Tulos 10.

Yksilöliikkeet me suoritimme yhdeksästä mölliluokan koirakosta ensimmäisenä. Sopi minulle ihan hyvin, tosin erään kanssakilpailijan sekoilu suoritusvuoroissa vähän häiritsi keskittymistä. Mutta Pimu on ihan super: vaikka se kentän ulkopuolella riehuu ja riekkuu, kentällä se on "töissä" ja tekee hommia täysillä. Oli laji mikä tahansa. Kisakokemustahan meillä on rally-tokosta (ihan virallisista), agilitystä (epävirallisista) ja nyt korkattiin tokokin (epävirallisissa).

Seuraaminen kytkettynä: Hyvää seuraamista, seuraamiskaaviossa kaksi 90 asteen kulmaa, yksi täyskäännös ja kaksi pysähtymistä. Perusasennot jäivät pysähdyksissä venymään ja toisessa 90 asteen käännöksessä (vasempaan) vähän törmäsimme toisiimme. Kontakti pysyi ihan mukavasti. Tuomari tykkäsi perusseuraamisestamme, joskin huomautti noista virheistä. Tulos 8 1/2.

Liikkeestä maahanmeno: Tämä kurja peikko minun korvieni välissä :( Pimu tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan, muuten erinomainen liike (hyvää seuraaminen, samoin perusasentoon nousu). Miksi ihmeessä en saa itseäni uskomaan, että myös minun koirani osaavat mennä maahan liikkeestä? Tulos 8.

Luoksetulo: Pimu jäi hyvin istumaan, tuli luokse todella hyvällä vauhdilla, mutta empi perusasentoa. Tulos 9. Tähän vain perusasennon vahvistamista lisäksi, niin todella hyvä tulee.

Kokonaisvaikutelma: tuomari sanoi, että tekemisemme oli iloista, teimme juttuja yhdessä ja näki, että meillä oli hauskaa yhdessä (nämä kaikki ovat myös tasan minun tavoitteitani). Tulos 10.

Kerronnaisten kanssa rivi näyttää tältä:

- luoksepäästävyys 10 x 1 = 10

- paikkamakuu 10 x 3 = 30

- seuraaminen kytkettynä 8 1/2 x 2 = 17

- liikkeestä maahan 8 x 2 = 16

- luoksetulo 9 x 3 = 27

- kokonaisvaikutelma 10 x 1 = 10

YHTEENSÄ 110 p / 120 p. Sijoitus (jälleen) 4. Mikä ei harmita yhtään, sillä tärkeintä minulle oli Pimun suorituksen suuri into ja ilo, toki onnistuminen kokeessa oli myös hauskaa :)

Agilityn epiksiä - Unofficial agility competitions

Ollaan Ronjan kanssa viimeisen viikon aikana käyty neljissä epävirallisissa agilitykisoissa :) Koirina siis Tito ja Pimu. Tuloksia on saatu aivan laidasta laitaan, mutta erittäin positiivista on ollut, että kumpikin koira toimii niin tutuilla kuin vieraillakin esteillä ja tutuissa ja vieraissa paikoissa sekä myös pitkän matkapäivän jälkeen.

// During the last week me and Ronja have participated in four unofficial agility competitions. With Tito and Pimu. We have got different kinds of results and it has been very positive to see that both the dogs work extremely well even on strange obstacles and fields and also after a long day in the car.

Episputki alkoi OKK:n viime viikon maanantain kisoista, joissa oli meidän koiriemme tasolle tarjolla putkiralli. Minua kauhistutti kovasti tuollainen, jotenkin en yhtään osannut ajatella minun ja Pimun millään tavalla selviävän sellaisesta radasta, mutta Ronja oli sitä mieltä, että osallistumme sinne silti. No, Ronja ja Tito tekivätkin medeissä tällä radalla nollan ja voittivat kisan! Se oli hienoa menoa!

// Our tour started last Monday with a course made only of tunnels. Previously, I did not like the idea of such a course but Ronja wanted to participate. Well, they did a clear round and won their class! It was great job!

Minä ja Pimu emme selvinneet yhtä hienosti, vaan virheitä kertyi paljon enemmän. Pimulla oli melkoinen vauhti päällä kun tarvitsi mennä vain putkesta putkeen. Kaikkinensa olin tyytyväinen meidänkin ratasuoritukseemme, vaikka sijoitusta ei tullutkaan ja virhepistemääräkin oli lähelle samaa kuin edellisen vuoden epävirallisessa kisassa.

// Me and Pimu didn't manage that well but caught many more faults. Pimu was very quick because there were only tunnels to do. I was satisfied with our performance, though we were not placed and got nearly as many faults as last year.

