Hyvää uutta vuotta! Ja onnittelut 1-vuotiaille B-kakaroille!

Hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Katsausta menneeseen en aio tehdä, en pysty vieläkään ajattelemaan Hessun menetystä alkuvuodesta niin että esim voisin katsoa valokuvia sen viimeisistä päivistä. Ronjalle haluan kuitenkin lausua suuret kiitokset, että lähdit mukaani saattamaan Hessua viimeiselle matkalle! Kiitos, olet vahva! En aio myöskään asettaa tavoitteita tulevaisuuteen, ajattelin elää tässä ja nyt ja iloita siitä mitä on nyt ja ottaa tulevan vastaan sitä mukaa kun se tulee.

Meillä vietetään uutta vuotta seitsemän koiran voimin rauhallisesti kotona. Aamupäivällä koirat kävivät vähän paremmalla lenkillä:

Nyt tunnelma on lähinnä tällainen;

Kohta koirat saavat suuret hirvenluut yöpalaksi jyrsittäviksi.

Suuret onnittelut vielä tätäkin kautta kaikille B-pennuille, joiden ensimmäistä syntymäpäivää myös vietetään tänään! Uskomatonta, että siitä on jo vuosi kun riiviöt syntyivät! Pennuille on lahjat toimitettu tai laitettu kulkeutumaan. Kaikilla B-kakaroilla on huippuperheet ja vähintään viikottain saamme niiden kuulumisia. Aivan mahtavaa! Ja kiitos siitä, että saamme kuulla teistä kaikista!

Hyvää joulua! - Merry Christmas

Turkinhoitoja

Itsenäisyyspäivän yhteydessä minulla oli neljän päivän vapaa. Mitä villakoiralauman omistaja tekee vapaa-aikanaan? No, puunaa puudeleita, tietenkin. Tavoite oli puunata viisi villakoiraa neljässä päivässä ja tavoite täyttyi itsenäisyyspäivän iltana kello 10 :)

Vaikka tämä postaus sisältää runsaasti tuotemerkkien nimiä, kyseessä ei ole maksettu mainos (voi kun olisikin! Shampoohylly alkaa huutaa tyhjyyttään ja sponsorointi olisi kyllä huippukivaa), vaan kirjaan lähinnä itseäni varten tähän ylös tietoa millä shampoolla kenetkin pesin, että voin pohtia miten käyttämäni aineet toimivat kullakin koiralla.

Lauantaina aloitin Oosan turkilla. Se oli yhtä takkua, hurahtanut takkuun viikko edellisen pesun jälkeen ja ajattelinkin jo pahamaineisen takkuvaiheen alkaneen. Mutta luultavasti syynä takkuuntumiseen olikin edellisessä pesussa tekemäni lanoliinikokeilu. Oosan turkki oli vaikuttanut varsin kuivalta, joten laitoin tuolloin sen hoitoaineen sekaan #1 All systemsin lanoliinia (jolla on olennainen rooli Pimun nyöriturkin hoidossa) ja itseasiassa jo turkkia föönatessani huomasin siinä jotain erikoista (syheröitä turkin juuressa). Paha vaan, ettei tuossa vaiheessa vielä tiedä, onko se erikoinen juttu hyvästä vai pahasta. No, lanoliinikokeilun jälkeen auoin Oosan turkkia vajaan 3 tuntia, apunani Isle of Dogsin Lush Coating Brush Spray (tämän hetken ehdoton suosikkiaineeni kaikkiin näyttelypitudeessa oleviin turkkeihin! - valitettavasti aineen saatavuus on tällä hetkellä heikkoa), harja, kampaja karsta. Oosan pesin Isle of Dogsin Reconstructing Shampoolla (niinikään suosikkini tällä hetkellä!) ja hoitoaineena käytin myös IOD:n jo myynnistä poistunutta Classic Line Moisturizing Conditioneria. Tämä oli yksi Titon näyttelyturkin hoidon peruskivistä, harmi vain, että valmistajat tekevät tuotteissaan uudistuksia ja poistavat valikoimistaan loistavia tuotteita. Föönatessa käytin esim kinnerkarvoihin jo mainittua IOD:n suihketta, kosteuttamaan niitä ja minusta tuntuu, että kyseinen suihke myös nopeuttaa föönaamista. Näin viikko Oosan pesun jälkeen voisin sanoa, että tuo aineyhdistelmä oli tällä hetkellä Oosan turkkiin hyvä valinta. Kävin Oskun turkin eilen läpi eikä siinä ollut takkuja. Hurraa!

Oosa pesun ja trimmauksen jälkeen

Lauantaina Rasmus pesi Pimun. Tuo valmis nyöriturkki on vain super! Teemme usein niin, että Rasmus pesee Pimun omaan aikataluunsa sopivasti ja minä jatkan siitä loput osat oman aikatauluni mukaan. Pimu pestään normaalisti 6-8 viikon välein eikä väliaikana turkille tehdä yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Nyt edellisestä pesusta oli kulunut kaksi kuukautta. Se on vaan niin helppo! Olen huomannut, että nyöriturkin kannattaa antaa valua vähintään 2, mieluummin vaikka 3 tuntia ennen föönaamisen aloittamista. Siten siitä saa parhaiten läpikuivan. Pimun pesuun käytettiin jo kauan sitten hyväksi koettua yhdistelmää: 1-2 vaahdotusta Erittäin Hienolla Suomalaisella shampoolla (perinteinen sininen versio) ja yksi vaahdotus #1 All systemsin Super Cleaning and Conditioning shampoolla (joka loppuikin juuri tässä pesu-urakassa, kuten sanottua, shampoo-ostokset kutsuvat), jossa on seassa pieni loraus saman firman jo mainittua lanoliinia. Lanoliinin funktio on ainakin nopeuttaa nyöriturkin kuivamista, ero on selkeä kun kuivaa lanoliinin kanssa tai ilman. Huolellisen huuhtelun jälkeen Pimu jätettiin valumaan pyyhkeitten päälle ehkä kolmeksi tunniksi ja kahdessa tunnissa olin sitten föönannut sen ja tehnyt konetyöt ja Pimu oli valmis. Tällä kertaa jätin siltä jalat ajelematta, koska on pakkanen eikä Pimu ole menossa näyttelyihin. Föönasin vain lahkeet huolella kuiviksi. Nyöriturkin kohdalla olemme kokeneet aineyhdistelmän tärkeäksi koiran tuoksun kannalta ja tämä yhdistelmä, jota käytämme, sopii meille hyvin.

Sillä aikaa kun Pimu valui, oli Uikin pesuvuoro. Uikilla on vielä tosi lyhyt ja ohut pentuturkki, joten sen turkissa ei kauan mene, eikä sitä esim tarvitse vielä harjata ennen pesua. Uikille käytin viimeiset tipat #1 All systemsin Super Cleaning and Conditioning shampoosta ja toiseen vaahdotukseen jouduin sitten käyttämään Isle of Dogsin Silky Oatmeal -shampoota. Uikin trimmauksesta noin muuten on sanottava, että nykyisin sille on varsin helppo tehdä ihan yksinkin konetyöt! Aluksi konetöiden tekemiseen tarvitsi suunnilleen koko perheen, joten kakara on kovasti edistynyt.

Maanantaina laiskottelin enkä pessyt yhtään koiraa. Paitsi Oosa kävi trimmauspöydällä, kun tapasimme iltalenkillä sattumalta Riesu-veljen ja peltoleikkien tiimellyksen jälkeen Oosan päätukka ja niskaturkki olivat niin märkiä, että niistä ihan valui vettä. Katastrofilta säästyäkseni föönasin märät kohdat huolellisesti IOD:n hoitosuihkeen ja harjan avulla ja sainkin turkin ihan hyvään kuosiin.