Viime viikon keskiviikkona kisasimme Oulunsalossa mölliluokassa. Siellä Ronja unohti yhden kuvion radalla ja käytännössä löi sen jälkeen hanskat tiskiin ja virheitä heille kertyi melkoinen määrä. Vitsailtiinkin siinä sitten, että heidän uransa huippukohta oli maanantaina ja alamäki alkoi sen jälkeen. Minä ja Pimu saimme 10 vp ja erittäin hyvän ajan ja olimme neljänsiä. Virheet tulivat pussista, josta Pimu tuli takaisin sekä yhdeltä hypyltä, jossa minulla valssi valui niin pitkälle, että Pimu ohitti seuraavan esteen ennen hyppäämistä. Hyppykorkeus oli makseilla 55 cm ja olin todella todella tyytyväinen Pimun suoritukseen! Ronja ruoski itseään asenteen murenemisesta, kun virheitä tuli. Nämä kisat ovat vain videolla enkä ajatellut niitä julkisesti jakaa.

// Last Wednesday we competed in Oulunsalo. There Ronja forgot a thing on the course and practically gave up the competition so they got lots of faults. We joked that highlight of their agility career was on Monday and now it is just going downhill. Me and Pimu got 10 faults (5 from Pimu refusing to go into collapsed tunnel and one from me going too long behind a jump, which also led to a refusal). I was really satisfied with Pimu! Ronja was angry with herself for giving up after one mistake. I have these courses on video but I am not going to share them publicly.

Eilen ajelimme epävirallisiin kisoihin Ylivieskaan (matkaa n. 150 km yhteen suuntaan). Mitäpä sitä hullu koiraharrastaja ei tekisi - tosin oikeasti kyseessä oli kaksi kärpästä yhdellä iskulla -reissu. Siellä luvassa oli kaksi möllitasoista rataa. Ensimmäinen oli supermöllirata. Rataprofiililtaan varsin yksinkertainen, n. 12 esteen kirmailu. Sekä Ronja että minä koirinemme teimme nollan! Jipii, minulle ja Pimullekin nolla! Ronja ja Tito olivat mediluokan toisia, minä ja Pimu voitimme luokkamme! Vau! Pimun ensimmäinen agilitypokaali on plakkarissa :)

Yesterday we drove to Ylivieska (150 km one way) to take part in unofficial competitions. What would not a crazy dog owner do - actually we killed two birds with one stone. There were two courses on beginner's level. The first course was for superbeginners. It was a very simple course, of about 12 obstacles. Both me and Ronja with the dogs made clean runs! Wow, me and Pimu got a clean run! Ronja and Tito were second in their class and me and Pimu won ours! So, Pimu has got her first agility trophy!

Toinen rata olikin sitten huomattavasti haasteellisempi. Ainakin ykkösluokan tasoa, lukuunottamatta sitä, että radalta puuttuivat keinu ja pujottelu (pujottelun takiahan emme Ronjan kanssa kumpikaan ole koirinemme vielä valmiita virallisiin kisoihin). Meillä tuli tosi kiire rataantutustumisessa, emme ehtineet mielestämme käydä rataa kunnolla läpi. Tähän suorituksemme eivät kuitenkaan varsinaisesti kaatuneet. Tito karkasi lähdöstä ja kun kolmas hyppy oli välistä veto, heidän suorituksensa karahti siihen, muitakin mutkia tuli, kaikkiaan 15 vp edestä. Minä ja Pimu selvisimme alusta, mutta kutosputkeen en Pimua saanut, sen jälkeen oli vaikea vienti esteelle 7, joten meidän peli oli käytännössä siinä. Meille kaikkiaan 45 virhepistettä. Pimulla oli kuitenkin radalla hauskaa, ihan koko rahan edestä :) Mutta tämä rata opetti meille kummallekin paljon: me ollaan treenattu vain ja ainoastaan mukavuusalueemme sisäpuolella eli juttuja, joita osaamme, nyt on aika astua sieltä ulos ja alkaa tekemään haasteellisempia juttuja. Sen lisäksi pujottelu on saatava koirille kuntoon. Tämä rata on myös tarkoitus tehdä seuraavalla reenikerralla ja hinkata sitä niin kauan, että nolla tulee!

// The second run was much more challenging. At least from the level of class 1, except that there were no seesaw or weave poles (because of weave poles we do not compete officially). We did not have enough time in the walk-through but it was not the reason why we did not succeed. Tito started the course before Ronja was ready and because Ronja would have needed more time for the obstacle three she did not make it. On the whole they got 15 faults. I made the start well but I did not get Pimu properly into the tunnel number 6 and after that there was a demanding way to the jump number 7 so I just did not make it and finally we got 45 faults. Though, Pimu had very fun on the course :) This course taught both to Ronja and me a lot: we have to start challenging ourselves, step out from our comfort zone - and furthermore, train the weave poles! Next time we are going to train just this course - untill we both get a clean run!

Jotta Pimun elämä ei kävisi tylsäksi, treenaan sen kanssa tänään rally-tokon avoimen luokan asioita ja perjantaina osallistun sen kanssa epäviralliseen tokokokeeseen :) Kiireinen viikko siis.

// To avoid Pimu getting bored I will train advanced class rally-obedience with her today and on Friday we will take part in an unofficial obedience trial :) So, we have a busy week.

2 x RTK2

Tänään Volle kuljetti minut, Mortin ja Yodan kera Sarin ja Näsän Sieviin, Rally-Toko Easy ry:n ensimmäisiin virallisiin rally-tokokokeisiin. Tuomari oli minulle ihan uusi tuttavuus Pia Heikkinen.

Mortti ja Yoda kisasivat avoimessa luokassa, Sarin 12-vuotias Näsä alokkaassa. Mortti pääsi koiristamme ensimmäisenä radalle. Mortti äänteli vähemmän kuin monesti aiemmin ja minulla piti hermot hyvin sen kanssa :) Yhden kyltin uusimme ja selvisimme radasta viidellä virheellä, jonka lisäksi kokonaisvaikutelmasta vähennettiin kolme pistettä, kaiketi Mortin ääntelyn vuoksi. Tuomarin kommenttien "Ajoittain ylimäär. ääntelyä. Hyvää osaamista." Mortille siis AVO 92 p ja koulutustunnus RTK2. Nyt se on "virallisesti" BH TK1 RTK2 :) Hauska rivi :) Pitää katsoa vieläkö Mortin kanssa tätä lajia jatketaan kilpailumielessä eteenpäin. Voittajaluokassa tulee mm oikean puolen seuraamiset kuvioihin.

Yoda lähti avoimeen luokkaan luokan viimeisenä. Sähelsin sen kanssa jo kyltillä 2, jonka uusimme ja olin lopulta epävarma miten se pitikään uusia ja uskoin, että meidät ehkä jopa hylättiin. Houkutuksessa, jota Mortti ei ollut edes huomannut, Yodan piti käydä haistelemassa houkutuksena ollutta jääkiekkokypärää, tästä -3 p. Edessä tehtäviin askeliin se tuli pyörähtämällä väärän kierroksen kautta. Tämän uusimista mietin, mutta koska olin säheltänyt jo alussa, en sitten jaksanut. Olisi ehkä kannattanut, sillä tästä 10 pisteen vähennys. No, Yodallekin kuitenkin tulos (hiphip hurraa!), AVO 84 p ja myös sille koulutustunnus RTK2. Sen ensimmäinen virallinen "titteli". Yodan kanssa suuntaamme harjoittelemaan ja sitten joskus jossain vaiheessa varmaan korkkaamme voittajaluokan.

Alla avoimen luokan ratapiirros:

Sari ja Näsä lähtivät jättisuureen alokasluokkaan luokan viidensinä. Mainíta täytyy, että Näsä oli ekaa kertaa tätä lajia kisaamassa, eikä ole pahemmin treenannutkaan. Mitäpä sitä treenaamaam, tuloksena 100 pistettä - ja tuomarin palkinto. Aivan mieletön tulos! Suurkiitos Sarille matkaseurasta. Otetaan reissu (tuloksineen ;)) jossain vaiheessa uusiksi. Ja kiitos Annalle, kun kävit juttelemassa! Oli ihana nähdä 13,5 vuoden jälkeen! Toivottavasti nähdään tulevaisuudessa tiheämmin!

Pimusta Suomen muotovalio! - Pimu a Finnish Champion!

Tuossa viime kuun alussa leikin taktikoivani ja ilmoitin Pimun tälle päivälle Viitasaaren ryhmänäyttelyyn. Siksi luulin taktikoivani, että kuluvana viikonloppunahan on Kuopiossa 3 x kansainvälinen koiranäyttely ja oletin, että monet Suomen näyttelyitä kiertävistä isovillakoirista olisivat siellä. Kun Kuopion aikataulut tulivat, totuus paljastui: vain 7-9 isovillakoiraa päivää kohti. Kun Viitasaaren ryhmiksen aikataulut tulivat, olin hyvin yllättynyt: myös sinne oli ilmoitettu 8 isovillakoiraa. Mietin jo, että jätämme näyttelyn väliin, mutta koska totuus on, ettei kukaan Pimulle sitä puuttuvaa sertiä kotiin tuo, suuntasimme tänään appiukon Volvon kohti Viitasaarta.

// I thought I had a good tactic when entering Pimu to a dog show only for FCI5 and FCI9 in Viitasaari because in the same weekend there are three international dog shows in Kuopio. But surprisingly there were only 7-9 standard poodles registered to Kuopio (depending on the day) and also 8 to Viitasaari. I even thought about not to travel to Viitasaari but the truth is that no one brings the missing CAC home to Pimu, so today morning we headed towards Viitasaari.

Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin; Pimu arvosteltiin kehänsä neljänneksi viimeisenä ja paikalla meidän piti olla puolelta päivin. Emme ottaneet Pimulle häkkiä autosta, vaan se istuskeli alustallaan sateenvarjon varjossa aivan rauhallisena. Ohimennen vähän saksin sen nyörejä siistimmiksi siinä kehää odotellessamme. Yllätykset jatkuivat, kun kahdeksasta isovillakoirasta vain yksi oli uros, Pimulla oli siis kuusi kilpakumppania, näistä yksi avoimessa luokassa. Tuomari Helin Kasuk-Henson jakoi laatuarvosteluja skaalalla H-ERI ja Pimu sai ERI:n, toinen avoimen luokan narttu sen H:n. Kilpailuluokassa Pimu tietysti ykkönen ja se sai myös SA:n. Tässä vaiheessa tiesin, että ainakin yhdellä junioriluokan kolmesta nartusta oli myös SA ja jäljellä oli vielä valioluokan narttu. Valiolle myös ERI ja SA. Paras narttu -kehään lopulta yksi juniori, Pimu ja valio. Tuomari nosti valion kärkeen ja minun suureksi yllätyksekseni Pimun kakkoseksi! Pimulle siis sert ja tämän myötä siitä tuli Suomen muotovalio! Oikeasti! Edellisessä näyttelyssään (josta en ole tullut bloganneeksi) se sai H:n ja nyt sitten se viimeinen sert! Mieletöntä! Tuomari kehui minulle myös suullisesti Pimun turkkia ja kertoi, että halusi ehdottomasti esitellä sitä myös mukanaan olleelle tuomariharjoittelijalle.

// We were there in good time but did not take a cage for Pimu to the show area. She sat in the shadow under an umbrella, totally relaxed. I cut her cords neater when waiting for the ring. I was surprised again when noticing that there was only one male standard poodle registered to the show - so Pimu would have six competitors and even one in the open class. The judge was Helin Kasuk-Tenson and she gave standard poodles anything between good and excellent. Pimu got an excellent, another female in the open class a good. So Pimu won the class and was even given a cq (certificate quality). I knew that at least one junior female had also got a cq and a champion female had still not been to the ring. The champion got also an excellent and cq so in the Best Bitch there were a junior, Pimu and a champion. The judge put the champion first, then she took Pimu as second. So Pimu got her last CAC and became a Finnish Champion! Crazy! In the latest show before (which I haven't blogged about) she got a good and now the last CAC! The judge praised me also orally the quality of Pimu's coat.

Tässä Pimun arvostelu kokonaisuudessaan: "Erinomaiset mittasuhteet omaava feminiininen narttu, jolla saisi olla hieman pidempi pää. Hieman liikaa kaulanahkaa. Pitkät korvat. Erinom. ylä- ja alalinja. Erinom. etu- ja takakulmaukset ja häntä. Tiiviit käpälät. Erittäin korkealaatuinen turkki, erinom. rastat. Liikkuu hyvin. Toivoisin ehkä hieman enemmän temperamenttia." Ja tulos siis AVO ERI, AVK 1, SA, PN2, SERT ja FI MVA. Hitsit, että olen nyt onnellinen. Mutta vähän nyt mietityttää, että ketä minä nyt käytän näyttelyissä? Kun yksikään muu koira ei ole näyttelyturkissa.

// Pimu's critiques: "A feminine female with excellent proportions. Could have a little longer head. A little too much leather in neck. Long ears. Excellent over- and underline. Excellent fore- and hindangulations and tail. Tight paws. A coat of very high quality, excellent cords. Moves well. I would probably wish a little more temperament." So she was AVO EXC, AVK 1, CQ, BB2, CAC and FI CH. Vow, I am happy now. But I am wondering, who shall I take to dog shows now, because only Pimu has a show coat.

Pimun kasvattaja Miialla on kyllä ollut hieno viikonloppu: eilen ja tänään Hihhii Alli on Malli on ollut VSP cacibien kera Kuopion kansainvälisissä näyttelyissä ja tänään Pimu valioitui. Onnittelut vielä Miialle!

// Pimu's breeder Miia has had a great weekend: yesterday and today Hihhii Alli on Malli has been BOS in Kuopio international dog shows with cacibs and today Pimu became a champion. Congratulations, Miia!

Kesä! - Summer!

Huh hellettä! Lämmintä on riittänyt, eikä ole hirveästi tehnyt mieli läppäriä avata. Osansa ajasta on tietenkin vienyt suuremman puoleinen remontti, joka on meillä kotosalla menossa. Koirien kanssa on kuitenkin puuhailtu yhtä sun toista.

Erityisesti keskarit ovat päässeet uimaan useamman kerran. Ne kaikki (jopa Yoda!) uivat innoissaan ja toinen toistaan paremmalla tekniikalla. Uimamaisterihan meidän koirista on Mortti. Jos jollakulla jää lelu veteen, Mortti kyllä hakee. Sillä on todella upea ja tehokas tekniikka.

// We have had a very hot July and especially our miniature poodles have been swimming several times. All of them swim very eagerly. Mortti is absolutely the best swimmer; he has a great and efficient technique.