Oosa peltoleikkien jälkeen :)

Oosa föönattuna

Tiistaina aloitin harjaamalla Yodan ja Leyan (1,5 tuntia / koira) sekä konettamalla niiden kuono-osat ja kun muu Suomi katsoi Linnanjuhlia, minä pesin  nämä nartut. Yodan turkkiin muodostuu koko ajan ihmeellistä vanua, lisäksi olen monta pesua köyttänyt sille todella hoitavia aineita (niin että turkki jopa väistää saksia), joten nyt kokeilin sille Anju Beautén Vitalite Poils Durs -shampoota, joka on karkeakarvaisille turkeille suunniteltu. Hoito-aineena käytin Isle of Dogsin Silky Oatmeal -hoito-ainetta. Tällä kertaa Yodan turkki oli kyllä ihan leikattava, joten kohdalleen osui tämäkin kokeilu. Tosin eilen perjantaina sillä oli jo sitä ihme vanua, jota piti kammalla nostella pois. En ymmärrä tuota. Leyan pesuun käytin samoja aineita kuin Oosalla, ja tosiaan koska Leyan turkki on ihan viime aikoina mennyt tosi kuivan tuntuiseksi, lisään Leyalle myös ruokaan öljyä. Mutta eilen tehdyssä turkkien pikatarkastuksessa, Leyankin turkki tuntui varsin mukavalta, joten ainevalintani vaikuttavat ihan onnistuneilta.

Yoda harjattuna, pesu vielä odottaa

Leya harjattuna, pesu odottaa

Kaikenlaisia kuulumisia

B-pentujen Vinski kävi eilen Jyväskylän näyttelyssä Lee Coxin kehässä. Tuloksena JUN ERI ja luokan 2. sija. Arvostelu oli varsin mukava ja antoi myös lupauksia / toiveita tulevaisuuteen.

Oosa-Maria Mammankulta Virtasen kumpikin sisko on ensimmäisen juoksunsa juossut (tai juuri nyt Toini on juoksussa, Vappu on juoksunsa jo aiemmin juossut). Näistä tytöistä Vappu on kasvanut n 57 cm korkeaksi ja Toini jäi suunnillen Oosa-siskonsa sekä Pimu-emänsä lukemiin noin 55 cm korkeaksi. Tällä hetkellä meillä kotona on Pimu juoksussa, sitä ennen juoksi Leya, joten tiedä vaikka Oosakin aloittaisi juoksunsa samaan syssyyn.

Vappu ja Toini

Oosa on käynyt sekä agility- että tokotreeneissä viikottain. Kummankin lajin viime treeneissä se yllätti minut täysin: se oli aivan loistava! Se keskittyi todella hyvin, teki halukkaasti juttuja minun kanssani ja vielä treenien jälkeenkin oli lenkillä täysin minun kanssani, vaikka saikin huidella vapaana! Vau! Se on todellakin kehittynyt! Pyrin kouluttamaan sitä oman oivaltamisen (tarjoamisen) kautta, koska mm. uskon, että itse oivallettu on helpompi oppia ja toivoisin ajatustyön rauhoittavan sitä. Sunnuntain tokotreeneissä se osoitti erinomaista hoksaamiskykyä oivaltamalla hetkessä mitä halusin sen noutokapulan kanssa tekevän. Ei sen nouto toki valmis ole, ihan alkutekijöissään vasta, mutta kehitys muutamassa minuutissa oli huima!

Oosalle on jo virallisia terveystarkastuksia varailtu, myös veljet Riesu ja Vinski ovat suuntaamassa samaan tarkkiin. Hui, kyllä kasvattaja-parkaa jännittää ja kauhistuttaakin jo! Ainakin Oosalle on myös joitakin näyttelyitä suunnitteilla alkuvuoteen. Varmaan myös Uikille kunhan nähdään miten sen hampaat asettuvat. Etuhampaista sillä näyttäisi kaikki olevan ja maitoalakulmuritkin ovat jo irronneet, pysyvien asentoa jännäillään. Myös Yoda jatkanee näyttelyuraansa ja Leyallekin haaveillaan paluuta kehiin 4,5 vuoden tauon jälkeen. Ensi vuoden puolella on myös tarkoitus palata ainakin Pimun ja Titon osalta agilityä treenamaan, syksy on mennyt taukoillessa ja motivaatiota kerätessä.

Lunta! - Snow!

Syysloma ja ensilumi! Ja siskoni syntymäpäivä - onnittelut, jos satut tätä blogia lukemaan! Kännykkäräpsyjä seitsemän puudelin aamulenkeiltä.

// Autumn holiday and the first snow! And my sister's birthday - congratulations if you happen to read my blog. Some photos taken by a mobile phone, from a morning walk of seven poodles.

Leya, Uikki, Pimu ja Tito

Tito lumikylpee // Tito snowbathing

Mortti lumikylpee // Mortti snowbathing

Yodan tassuihin muodostuneita lumipalloja // Snowballs in Yoda's foot

vas. Yoda, oik. Oosa, takana Mortti // left Yoda, right Oosa, in the background Mortti

Seinäjoen näyttelyssä - Dog show in Seinäjoki

Eilen B-pentujen Oosa ja Vinski korkkasivat sitten viralliset näyttelykehät Seinäjoen kansainvälisessä näyttelyssä. Enpä ollutkaan koskaan aiemmin kyseisessä näyttelyssä käynyt. Näyttelypaikka oli kyllä mukava ja ainakin eilisellä koiramäärällä kivan tilava. Me lähdimme tietysti isomman koiralauman kanssa matkaan ja jo lauantai-iltana (kiitos perheenjäsenemme Teron) ja kun vielä saimme nukkua varttia vaille kahdeksaan näyttelypaikan pihalla (isovillakoirat olivat kehässä klo 10), niin eipä voi moittia :) Sääkin oli kivan kuiva, niin ei tarvinnut edes turkin näyttelykunnossa säilymisestä huolta kantaa :)

// Yesterday Oosa and Vinski from our B-litter started their dog show careers in official classes. We went to Seinäjoki international dog show. The weather was great dry so we didn't need to worry about coats!

Tuloksista ei sitten hirveästi jäänytkään kertomista, tai kummallekin kakaralle laatuarvostelu EH. Tuomari Matti Tuominen piti kumpaakin vielä lapsena - vaan sitähän ne ovatkin, 9 kk vanhoja kakaroita vasta! Muuten arvostelut olivat minusta varsin mukavat.

// There is not much to tell about the results. Both the kids got Very Good because they were still too childish/puppyish for the judge Matti Tuominen. For sure they are childish - they are only 9 months old! Otherwise their critiques were just nice.

Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire)

"9 kk ikäinen, erinomaiset mittasuhteet omaava, sopivaluustoinen juniori, jolle toivoisin hieman jalomman pään ja hieman pidemmän kaulan. Hyvin kulmautunut takaosa ja hyvä hännänasento. Kokoon sopiva runko. Riittävät etukulmaukset, mutta liikkuu hieman sidotusti edestä tänään. Tarvitsee vielä aikaa. Esitetään hyvin." JUN EH, JUK3

// "9 months old, a junior with excellent proportions and fitting bones. I'd like to have a nobler head and a little longer neck. Well angulated rear and good tail carriage. Body fitting to the size. Enough angulated front but moves a little tied today. Needs still time. Well presented." JUN VG JUK3

Oosa (Tyystilyksen Black Roses)

"9 kk. Hyvin lapsenomainen ja leikkisä juniorinarttu, jolla hieman turhan paljon selälle kääntyvä häntä. Lupaava pää ja hyvä ilme. Toivoisin hieman pidemmän kaulan. Hieman niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Liikkuu ikäisekseen tyypillisesti. Tarvitsee vielä aikaa." JUN EH, JUK1

// "9 months. Very childish and playful junior female which has a tail too much curved on the back. Promising head and good expression. I'd like to have a little longer neck. A little spared but balanced angulated. Bones fitting to the size. Moves typically for her age. Needs still time." JUN VG JUK1

Eikun uutta matoa koukkuun vaan. // Let's try again :)

Vaikka järkkäri olikin reissussa mukana, näyttelystä ei tietenkään ole yhtään kuvaa. Alla pari kuvaa Oosasta dagen efter ja yhden metsärymyämisen jälkeen. Kiitos Rasmukselle kuvista!

// Here are two photos of Oosa taken today, a day after - and after a run in the forest. Thanks to Rasmus for the pictures,

Osku ja Uikki mätsärissä

Tänään osallistuin kakaroiden kanssa okk:n järjestämään mätsäriin. Tai olin mukana järjestelyissäkin, mutta käytin koirat myös kehässä. Oosan ilmoitin luokkansa ensimmäiseen pariin, että saan sen nopeasti käsistä pois, Uikin sitten vähän myöhempään pariin omaan luokkaansa. Kummallekaan ei erityisempää menestystä tullut: Oosa kisasi itseään nuoremman briardin kanssa ja Uikki itsensä ikäisen sheltin kanssa. Oosalle punainen nauha ja Uikille sininen. Mutta, jos keskiviikon nätotreenit olivat Oosan osalta melkoinen katastrofi (loikintaa jos vaikka missä askellajissa, eikä seisomisen osaamisesta tietoakaan), niin tämän päiväinen mätsäri oli enemmän kuin puoli voittoa! Jokainen juoksutuspätkä mentiin oikeassa askellajissa ja jokainen seisotuskin onnistui aivan loistavasti! Tämä oli hyvä kenraaliharjoitus vauhdilla lähestyvää virallista koitosta ajatellen. Uikki esiintyi myös mainiosti. Hampaiden näyttämistä emme sen kanssa ole harjoitelleet, siis että minä näytän hampaat, joten se ei mennyt putkeen. Mutta muuten ipana oli todella reipas ja liikkuikin pääasiassa neljä jalkaa maassa, eikä arastellut hallissa mitään. Joten tosi hyvä harjoituskäynti kummallekin koiralle.

Vääränvärisen häntä ei mahdu häkkiin :)

Mätsäritalkoiden päätyttyä vein vastapestyt puudelineitokaiset riehulenkille märkään maastoon. Enää ei puhtaista, siisteistä koirista ole tietoakaan...

Oosa harrastusputkeen ja Pimu luonnetestissä

Oosa (9 kk) on siirtymässä meidän koirista harrastusputkeen. Olen treenaillut kaverin kanssa läheisellä koirahallilla kerran viikossa, Oosan kanssa lähinnä kontaktia tai kontaktissa liikkumista, mutta olemme vähän jopa edenneet rally-tokossa kohti oikeita liikkeitä. Huomenna Oosa aloittaa agilityyn valmistavan kurssin Active Dogilla. Siellä käymme siis perjantaisin. Sunnuntaisin käymme seitsemän viikon ajan tokoilemassa OKK:n hallilla. Tällä viikolla kävimme siellä myös eilen nätoilemassa sekä lauantaina on aikomus mennä mätsäriin (myös Uikki mukana, kuten eilenkin), joten kyllä kakaralla riittää aktiviteettejä lähiviikkojen aikana. Niin, ja onhan se ilmoitettu ensimmäiseen oikeaan näyttelyynsäkin, joka lähenee lähenemistään. Hui, pikkasen jännittää :)

Pimu osallistui lauantaina luonnetestiin. Siitä ei paljon kerrottavaa jäänyt, Pimun testi keskeytettiin alkumetreillä, samasta syystä kuin sen mh-luonnekuvaus 3 vuotta aiemmin: Pimu on tuollaisessa täysin yllättävässä, ehkä absurdissakin tilanteessa niin pehmeä, että sillä ei ole palikoita käsitellä tapahtumia lainkaan, vaan se vaipuu ikäänkuin eräänlaiseen apatian tilaan ja jumittuu istumaan, katse tyhjänä, ottamatta pahemmin kontaktia ympäristöönsä. Tällaista ei ilmene arkielämässä tai harrastuskentillä, ei ilmennyt edes kesäisellä 6450 km pitkällä reissullamme, kun matkasimme asuntoautolla ja laivalla läpi Baltian, Puolan, Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Norjan kautta takaisin kotiin. Kotioloissa, metsässä, kaupungissa tai harrastuskentillä Pimu pelittää aina ihan täysillä. Mistä tällainen "apatia" tuollaisessa tilanteessa johtuu (Pimun kumpikin vanhempi on kuitenkin luonnetestattu ihan mukavin pistein), jää tietysti arvoitukseksi ja voimme vain arvailla syitä. Aika tietysti näyttää mitä Pimun ja Eddien lapsista tulee, mutta tällä hetkellä kaikki ovat varsin reippaita (kuten toki Pimukin) ja toive tietysti olisi, ettei tällainen olisi periytyvää. No, luonnetestin tuloksesta huolimatta Pimu on oma ihana, hieno itsensä, sama koira, "ihmisen ajatus", kuin ennen testiäkin, eihän se testi koiraa mihinkään muuta, auttaa ehkä vain ymmärtämään koiraa paremmin.

Yoda lääkärissä

Yodalle oli varattu lääkäriaika maanantaiksi. Tai oli Mortillekin, mutta erinäisten sattumusten ja mutkien takia vain Yoda lääkäriin lähti. Yodahan steriloitiin noin vuosi sitten ja jo kesällä huomasimme sillä esiintyvän virtsankarkailua. No, henkisesti olimme tähän olleet varautuneet; eihän meillä nyt mikään mene kuin Strömsössä. Pissaongelman lisäksi halusimme kuvauttaa Yodan kaularangan, koska sillä on nyt ollut muutaman kerran outoa ja rajuakin kipuilua, joka meidän mielestämme on lähtöisin kaula-alueelta. Lisäksi Yoda on muistimme mukaan aina ollut herkkä esim pannasta tulevalle vedolle ja onhan sille muutama tapaturmakin sattunut, mm se on pudonnut raviradan irtokatsomosta maahan saakka.

No, tutkimusten tulokset olivat, että Yodalla ei ole pissatulehdusta, vaan virtsankarkailu johtuu todennäköisesti steriloinnista. Yodalle on resepti lääkitystä varten odottamassa eläinlääkärissä ja kunhan lääkehoitoa on jonkin aikaa kokeiltu ja jos se tepsii, lähtee klinikalta Kennelliittoon hakemus poikkeuslupaa varten Yodalle, lääkittynä kilpailemiseen. Eli Yodan uuden tulemisen kokenut näyttelyura ei ole vaarassa.

Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään syytä Yodan kipuiluun. Oireiden ja kertomukseni perusteella lääkäri epäili vanhaa välilevytraumaa, joka aiheuttaa hermokipua. Varmennuksen tästä saisi vain magneettikuvauksella, mutta hoitoa tällaiseen vaivaan ei (koirilla) ole. Toivotaan, että kivut pysyvät poissa ja iloinen Yoda toimintakykyisenä.

Mortti pääsee joutuu lääkäriin ensi kuussa yhtä aikaa Pimun kanssa. Pimulta puhdistetaan (alaetu)hampaat ja Mortilta otetaan kontrollinäyte kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkityksen vuoksi.

Postauksen kuvituksena olkoot vaikka videonpätkä Yodasta ja marsuistamme. Vaaleampi marsu muutti meille viikko sitten meillä jo kolme vuotta asuneen Pippinin seuraksi. Tosi hienosti pojat tulevat toimeen yhdessä. Valitettavasti käytän vanhaa kännykkää ja videon laatu on sen mukainen :)

Näyttely ja aksaa - A dog show and agility competitions

Yoda osallistui eilen Limingan ryhmänäyttelyyn, joka siirrettiin suuren osallistujamäärän takia Äimärautiolle. Tuomarina keskikokoisilla villakoirilla oli varsin hauska herrasmies, Enrique Mate Duran. Hän höpötteli sekä koirille että omistajalle todella paljon "oh, she is so lovely - and so is her owner, too" -tyyliin. Jollain tasolla Yoda hurmasi tiukahkon tuomarin, joka jakoi ainakin keskareille melko paljon EH:takin. Yoda sai VET ERI, VEK 1 ja SA ja koska oli ainoa rotunsa veteraani, siitä tuli tietysti myös ROP VET. Arvostelussa veteraaniamme vain ylistettiin :) Paras narttu -kehässä Yodalle ei kuitenkaan sijoitusta, vaan juuri se jäi viiden nartun joukossa sijoituksen ulkopuolelle.

// Yoda was at a dog show yesterday. The judge was a funny gentleman, Enrique Mate Duran. He chatted a lot with dogs and owners while judging. In a way he liked Yoda, otherwise he gave lots of VG:s but Yoda got EXC and even CQ. As an only veteran in her breed, she was of course also Best of breed veteran. But she wasn't placed in Best Bitch, though.

Paras narttu -kehässä // in the Best Bitch competition

Keskareiden rotukehä oli heti aamusta (kehän ensimmäinen rotu) mutta koska iso veteraanikehä kutkutteli mielessä, kävimme Maken kanssa Valkeassa ostoksilla. Ja sieltä tarttui mukaan "laumamme uusin jäsen"

// When waiting for the big veteran ring we went shopping and bought this new pack member :)

Shoppailujen jälkeen palasimme Äimärautiolle odottamaan. Mitään menestystä isossa kehässä ei tullut, mutta kylläpä Yoda oli liikkeellä upealla asenteella! Kokoomakehässäkään odotellessa sen häntä ei laskenut hetkeksikään, se jaksoi ja jaksoi mahtavasti. Ja ilo sen kanssa oli juosta kehässäkin, kun se liikkuu niin hienosti.

// In the big veteran ring Yoda didn't get any success but it was a delight to show her. She had the best attitude. Also when waiting in the pre-judging ring, her tail was high all the time. And it was also a pleasure to run with her in the ring because she moves so beautifully.

Tänä aamuna varhain oli sitten Pimun agilitykisojen vuoro. OKK:n kisoissa kakkoset aloittivat päivän ja pikkasen ehkä väsytti herätä viikonlopun toisena päivänäkin kellon soittoon. Kakkosten kisat tuomaroi Kari Jalonen. Radat olivat kyllä kivoja. Vähän sai miettiä ratkaisuja, mutta ne olivat kuitenkin ihan juostavissa. Agiradalta meille hyl. Meillä oli 10 alla (5 vp keppien viimeisestä välistä sekä puomin alastulolta), kun myöhästyneen valssin seurauksena hukkasin Pimun kokonaan ja se ehti hypätä esteen väärään suuntaan. Hyppyradalta radalta 10 vp (pujottelun aloitus ja viimeinen väli - huoh) mutta lisäksi reilusti yliaikaa. Tällä reilulla virhepistemäärällä olimme kuitenkin kisan kolmansia ja taas karttui muumimukikokoelma, tosin tälle mukille on jo jatkokäyttö suunniteltuna :)

// Early this morning Pimu and I had agility competitions. I was quite tired to wake up early also on Sunday.The judge was Kari Jalonen and he had designed nice courses; something to think and plan about, but not at all impossible to run. Our agility course was disqualified: at one point I lost Pimu and she jumped a fence to the wrong direction. On the jumping course we got 10 faults on the course (from weave poles) but lots of overtime. Though, we were 3rd and our Moomin mug collection was expanded.

Ensi viikonloppu ja seuraavakin ovat kyllä outoja: ei omiin koiriin liittyviä menoja tiedossa lainkaan! Toki ensi sunnuntaina olen menossa koiratanssikisoihin talkoilemaan ja katsomaan hienoja esityksiä. Toki omien koirien päänmenoksikin on kaikenlaista tiedossa ja suunnitteilla, mutta jonkin aikaa ne saavat keskittyä lenkkeilemiseen. Ja myös treenaamiseen: vuokraan kaverin kanssa muutaman kerran treenihallia lähistöltä.

// The next two weekends are weird: no planned activities for our own dogs! I am going to work at a freestyle competition on next Sunday but our own dogs may just relax for a while. Or actually I will rent a hall couple of times with a friend and train the dogs there a little.

Tässä vielä lauman menoa yhdeltä viime viikon lenkiltä. Yhtään eivät vapaana juoksemisesta nauti.

// Here's a short video from one of our walks last week. The dogs don't enjoy running free, or do they?

ROP- ja VSP-pentu ja RYP4

Eilen oli Siikajoella, tarkemmin ottaen Ruukin hevoskeskuksen maneesissa kaikkien rotujen pentunäyttely. Villakoirilla tuomarina oli Jari Laakso, joka joskus muinoin sijoitti Pimun BIS1-sijalle match showssa. B-pennuistamme paikalle lähtivät kaikki Oulussa asuvat eli Vinski (T. Blazing Fire), Oosa (T. Black Roses) ja Riesu (T. Bittersweet Spell). Tämä oli myös Riesulle näyttelydebyytti ja taisipa olla omistajalleenkin. Minä ajelin paikalle Eevan ja Tytti-portugeesin kanssa. Harmittavasti vain kehät olivat maneesin ääripäissä, joten hirveästi emme aikaa näyttelypaikalla pystyneet yhdessä viettämään. Minä sain kunnian esittää kehässä Oosani lisäksi myös Vinskin.

Rotumme arvosteltiin kehässään viimeisenä, joten vaikka emme ajelleetkaan paikalle aamusta, aikaa oli hyvin viimeistellä pennut kehään sekä harjoitella kaunista esiintymistä. Isovillakoiria oli ilmoitettu "vain" meidän pentumme ja niistä ensimmäisinä kehään menivät Riesu ja Vinski. Riesun ja omistajansa runsas harjoittelu kantoi tulosta ja Riesu esiintyi mukavasti, vain liikkeissä sillä on ongelmaa hoksata, että pitäisi mennä kaunista ravia eikä peitsata. Vinski käyttäytyi minun kanssani myös vallan mallikkaasti, hetken oli kriittisempää, kun omistajansa sattui kulkemaan Oosan kanssa läheltä kehää, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Tuomarin sanoin Vinskin hieno liike korvaa puuttuvan koon :) Nämä pennuthan ovat Riesua lukuunottamatta varsin pieniä. Vinski pek1, kp ja Riesu pek2, kp, erittäin hyvällä arvostelulla kumpikin! Lennosta koiran vaihto Oosaan, joka oli ainut narttu. Oosasta tuomari sanoi, että hyväraaminen koira kaikkinensa ja Oosakin sai kunniapalkinnon. Lopulta Vinski oli ROP-pentu ja Oosa VSP.