Toiseksi paras tekniikka on varmaan Yodalla. Yoda lämpenee uimiselle todella hitaasti (ja haukkuu siihen saakka), mutta viimein kun innostuu, se ui todella hyvin ja myös noutaa innokkaasti, kuten kaikki meidän koiramme.

// The second best swimmer is Yoda. She thinks (barks) quite long before starting swimming but then she swims extremely well. She also retrieves things as all of our dogs.

Hessu on myös päässyt uimaan kerran tänä kesänä. Hessuhan ui myös hyvin. Sillä oli oikein hauskaa rannalla, se pelaili pallolla ja ui välillä. Ilmeisesti se väsyi uidessa liikaa, koska seuraavana päivänä se sai ihmeellisen kohtauksen. Viikko siitä se sai jälleen kohtauksen. Sille tehtiin Oulun Animagissa seuraavana päivänä tutkimuksia, mm kuunneltiin sydän ja keuhkot, otettiin verenkuva sekä verinäyte kilpirauhastestiä varten. Kaikki edellä mainitut olivat aivan kunnossa: sydämessä ei sivuääniä tai muutakaan, ei huomautettavaa tulehdusarvoissa, maksa- tai munuaisarvoissa eikä kilpirauhasen toiminnassa. Kipua se ilmensi selästä (tämä oli minulla kyllä jossain määrin tiedossakin) sekä mahdollisesti toisessa lonkassa. Mitään varsinaista syytä kohtauksille ei löydetty. Sille määrättiin 2 viikon kipulääkekuuri sekä vain lyhyttä lenkitystä. Kipulääkitys onkin mielestäni auttanut Hessun oloon. Nyt vain seurataan sen vointia ja pidetään vanhuksesta hyvää huolta <3

// Hessu has also once been swimming. He swims well too and he had lots of fun playing with a ball and swimming. But he probably got too exhausted because next day he had a strange fit. A week after that he had another one and next day we took him to a veterinarian. He was examined and blood tests were taken. His heart and lungs were okay (e.g. no murmur) and there was nothing wrong in his blood tests (no lever, kidney or thyroid problems). He showed a little pain in the back (which I already was conscious about) and maybe in a hip but the real reason for the fits was not found. He was prescribed two weeks painkiller and only short walks. I think he is better now. Now we'll just keep an eye on his condition and take a good care of our senior <3

Tito on uinut tänä kesänä paljonkin. Välillä se on jo ollut vähän kyllästynyt, mutta eilen kun kävimme uittamassa keskareita Valkeisjärven (Valkiaisjärven) koirarannalla, Tito kyllä innostui uimaan kovasti muiden kanssa.

// Tito has swam a lot this summer. He has even been a little fed up with swimming, but as we took the miniatures for swimming yesterday, he swam a lot together with others.

Leya on myös hyvä uimaan ja ui mielellään. Olkoonkin, että kun olimme viime viikolla Ronjan kanssa uittamassa koiria Sonnisaaren kupeessa, Leya oli hukkua kaksi kertaa (Ronja pelasti sen kerran ja minä toisen). Joessa on arvaamattomia virtauksia ja ne olivat viedä Leyan mennessään. Onneksi Leyalle ei jäänyt mitään kammoa vedestä.

// Leya is also a good swimmer and likes swimming. Though, last week she was about to drown twice. Me and Ronja took the dogs swimming in the river and there were surprising flows which tried to take Leya. Ronja rescued her once and I once. Luckily Leya did not get any fear but swims as eagerly as before.

Nyt kun kaikki keskarit ovat lyhyessä ja helppohoitoisessa turkissa (paitsi Leyalla on kyllä takkuja), täytyy kyllä talvellakin viedä niitä uimaan.

// Now that we have all the miniatures in a short coat, we absolutely have to take them swimming also in the wintertime.

Pimu on päässyt uimaan vain kerran. Sen turkki kerää ihan järjettömän määrän hiekkaa ja itsekseen sen kestää kuivua noin vuorokausi, joten Pimun uittaminen ei ole mikään ihan pikkujuttu. Pimukin ui innoissaan, mutta sen uintitekniikka ei kyllä ole mikään maailman paras. Sillä on myös hauska tapa, että kun se pääsee uimisessa hyvään tahtiin, se harrastaa kuviokelluntaa :) Eli liukuu vedessä itseään liikuttamatta, nyörit veden päällä kelluen.

// Pimu has been swimming only once. Her coat is so full of sand and dries very slowly (takes about a day) after swimming so it is not a piece of cake. She also swims eagerly but she has not the best technique. She has a funny habit to do some form floating in water; she slides in water without moving herself, the cords floating in the surface.