Ilmoitimme Vinskin ja Oosan parikilpailuun, jossa oli paljon pareja. Osaksemme tul vain kehään juoksu, pikainen ilmeen vilkaisu ja kättely ulos. Tämän jälkeen oli viel pentujen ryhmäkilpailut vuorossa, johon vein Vinskin. Olin Vinskin kanssa kokoomakehässä kun kuulin, että Tytti sijoittui sijalle 3 omassa ryhmässään. Mieletöntä! Vinski lopetti yhteistyön kanssani ja peruutti tai jopa heittäytyi selälleen kun yritin asetella sitä seisomaan. Siispä menimme ryhmäkilpailussa täysin vapaalla seisotuksella. Keskityin täysin Vinskiin ja vasta kun tuomari sanoi, että te jäätte, laskin ryhmästämme jatkoon valitut koirat ja totesin, että ryhmäsijoitus tulee. Vinskille RYP4! On se vaan hieno koira :)

kuva Petra Tiittanen

Aksaa ja mätsärissä

Vietimme eilen todella kauniin syyspäivän Kajaanissa, KSTK:n järjestämissä agilitykisoissa. Toki lähdimme viiden koiran kanssa reissuun jo perjantaina ja yövyimme Terossa Oulujärven rannalla. Näiden kanssa on kyllä ilo reissata: kun ajetaan, koirat ovat loosseissaan tyynesti hiljaa, samoin yöllä; kun nukutaan niin nukutaan. Toki koirat vievät Terossa tilaa ja vähän niitä saa välillä koiraosastoon ohjailla, että mahdutaan vaikkapa pukemaan tai kokkaamaan, mutta kaikkinensa matkustaminen on helppoa, toki tulihan matkustamista kesälomareissulla harjoiteltuakin, lähes 6500 km verran :)

Agikisoista ei hirveästi kerrottavaa jäänyt. Tuomari Jari Suomalainen oli kyllä suunnitellut oikein mukavat radat, mutta kun ei osu kohdalleen, niin ei osu :/ Hyppyradan voitimme Pimun kanssa, mutta tuloksena oli 10vp radalta (pujottelusta, kun Pimu lähti kesken pois sekä yksi rima tippui) ja 2,47 sek yliaikaa. Agilityradoilta hylyt, kummaltakin. Ensimmäisessä radassa minä töppäsin jo rataantutustumisessa ja yritin saada Pimun hyppäämään liian lyhyeltä vauhdilta yhden hypyn, josta 3 x kielto ja peli oli siinä. Viimeisin rata oli (hylystä huolimatta) varmasti meiltä päivän paras: vaikka reiteni huusivat jo hoosiannaa (kakkosluokassa ei hirveästi lepoaikoja jää, kun osallistujia on niin vähän ja järjestäjätkin olivat todella nopeita radan rakennuksen ym kanssa), tsemppasin itseni ja Pimun hyvään vauhtiin: niinkin hyvään, että aika alkupäässä rataa Pimu sujahti väärään putken päähän, josta hyl. Kuitenkin muu rata kiemuroineen ja vaikeine pujottelun aloituskulmineen meni loistavasti.

Pimu verkkaamassa KePon kanssa, tähyää kohti agilitykenttää.

Tänään Oosa ja Vinski-veljensä sitten osallistuivat Iin Koiraharrastajien mätsäriin (ensi viikollahan nämä sekä Riesu-veli ovat Siikajoen pentunäyttelyssä, hui!). Tuomarina isoilla koirilla oli Pasi Mattila. Minä esitin sekä Oosan että Vinskin alkukehissä ja hyvin kakarat kulkivatkin: kummallekin punainen nauha! Vinskin omistaja tuli sitten värikehään handlaamaan viikarinsa. Vinski jäi ilman sijoitusta, Oosalle sen sijaan sijoitus 4.! Lopuksi treenailin vielä Siikajoella olevaa parikisaa varten Oosan ja Vinskin kimppajuoksutusta. Nämä sisarukset kun ovat hyvin samantyyppisiä, niin mahdamme kokeilla miten parivaljakon käy näytelmien kilpailussa. Hikeä ehkä handlerilla pukkaa, mutta ei se mitään, pääasia on, että kakaroilla on hauskaa :) Viimeistä kuvaa lukuunottamatta, tämän postauksen kuvista suurkiitos kuuluu maailman parhaalle KePolle!

Oosa

Vinski

Vinski

Isojen pentujen punaisen saaneet, sijoitetut

Mätsärissä ryytynyttä Oosaa odotti kotona gangsta nimeltään McKinuski

Agilityä ja sert - näyttelystä!

Eilen kisasin OKK:n agikisoissa kaksi starttia Pimun kanssa. Rauli-myrskyn takia kisat siirrettiin halliin, mikä oli sokerista olevan Pimun kannalta loistoasia. Radat olivat Jari Helinin käsialaa ja sopivan haastavia. Eka radalta meille hyl; ihan emme olleet samaa mieltä mihin päähän putkea pitää mennä ja jotain muutakin yhteistyöonglemaa taisi matkalla olla. Toka radalta kauheasti virheitä, mutta koska muut kisaajat yhtä lukuunottamatta olivat meitä vieläkin huonompia, tulimme toiseksi ja muumimukikokoelma karttui Nipsulla.

Kisojen jälkeen kiireen vilkkaa kotiin ja pesemään Yoda. Illan päälle ajelimme Terolla Rovaniemelle, koiranäyttelyn pitopaikalle. Aamulla heräilimme rauhassa yhdeksän maissa ja kas kas, parkkipaikka oli täyttynyt autoista :) Koiria reissuun lähti mukaan viisi, mutta vain Yoda meni kehään. Tuomari ainakin isovillakoirilla ja keskareilla oli Darko Korosec, Sloveniasta. Keskarinarttuja oli ilmoitettu kisaan kolme, Yoda ainoana veteraaniluokassa. Kaikki m/r/v-väriryhmän keskarit saivat sa:n, myös siis Yoda. Paras narttu -kehässä Yoda sijoittui toiseksi valionartun jälkeen ja näin meidän veteraanillemme ihka ensimmäinen Suomen sert! Ja myös rop-vet -arvo. Ryhmäkilpailuihin emme lopulta jääneet.

Näyttelyn järjestäjän sivulta kaapattu kuva Yodasta, kuvaaja Reima Mukkala.

Tora Koiranetissä // Tora in Finnish Database

Nyt viimein Tora / Uijui / Uikki löytyy KoiraNetistä. Tässä linkki Torde on lisätty nyt myös blogin koiriin.

// Finally Tora / Uijui / Uikki can be found in Finnish Database. Here's the link. I have also added her to the page of the dogs of this blog.

Aksaa ja pari kuvaa Uikista

Eilen korkattiin Pimun kanssa agilityn kakkosluokka. Se oli myös minun kisaurani ensimmäinen kakkosluokan kisa, aiemmin olen kisannut vain ykkösissä ja kolmosissa :) Tuomari oli Anders Virtanen, joka oli tehnyt kyllä mukavat radat. Ihan kunnolla sai rataantutustumisessa joitain kohtia miettiä, että miten saa menemään sujuvasti. Olen tosi tosi iloinen, että kaikki pohtimani kohdat menivät kuin Strömsössä!