Olemme myös harjoitelleet agilityä joka viikko. Viime viikolla koin onnistumisen hetkiä Pimun kanssa ja tällä viikolla Leyan. Ensimmäistä kertaa Pimu ns. haki esteitä radalla ja sain myös esimakua sen vauhdista kun se ensimmäistä kertaa kiihdytti vauhtiaan kunnolla radalla. Pimu on siinä kovasti isänsä kaltainen, että keinu on sille helppo juttu. Se ei vaan ymmärrä mikä keinussa olisi hankalaa tai jännittävää. Pimuhan osaa agilityesteistä muut paitsi pujottelun, joka etenee hitaasti mutta varmasti. Leya yllätti minut tekemällä pujottelun ohjureilla ilman minkäänlaisia ongelmia, molemmilta puolilta ohjaten. Leyan estevarmuus on kasvanut tänä kesänä kovasti viime vuodesta: nyt se ei minunkaan ohjaamanani kierrä enää esteitä. Hidashan se on, sellainen senioriagilityyn - tai kuten Ronjan kanssa vitsailimme, jopa rollaattorilla ohjattavaksi - sopiva. Mutta minulle pääasia on, että Leya on selkeästi alkanut nauttia agilitaamisesta, kilpailullisia tavoitteita meillä ei kyllä ole. Harmi, ettei agilitystä ole kuvia ollenkaan :(

// We have trained agility every week. Last week I had moment of luck with Pimu and this week with Leya. Pimu made good courses and searched for the first time next obstacle on the course by herself. I could also taste her speed when she really speeded up. Pimu is like her father and the seesaw is a piece of cake for her; she just does not understand that there could be something difficult or exciting. Pimu knows all the obstacles except weave poles. But we keep on training them all the time. Leya surprised me by doing weave poles with wire guides totally trouble-free. She has also become more confident with obstacles compared to last summer. She is still very slow, she would suit perfectly to senior agility (or could be lead with a walker, as me and Ronja joked). But the most important is that she has started to enjoy agility! Unfortunately there are no pictures about agility :(

Viime viikolla Reetta oli reissussa ja minä sain kunnian hoidella Ponia. Yhtenä päivänä kävin Hessun ja Ponin kanssa yhteiskävelyllä. Voi että Hessu oli onnellinen! Sehän vietti viisi ensimmäistä vuottaan monta tuntia viikossa tallilla ja osaa käyttäytyä todella hienosti hevosten kanssa (se mm tietää, ettei hevosten tarhoihin ole koirilla mitään asiaa). Yritin ottaa hevosesta ja Ponista yhteiskuvaa, mutta harmi kyllä se ei onnistunut.

// Last week Reetta made a journey and I took care of our pony. One day I made a walk with Hessu and the Pony. Hessu was really happy! He spent several hours a week at a stable during his first five years and he knows how to behave among horses. It is a shame that I did not get a photo of Hessu and the Pony together.

Ai niin, viime viikolla kävin myös serkkuni ja hänen whippetinsä kanssa kimppalenkillä Virpiniemen takametsässä. Ei niin onnistunut ilta, moneltakaan kantilta, allaoleva kuva kertonee jotain illan tapahtumista, muutakin sitten sattui.

// Last week I also had a walk in the backwoods with my cousin and her whippet. Not that successful evening in any dimensions, maybe the picture beneath reveals something. Also other things happened.

Ruotsin reissu, sisältää pari näyttelyä - A journey to Sweden, includes two dog shows

Nämä blogipäivitykset laahaavat nyt jäljessä, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai mitä? Tässä kuitenkin runsailla valokuvilla kuvitettuna kertomus Ruotsin reissusta :) Viikko sitten perjantaina, aamuvarhaisella, suuntasimme Vollen keulan kohti Ruotsin maata ja Skellefteåta. Matkakohteemme oli tämä:

// I am a little late with my blogging. Can't help it, I have not had time to do it earlier. Anyway, on Friday a week ago we headed towards Skellefteå, Sweden and to a place full of quests. It was a great fun, even though we did not complete many quests. But I can recommend that place to everyone who likes challenging themselves mentally and physically. You do not need to know Swedish language to do the quests: no advice is given but you have to solve everything out by yourself.

Muutama tunti vierähti paikassa kontaten ja arvoituksia ja tehtäviä ratkaisten. Harmittavan vähän saimme tehtäviä tehtyä loppuun saakka, pikkasen enemmän pitkäjännitteisyyttä olisi joukkueen jäsenillä saanut kyllä olla :) Kyllä me jossain tehtävissä toki ihan hyviäkin oltiin:

Ja tässä vielä kuva joukkueen jäsenistä suorittamassa kyseisen tehtävän osaa. Minä tietysti puutun kuvasta, koska olen kameran takana :)

Mutta summa summarum: suosittelen kyseistä paikkaa, tai ketjun muita kohteita kaikille seikkailunhaluisille ihmisille!. Skellefteån kohde sijaitsee vain 370 km päässä Oulusta ja huom! Vaikka paikka ja ketju ovatkin ruotsalaisia, noissa tehtävissä ym ei tarvitse osata ruotsin kieltä pätkääkään: mihinkään suorittamiseen ei anneta minkäänlaisia ohjeita, vaan ihan itse pitää päätellä miten homma hoituu. Mehän kävimme ketjun ihka ensimmäisessä paikassa Torpshammarissa pari vuotta sitten siellä lähistöllä asuvan siskoni kanssa. Tästä reissusta olenkin jo kirjoittanut blogissani ja Boda Borginkin siinä yhteydessä lyhyesti maininnut. Postaus löytyy täältä.