Ensimmäiseltä radalta (hyppyrata) 10 vp ja sijoitus 3. Tosi hyvä rata, vain yksi tippunut rima sekä kaatunut pituushypyn palikka (näin kun Pimu lähti hyppäämään pituutta ja tiesin heti, että hyppy ei kanna kunnolla). Mutta kiemurat ihan radan alussa tiukasti takaahyppyyn sekä kepeiltä 90 asteen kulmassa takaahyppyyn ja siitä toiseen suuntaan loppusuoralle onnistuivat loistavasti. Samoin pujottelu oli hyvä. Hyvä me!

Agiradalla puomin kontakti pysyi, vaikka pelkäsin sen puolesta, kun puomin alla oli putki niin, että järkevämmältä juoksupuolelta putken pää oli ohjaajan juoksulinjalla. Kepeillä yritin vedättää Pimua, sillä seurauksella, että se jätti viimeisen välin kiertämättä. Sitten tuli jokin kökkö, josta kielto, toinen kökkö, kun estin Pimua hyppäämästä oikein, loppu olikin sitten vain leikkimielellä maaliin saakka pyrkimistä. Mutta ai että meillä oli hauskaa radalla yhdessä! Tämän hauskuuden takia minä harrastan agilityä! Ensi viikonloppuna kisaamme taas, toivottavasti meillä on sittenkin yhtä hauskaa.

Olimme tarttuneet Raimon linssiin agilityradalla. Kiitos kuvista, Raimo!

Uikki, Uijui tai Tora vietti meillä viikonloppua ja tänään oli sen kaunistautumispäivä. Saimme Ronjan kanssa yhteistyössä jopa ajeltua sen varsin kauniin kuonon esille. Tässä pari kuvaa suloisesta, mutta melkoisen aikaansaavasta viikarista.

Isovillakoiran pentuja - Standard poodle puppies

Christinalla (kennel Mc Keos), B-pentueemme isän Eddien omistajalla, on Piteåssa, Pohjois-Ruotsissa mustia isovillakoiran pentuja vapaana. Pennut ovat palkituista, terveistä ja luonteeltaan miellyttävistä linjoista. Niiden isä on SE MVA FI MVA RTK1 Domestic Dark Don’t You Dare (C.I.B. CA CH FI CH DK CH US CH Dawin Rosebar Playing To The Crowd x C.I.B. NORD CH SE CH FI CH LT CH EE CH SE VCH RTK4 Domestic Dark Dancing Days) ja emä Mc Keos Red Rubin (SE CH FI CH Domestic Dark Drusus (tämä on Eddie eli B-pentujemme isä) x Mc Keos Arwen).

Jos olet kiinnostunut tästä mahtavasta rodusta ja tästä pentueesta, ota yhteyttä Christinaan. Yhteydenotot mieluiten ruotsiksi tai englanniksi, toki teemme Christinan kanssa yhteistyötä ja suomeksikin yhteydenotto onnistuu :)

Pennut ovat syntyneet 6.8.2016 ja ne ovat luovutusikäisiä 1.10. Kun pennut luovutetaan 8 viikon iässä, ne on 

- rekisteröity Ruotsin kennelliittoon (Ruotsin kennelliittoon rekisteröityjen koirien rekisteröiminen Suomen kennelliittoon on ilmaista ja helppoa)

- vakuutettu piilevien vikojen varalle

- eläinlääkärin tarkastamat

- madotettu ja mikrosirutettu

- vastapesty ja turkki on leikattu

Mukaansa pennut saavat Royal Caninin starttipaketin - sekä tietysti kasvattajan elinikäisen tuen.

Tiedustelut Christina Anehagen +46 72 226 19 05 mail anehagen@lulemail.net (mieluiten ruotsiksi tai englanniksi)

// Christina (kennel Mc Keos), who owns Eddie, the father of our B-litter, has black standard poodle puppies in Piteå, Northern Sweden. The puppies' father is SE Ch, FI Ch Domestic Dark Don't You Dare and mother Mc Keos Red Rubin. If you are interested in this wonderful breed and this combination, please contact Christina preferably in Swedish or English but because we co-operate, it's just fine also with Finnish.

The puppies have been born 6th of August and will be delivered earliest on 1st of October, when they are 8 weeks old. Then they have been

- registered in Swedish Kennel Club (it's easy and free to register the puppies in Finnish Kennel Club)

- insured for hidden faults

- checked by a veterinarian

- de-wormed and microchipped

- recently bathed and groomed

Inquiries are welcome to Christina Anehagen +46722261905 mail anehagen@lulemail.net

ROP- ja VSP-pentu - BOB- and BOS-puppy

Eilen sateisessa Oulussa B-pentueemme Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) korkkasi näyttelyuransa. Kehässä kävi myös Oosa-sisko (Tyystilyksen Black Roses), joka kahdella kesäkuisella Viron kehävierailulla on näyttelyasioissa jo konkari :) Sää oli todellakin kauhea, mutta sateenvarjojen avulla onnistuimme pitämään kakaroiden kampaukset kunnossa h-hetkeen saakka. Tuomarina isovillakoirilla oli Jussi Liimatainen. Uusi tuttavuus minulle, ihan asiallinen tuomari!

// Yesterday in rainy Oulu Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) from our B-litter had his show debut. Also Oosa (Tyystilyksen Black Roses) was in the ring. The weather was really awful but with umbrellas we could keep the puppies' coats in condition. The judge for standard poodles was Jussi Liimatainen.

Näillä kakaroilla on virtaa enemmän kuin pienessä kylässä, joten kehässä käyminen on vähän sellaista äärirajoilla menemistä. Sari sai kuitenkin Vinskin ihan mukavasti esitettyä ja Vinski sai kunniapalkinnon. Vinskin arvostelu: "Hyvä koko ja mittasuhteet. Pää voisi olla pidempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Tiivis etuosa. Hyvä runko ja luusto. Erinomainen häntä. Pentumaiset, lupaavat liikkeet."

// These brats have more power than a little village so being in a ring with them is like being on the edge. Though, Sari could show Vinski just nicely and the judge awarded Vinski with an honour prize. Vinski's critiques: "Good size and proportions. Head could be longer. Good neck and topline. Tight front. Good body and bones. Excellent tail. Puppy-like, promising movement."

Sateen takia Oosakin joutui aivan kylmiltään kehään. Liikkeiden esittäminen oli vähän sinnepäin, hampaiden katsomisessa se pakitti, sen se on nyt viime aikoina keksinyt (mutta harjoitellaan, eiköhän se mene taas ohi), muuten ihan ok kehävisiitti. Myös Oosalle kunniapalkinto. Oosan arvostelu: "Hyvä koko. Mittasuhteiltaan hieman matalaraajainen. Pää voisi olla pidempi. Riittävä kaula. Pitkä selkä. Erinomainen etuosa, runko ja luusto. Häntä kiertyy hieman liikaa. Iloiset liikkeet."

Because of rain I couldn't warm up Oosa at all before the ring. Showing her movements didn't go that well and she didn't want to show her teeth (she has just started doing that, we'll go on training), but otherwise it went alright. Oosa got an honour prize, too. Her critiques: "Good size. A little low proportioned. Head could be longer. Enough long neck. Long back. Excellent front part, body and bones. The tail is a little too curly. Happy movement."

Vinski oli lopulta ROP-pentu ja Oosa VSP. Eli upea näyttelyvisiitti, säästä huolimatta :)

// Finally Vinski was BOB-puppy and Oosa BOS-. So, a great show, though the weather was bad :)

Vinski

Oosa

Kehän jälkeen sisko ja sen veli pistivät painiksi.