Seikkailun jälkeen suuntasimme majapaikkaamme, joka oli maatila vajaa 20 km Piteån ulkopuolella. Asuimme kuin ruhtinaat :) Todella hieno paikka, oikein meidän makuumme kyllä! Ulkoa majapaikkamme näytti tältä:

// We stayed over night at a great farm which suited us better than well. We had lots of room and overall it was great. Our cottage looked like this and we had the whole 2nd floor for our use.

Meillä oli käytössämme koko yläkerta: kaksi suurta huonetta, todella tilava pesuhuone sekä pieni, mukavasti varusteltu keittiö. Niin, paikan nimi oli Stormyrberget ja "meidän" talomme Gammelgården. Tässä valitettavan epätarkka kännykkäräpsy minun ja Maken huoneesta. Lapsilla oli käytössään vastaava huone.

Mukana ollut Pimu löysi tietysti lokoisan paikan itselleen:

Koska kyseessä oli maatilamatkailukohde, siellä oli tietysti myös muun muassa

Ja

Lauantaiaamuna suuntasimme auton keulan majapaikastamme kohti Bodenia ja villakoirien näyttelyä. Päivä oli todella lämmin ja tunnelma näyttelypaikalla meidän leirissämme oli tällainen (viikonlopun lopputulemana Makella palaneet käsivarret, mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä):

// On Saturday morning we drove to Boden and a dog show for poodles. The weather was great so our team spent the day by laying in the sun.

Mukana meillä olivat koirista Tito ja Pimu, näistä Tito ensin kehään. Tuomari oli Åsa Andersson. Kuumuus teki Titolle vähän tepposia, eikä se oikein jaksanut esiintyä. Mutta Titolle suomalaisittain ilmaisten VAL ERI, VAK1, SA ja PU3. Sert meni PU1:lle.

// We had Pimu and Tito with us and Tito was the first to enter the ring. The judge was Åsa Andersson. Because it was that warm, Tito did not show him that well. He got Excellent, cq and was BM3. CAC went to BM1.

Pimu turkkeineen sai osakseen huomiota ja ihmetystä. Avoimessa luokassa oli kaikkiaan 6 narttua, joista kaikki saivat ERI:n (eipä tuomari tainnut muita antaakaan, ainakaan minun silmiini ei osunut) ja Pimu sijoittui näistä neljänneksi. Jännää oli, että vaikka minkälaisin ruusunpunaisin silmälasein luettuna Pimun arvostelu oli kauttaaltaan parempi kuin Titon, mutta Pimulle ei SA:ta herunut. No, näyttelyt ovat arvostelulaji. Titon arvostelut ovat Ronjalla, joten kirjaan tähän vain Pimun arvostelun: "Fem tik m utm prop. Skulle önska ett något mer långsträckt och ädelt huvud. Välform vackra ögon, mkt fem uttryck Flott hals o ö-linje Utm svans. Bra b-korg, vinklar Rör sig med härlig resning, attityd o fin steglängd. Snörad päls m mkt jämna fina snören."

// Pimu was in open class among 5 others. All of them got excellent and Pimu was 4th in the class. From every aspect her critiques was better than Tito's but she did not get a cq. Such is life, especially dog shows. Her critiques: "Feminine female with excellent proportions. Would like a longer and nobler head. Wellformed beautiful eyes, very feminine expression. Stylish neck and overline. Excellent tail. Good ribcage and angulation. Moves with lovely carriage, attitude and step length. Corded coat with very even fine cords."

Titolle ja Pimulle oli kertynyt hihnalenkityksissä pikkuisen virtaa ja koska olin jo päättänyt, että pesen Titolta, mahan alusen ja jalat illalla majapaikassamme, päästin ne kehien jälkeen hetkeksi vapaaksi kirmaamaan kuivalle alueelle, joka oli näyttelyalueen reunalla.

// After the show I let Tito and Pimu run unleashed on a dry field a while and they enjoyed it.

Illalla majapaikassa pelasimme yatzyä. Joku meistä "heitti" ihan kuutosjatsin :)

Illalla saimme upeita uutisia Pärnusta Virosta. Pimun kasvattajan Miian toinen nyörivillakoira Hihhii Asta on Nasta oli ollut ROP sekä saanut viimeisen C.I.B. titteliin vaadittavan CACIB:insa. Huikeaa! Jättimäiset onnittelut vielä Miialle!

// In the evening we got amazing news from Pärnu, Estland. Miia's (Pimu's breeder) another corded poodle Hihhii Asta on Nasta had been BOB and gained the last CACIB for the title C.I.B. This is absolutely gorgeous! Huge congratulations Miia!

Hihhii Asta on Nasta ROP // BOB

Sunnuntaina pakkasimme, siivosimme ja sanoimme hyvästit hienolle majapaikallemme (ei ole epäilystäkään mistä kysymme majoitusta jos vielä joskus tulee tarvetta yöpaikalle kyseiseltä seudulta) ja suuntasimme auton kohti Piteån kansainvälistä koiranäyttelyä. Matkaa sinne meillä olikin huimat 15 kilometriä, ihan huippua!

Tälläkin kertaa aurinko paistoi taivaan täydeltä ja Tito ole meidän koirista ensimmäisenä kehässä. Tuomarina oli Wera Hübenthal. Urosten valioluokassa oli kaksi koiraa. Tito voitti luokan, mutta ei saanut SA:ta, lähinnä kai tuomarilla oli sanottavaa sen trimmistä. Dianen Alvin voitti urokset. siitä tuli Ruotsin valio (siltä puuttuu nyt yksi CACIB C.I.B. arvosta) ja taisipa se olla ROP:kin (VSP oli Dianen Nora).

// On Sunday we packed up, cleaned the cottage and drove to Piteå international dog show. Tito won the champion class but did not got cq mainly because his grooming did not please the judge. Diane's Alvin won the males, became Swedish champion and is now missing just one CACIB for his C.I.B. (BOS was Diane's Nora).

Pimun kehää odotellessa minulle meinasi tapahtua sellaista mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut, mutta mistä olen nähnyt painajaisia: meinasin myöhästyä kehästä! Juttelin parin ruotsalaisnaisen kanssa nyöriturkin hoidosta enkä ollenkaan huomannut, että Reetta meni vessaan. Onneksi Raisa tuli maininneeksi, että olipa isovillakoiranarttujen avoin luokka iso, niin tajusin juosta Pimpulan kanssa kehään. Onneksi Pimu oli valmiiksi laitettu = tukka kiinni ja on lisäksi niin mutkaton luonne, ettei krumeluureja ennen kehää kaipaa. Kun tuomari arvosteli Pimua, pyörittävänä kehäsihteerinä ollut herrashenkilö ehdotteli sen hylkäämistä, siis kysyi tuomarilta annetaanko Pimulle ruskea vai harmaa kortti. Tuomari oli toki tehtävänsä tasalla ja sanoi, että kyseessä on ihan rotumääritelmän mukainen turkki. Tosin minulle sitten totesi jotain, että kaipa tämäkin jonkinlainen leijonaleikkaus on. Pimulle AVO ERI, AVK 3. Arvostelu: "Snörpudel. Välskuret huvud. God hals o överlinje. Välutv. kropp men kunde vara lite kortare i länden. Bra ansatt svans men för ringlad. Rör sig mkt väl. Utm. färg o korrekt pälsstruktur. Trevligt temperament." Tuomari perusteli sitä, ettei Pimu saanut SA:ta lanteen pituudella ja hännällä.

// I almost missed the ring with Pimu! That has never happened to me but I have been having some nightmares about it. I was talking with two ladies about taking care of corded coat when Raisa luckily mentioned that the open class was quite large. I had not noticed that Reetta was away but luckily Pimu was ready (had her hair tied up) and she does not need any tricks before entering the ring so we made it. When Pimu was being judged the secretary suggested that she should be disqualified (he asked the judge whether to give Pimu a gray or a brown "card") but the judge knew that Pimu's coat was in accordance with the breed standard. Pimu got EXCellent and was 3rd in the class. Her critiques: "Corded poodle. Wellcut head, good neck and overline. Welldeveloped body but could be shorter in loin. Well set tail but too curly. Moves very well. Excellent colour and right coat texture. Nice temperament." The judge told me that Pimu did not get cq because of the length of the loin and bad tail.

Kotiin palasimme taas kokemuksia rikkaampina, sopivasti juhlimaan Hessun 13-vuotis synttäreitä, joista jo kirjoitinkin. Maanantaiaamuna ensi töiksemme leikkasimme Titolta turkin pois. Sen näyttelyura on nyt ohi, luultavasti lopullisesti.

// We came back home with new experiences and celebrated Hessu's 13th birthday, which I have already written about. On Monday morning we cut Tito's coat away. Now his show career is over, probably finally.

Tito ennen // Tito before

Tito ennen // Tito before

Tito jälkeen // Tito after

Kyllä nyt tuntuu vähän hassulta, että meillä on vain yksi koira (Pimu) näyttelyturkissa! Mortinhan leikkasin aika ex tempore lyhyeen ennen rally-tokokoetta kesäkuussa. Onneksi turkki on uusiutuva luonnonvara. Paitsi Leyalla, jonka turkki ei vain kasva :(

// It feels strange that we only have one dog (Pimu) in a show coat! Mortti was cut short very promptly in June. Luckily the coat is renewable resource. Except Leya's whose coat just do not grow :(