// When the show was over sister and her brother started wrestling.

Ai niin, lisäämisen arvoinen asia: minä vietän tänä vuonna (tänä syksynä) koiranäyttelyissä oman koiran kanssa käymisessä 30-vuotis juhlavuotta! Huh, kylläpä aika rientää - ja minä olen vanha :)

// Just one thing to add: this year (this autumn) I celebrate my 30th anniversary in taking part in dog shows with my own dog. The time really flies - and I am old :)

Agiepikset ja pentumenoa

Torstaina kävin juoksemassa sekä Mortin että Yodan kanssa OKK:n järjestämissä tukiepiksissä. Morttikin pääsi mediradalle, vaikka kisauransahan se on tehnyt maksina. Ei nyt oikein viitsi 45 cm korkeaa 11,5-vuotiasta koiraa enää maksikorkeuksia hyppyyttää. Tai siis se ei ole aikoihin maksikorkeuksia mennyt. Mortti starttasi luokan toisena velipuolensa Buutin jälkeen. Mortilla oli kovasti intoa ja vauhtiakin minun kuntooni nähden vallan mukavasti. Puomin kontakti ei pitänyt alkunkaan (sukuvika, näin päätimme), joten tuloksena 5 vp. Ihanneaika alittui ihan mukavasti :)

Yodan kanssa lähdimme loppupäässä luokkaa. Yodalla oli myös kova into päällä, mutta sen kanssa en nyt ihan voi sanoa, että olisimme olleet samalla radalla :) Hylky ensimmäisen suoran viimeiseltä esteeltä, kun luulin, että Yoda irtoaa suoran päässä olleelle muurille ja jarrutin liian lujaa, jolloin Yoda lähtikin mukaani ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se hyppäsi muurin väärään suuntaan, josta siis se hylky. Matkalla myös keinu meni lentokeinuksi, ja otimme keinun uudelleen. Mutta kivaa oli kirmata kummankin kanssa. Ensi viikolla on myös epikset tarjolla, sinne ajattelin osallistua Pimun ja Mortin kanssa.

Oosalla on pikku-Uijui kylässä. Vaikka pentusilla on paljon kokoeroa (Oosa 17 kg - Uijui 3 kg), leikit sujuvat tosi mukavasti. Uikkari on vaan niin reipas! Pentujen valokuvaaminen on vaikeaa, kun ne eivät pysy paikoillaan, videointi helpompaa. Tässä kuitenkin pari otosta tältä aamulta sekä video myös tältä aamulta.

24 h seikkailu - The adventure of 24 hours

Saanko esitellä, laumamme uusin jäsen // May I introduce, the newest member of our pack:

Eilenaamulla kahdeksan aikaan starttasin Nyrkin ja suuntasin hakemaan Ronjaa ja Titoa. Ajelimme kohti etelää muutaman pysähdyksen voimin ja määränpäässämme Tuusulassa olimme klo 17. Ohjelmassa jutustelua, pennun pesu, paperien kirjoitus. Klo 19 aprikoosi keskikokoisen villakoiran pentu kainalossamme suuntasimme kohti Porvoota, koska halusimme tavata samalla reissulla myös Reetan. Tito ja ainakin tällä hetkellä nimellä Tora kutsuttava puudelineito viettivät hauskaa aikaa Reetan tämän hetken majapaikassa. Me söimme ja juttelimme ja vähän ennen kymmentä suuntasimme Nykän keulan kohti pohjoista. N 50 km ennen Jyväskylää hirvi juoksi tien yli, onneksi Ronja oli skarppina! Kuskia vaihdettiin Vaajakoskella ja jatkoimme Viitasaarelle saakka, jossa torkahdimme reilun kahden tunnin ajaksi. Jätin Ronjan ja koirat kotiinsa ja jatkoin Nykän kanssa kahden meidän kotiimme, jossa olimme klo 8:17.

// Yesterday morning at 8 I started Make's BMW to pick up Ronja and Tito. We drove with some pauses towards Southern Finland and were in Tuusula at 5 PM. We chatted, washed the puppied and fulfilled the documents. At 7 PM we headed to Porvoo because we wanted also to see Reetta during this journey. Tito and at least at the time Tora called poodlegirl had fun at Reetta's lodging. We had dinner and chatted and just before 10 PM we stated our journey towards north. About 50 km before Jyväskylä an elk crossed the road just before us but luckily Ronja was awake. A bit later I took the steering wheel and we continued to Viitasaari where we slept about two hours. Finally in Oulu I left Ronja and the dogs at their home and continued to ours where I was at 8:17 AM.

Kakkosiin! - To the class 2!

Roadtripiltä palasimme viikko sitten, siitä ehkä tulee tarkempaa koiramaista raporttia jossain vaiheessa (sen verran nyt mainitsen, että kilometrejä kertyi 6450) mutta tässä nyt pieni maininta tripin yhdestä päätapahtumasta ennen seuraavaa seikkailua, että tosiaankin noustiin Pimun kanssa agilityssä kakkosluokkaan! Startattiin Trondheimin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä olleissa agilitykisoissa sekä ykkösten hypärillä että agiradalla ja saimme kuin saimmekin nollan agikisassa, samalla luvan/sertin (norjalaisten termi luvalle on "napp"). Hypäri juostiin ensin, mikä oli meidän onni, pikkusen karkas siinä Pimulla mopo käsistä, mm eka rima tippui, lisäksi kepeiltä vitonen sisäänmenosta ja toinen vitonen keskeltä + rutkasti yliaikaa. Agiradalla meidän pahin painajainen eöi puomi oli este nro kaksi. Make heitti ehkä vähän vitsinä, että vaikka kävele se, no niin tein ja Pimun jalat osuvat alastulolle, toinen painajainen eli pujottelu oli suoraan edellisen esteen edessä ja yllätys yllätys, Pimu osui täsmälleen oikeaan väliin kerralla ja pujotteli kunnolla ja kun aikaakin jäi vielä, niin luokkanousuun oikeuttava tulos oli saavutettu. Sijoituksemme oli 5./20 ja pääsimme palkinnoillekin.

// We came home from our roadtrip a week ago. Maybe I'll write a doggy report of that later (just to mention: we drove 6450 km), but now, before the next adventure, I'll just tell about one main event of the trip; me and Pimu got our last leg to the class 2 in agility! We took two starts in agility competitions which were held together with the international dog show in Trondheim, Norway. Luckily, the first course to run was a jumping course, because Pimu had her show there and we got loooooots of faults (we didn't need a clear round from a jumping course). The second one was an agility course and there then, we made a clear round and got our last leg (called "napp" in Norwegian). Our nightmare, the dog walk, was the second obstacle and Make suggested me to walk (not run) it and so did I with an excellent result. We came to the weave poles, another nightmare of us, directly from the previous jump, Pimu went straight in and did the poles correctly. At the fininsh we had some time left so that was a result which led to a leg. We were 5th of 20 participants and were awarded.

Yodankin kanssa kirmasin sekä hyppy- että agilityradan. Radat olivat meille / minulle teknisesti vaativia, mutta ihan ok selvisimme niistä. Hypäriltä tosin hylky, kun Yoda ei taipunutkaan kuten luulin. Agiradalta vitonen pujottelusta, kun Yoda ei mennytkään sisään kuten luulin (ehkä en tunne Yodaa tarpeeksi hyvin), lisäksi vajaa 5 sek yliaikaa. Tällä olimme myös viidensiä ja pääsimme palkinnoille (ilmeisesti Norjassa sijoitetaan kuusi koirakkoa?).

// I ran also two competitions with Yoda. The courses were technically quite demanding for us / me, but we managed alright. Our jumping course ended up in a disqualification, though and from the agility course we got 5 faults + almost 5 secs overtime because of a denial at weave poles. We were 5th and awarded (I suppose they award 6 participants in Norway).

Kisat tuomaroi Morten Holmen. Todella asiallinen ja oikeudenmukainen tuomari, joka oli suunnitellut tasoluokkiin sopivat radat. Ainoastaan "kentän" pinta oli outo; kisat juostiin raviradan keskiviheriöllä, joka ei todellakaan ollut tasainen, muutoin kisat oli ok järjestetty, aikataulu ei pitänyt alkuunkaan, mutta mikäs se on kauniina kesäpäivänä ulkona istuskellessa.

// The competitions were judged by Morten Holmen. A really appropriate and fair judge, who had planned good courses for each level. Only the surface of the course was weird; the competitions were in the middle field of a hippodrome and it wasn't even. But the competitions were nicely organised though the schedule didn't match but it was a beautiful summer day so we had nothing against sitting outside and waiting for my turn.

Täsmäisku

Pikapostaustesti vanhalla iPhonella (ja tekstin paikkaus turvallisesti läppärillä)

Viikonloppuna oltiin kahdessa näyttelyssä Vanamõisassa, Virossa. Tuloksena Pimu on nykyisin FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler. Pimu oli kumpanakin päivänä ROP (tuomarit Cindy Pettersson ja Claudio di Giuliani) ja sai kumpanakin päivänä Viron sertin vaikkei sitä toista pitäisi tarviakaan. Pimulle ei ryhmämenestystä.

FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler

Oosa oli kehnosta liikkeiden esittämisestään huolimatta (epäilen, että siinä on enemmän kengurua kuin villakoiraa) kumpanakin päivänä rotunsa paras baby, se sai siis kunniapalkinnon kumpanakin päivänä. Erityisesti Cindy Pettersson tykkäsi siitä kovasti, joten ihan järjettömän suuri yllätys ei ollut että hän sijoitti kakaran bis baby 4:seksi sunnuntaina. Riiviölle siis ensimmäinen komea pokaali ja ruusuke.

Kehään vietiin myös Yoda veteraaniluokkaan. Se oli käynyt kehässä viimeksi milloin lie menneisyydessä, mutta nyt kun se sterilisaation myötä on kasvattanut itselleen upean turkin, halusin sen kehään viedä. Vähän sen pöytäkäytös jännitti etukäteen. Mutta suotta: se käyttäytyi varsin nätisti ja Yodalle kumpanakin päivänä sa, veteraanisert, rop vet. Lauantaina se oli pn2 ja sunnuntaina rop. Sunnuntaina se sijoittui bisvet3:seksi ja Claudio di Giuliani poimi sen kuuden parhan joukkoon ysiryhmässä, mutta se ei lopulta sijoittunut. Ehkä Yoda palaa joskus Viroon metsästämään viimeistä veteraanisertiä ja luultavaa on, että se nähdään myös Suomen kehissä.

Nolla! Ja uivia puudeleita - A clear round! And swimming poodles

Viikonloppuna oli KAS:in agilitykisat. Ronja kisasi Titon kanssa kaikki kakkosten kisat. Lauantailta ei suurempia tainnut jäädä käteen, mutta sunnuntain kummankin kisan parivaljakko voitti. Tosin ei nollilla, mutta voitto se on muukin tulos. Minua jäi harmittamaan jälkimmäisen radan vitonen kepeiltä, kun Ronja lähti vedättämään Titoa, mutta Ronjaa kuulemma ei harmita :) Radat olivat Mika Moilasen käsialaa ja melkoisen haastavia.

Minä kisasin eilen Salme Mujusen radoista kaksi Yodan kanssa, siis siellä kolmosluokassa :) Ekalta radalta (hypäri) teimme NOLLAN! Nyt meillä on ensimmäinen nolla ensi vuoden SM-kisoihin taskussa :) Rata oli huomattavasti haasteellisempi kuin OKK:n kisoissa viime kuussa ja olin kyllä tulokseen todella tyytyväinen. Sijoituksemme oli 4. Agiradan alku oli todella vaikea ja harmittavasti meillekin sieltä vitonen, kun jätin kepeille syöttökaarroksen vähän lyhyeksi ja Yoda oli menossa kakkosväliin. Korjasin sen - eikä muita virheitä sitten matkalla tullutkaan, vaikka todella haasteellinen oli tämäkin rata. Vitosella maaliin, ihanneajan alitus - ja jälleen sijoitus 4. :)

// During the last weekend Ronja and Tito ran four agility courses. There is not much to tell about Saturday's courses but they won both the competitions in class two yesterday. Not with clear rounds but a victory is always a victory.

I ran two courses in class 3 with Yoda yesterday. The judge was Salme Mujunen and the courses were much more challenging than hers were in May. But on the jumping course we did a clear round! So, we've collected our first clear round for Finnish Championships next year :) We were 4th. The beginning of the agility course was compicated and also we got there 5 faults on weave poles. Otherwise no faults so with a fiver we came to the finish and were 4th, again.

Väsynyt Aksa-Jones matkalla kotiin // Tired agility Yoda 

Tänään kävimme Ronjan kanssa viikottaisella agilitytreenikerrallamme. Leyakin, joka oli palannut viikon lomalta Ylivieskasta, oli mukana. Viimeksi se on treenannut agilityä vuosi sitten. Leya oli tänään kyllä innokas, teki hyvin - ja se osasi jopa pujotella. Pimulla on juoksu loppumassa, se aksasi vielä housut jalassa ja meni myös hyvin, mitä nyt se puomin kontakti ei vain oikein pidä. Tito ja Mortti nyt olivat omaa luokkaansa. Agilitytreenien päätteeksi saimme kuningasajatuksen viedä koirat uimaan Valkeisjärven koirarannalle. Rannalla ei ollut muita koirallisia ihmisiä, joten puudelit pääsivät suoraan vauhtiin. Pimukin oli innolla mukana uimassa. Sehän pääsee polskimaan harvoin, koska nyöriturkki kerää järjettömästi hiekkaa eikä kuiva helposti. Nyt kuitenkin kaikilla koirilla on pesu edessä (paitsi Mortilla, jonka pesin jo eilen, mutta se on niin vähässä karvassa, että sen pesaisee helposti uudelleen), joten uiminen oli paikallaan. Uimisen jälkeen kävelyttelimme koiria vielä Valkeisjärven maastossa, että ne vähän kuivaisivat.

// Today me and Ronja had our weekly agilitytraining. Also Leya, who had returned from a 1-week-holiday from Ylivieska joined us. She had done agility last time a year ago. Today Leya was very eager and did things well - and she could do weave poles, too! Pimu's heat is at its end and she trained also well, except the lower contact zone of the dog walk. Mortti and Tito were good. After training we got a great idea to take the dogs for swimming. Pimu also liked swimming. It is only sometimes we take her for swimming because it is not that easy with her corded coat: it takes lots of sand with it and it takes long time before it is dry again. But now I need to wash all the dogs anyway (except Mortti whom I bathed yesterday, but he is in such a short coat that it doesn't take long to bathe him), so it was just the time for swimming. After swimming we walked the dogs for a while in the forest and let them dry a bit.

Uimassa // Swimming

Pimu ja Mortti jäähdyttelemässä = keräämässä hiekkaa turkkeihinsa