B-pennut 4 vuotta!

Onnittelut neljä vuotta täyttäville B-pennuille: Oosa, Riesu, Vappu, Toini ja Vinski. Olette huippuja kaikki!

Mä en luopuisi ikinä, mut aina ei kysytä

Yoda RTK3 Garboso Dancing In Finland 16.4.2008-25.15.2019

Hyvää matkaa the Queen, maailman urhein pikkukoira 💔

Hyvää Joulua!

Messari 2019

Edellisestä messarin näyttelykäynnistäni koiran kanssa on niin kauan aikaa, etten edes kehtaa mainita. Tänä vuonna viimein toteutimme reissun tuonne. Alunperin ajatus oli viedä Uikki aikuispuolelle ja pentuja pentunäyttelyyn. Koska Uikin nyörit rapistuivat ja tippuivat pois, jouduimme Fausken näyttelyn jälkeen tekemään päätöksen kaikkien nyörien poisleikkaamisesta, että ehtisimme kasvattaa Uikille uuden näyttelyturkin ensi kesäksi. Sen sijaan ilmoitin messarin pentunäyttelyihin sekä Ipen että Pingun, lisäksi Huisin ja Fredin omistajat innostuivat lähtemään leikkiin mukaan, joten saimme historiallisesti kokoon myös Tyystilyksen kennelin ensimmäisen kasvattajaluokan! Me lähdimme matkaan torstai-iltana ja itsenäisyyspäivän vietimme erinomaisessa seurassa Helsingissä, miten muutenkaan kuin pesemällä ja trimmaamalla koiria. Niin Ipe, Pinkku kuin Fredikin saivat kokovartalopuunaukset, Huisi tuli messariin Seinäjoelta valmiiksi puunattuna. Lauantaina uroksista sekä Ipe että Huisi saivat kp:n, samoin Pinkku rodun ainoana narttuna. Ipe oli lopulta ROP ja Pinkku VSP. Lauantain tuomari oli Tarja Löfman. Kasvattajaryhmä palkittiin kehujen kera niinikään kunniapalkinnolla ja näin ollen meidän ryhmämme valittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Sen sijaan ryhmäkilpailuissa ei tullut menestystä, ei Ipelle eikä kasvattajaryhmälle, mutta sen sijaan kaikki suurenmoiset ipanat saivat rutkasti kokemusta. Sunnuntain kilpailuun oli ilmoitettu myös viides rodun edustaja, mutta se ei ilmaantunut kehään. Se olisi ollut narttu, kilpailija Pinkulle siis. Tällä kertaa tuomari Kirsi Tevalin katsoi uroksista vain Huisin kunniapalkinnon arvoiseksi, mutta myös Pinkun. Lopulta Huisi oli ROP ja Pinkku VSP. Kuitenkin myös kasvattajaryhmämme palkittiin kunniapalkinnolla. Tälläkään kertaa ei osaksemme tullut ryhmäkilpailuista kuin paljon kokemusta. Vaikka ipanat kyllä hienosti jaksoivat loppuun saakka ja ison kehän entrékin oli varsin hieno.

Tämä oli Pingun viimeinen näyttely keskikokoisena villakoirana. Kun sillä tulee mittausikä täyteen, se vaihtaa rotua kääpiövillakoiraksi. Se on niin pikkuinen, 32,5 cm ja 4,4 kg :)

Me lähdimme kotia kohti maanantaina ja yhdentoista jälkeen illalla olimme taas kotona. Melko rankka reissu, mutta onneksi kaikki ihanat, rakkaat ihmiset tekivät siitä kaiken vaivan arvoisen.

Ei vieläkään

Sunnuntaina kävimme Oosan kanssa juoksemassa kolme agilitykisastarttia Torniossa. Tuomarina toimi alkuperäisen tuomarin sairastuttua minulle uusi vanha tuttavuus eli Eeva-Liisa Pohjanen. Itse en ollut aiemmin hänen radoillaan kilpaillut, mutta toki radan reunalta Reetan kisaamista olin katsellut. Radat olivat oikeinkin mukavia, selkeitä ykkösluokan ratoja. Nollat kuitenkin jatkavat minun ja Oosan välttelemistä. Ensimmäinen kisarata (agility) jäi meidän parhaaksemme, 5 vp (A-esteen alastulokontakti), ihanneaika alittui 12,47 sekuntia (etenemä 4,1 m/s), sijoitus 4. Toiselta agiradalta 15 vp (yksi rima ja kaksi kieltoa mm suoraan kepeille tultaessa), ihanneajan alitus 6,99 sek (3,58 m/s) ja sijoitus jälleen 4. Hyppyradan voitimme, mutta ei yhtään lohduta, kun virheitä tuli 10 (lähtöhypyn rima ja yksi kielto), ihanneaika alittui 11,37 sekuntia ja etenemä oli 4,08 m/s. Tälle vuodelle on vielä kolme starttia jäljellä, ensi sunnuntaina oman seuran hallissa. Seuraavat kisat ovat noin 1,5 kuukauden kuluttua. Väliaikana treenataan mm hyppytekniikkaa ja tarkoitus olisi käyttää Oosa myös fysioterapeutilla. Itse olisi myös tarkoitus juosta enemmän kuin tähän asti. Vielä on myös muutamat ohjatut treenit jäljellä tälle vuotta, uuden vuoden puolella jatketaan Tiian loistavassa opissa. Itsenäisestikin olisi tarkoitus kyllä treenata enemmän kuin tähän asti. Sitten ensi vuoden kisaradoille tosissaan niitä nollia metsästämään!

Leya sterilisoitu

Leya kävi tänään sterilisaatioleikkauksessa. Leikkaus meni peloistamme huolimatta hyvin ja siltä poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Kohdusta löytyi jo sydäntutkimuksen yhteydessä ”sanottavaa”, joten tämänpäiväinen löydös liikakasvu/kasvain ei yllättänyt. Kasvaimen pitäisi olla hyvälaatuinen eikä sitä lähetetty tutkittavaksi. Sterilisaation yhteydessä Leyalta poistettiin myös jo jonkin aikaa kyljessä ollut talia sisältänyt, tulehdusarka patti, jonka myös pitäisi olla hyvälaatuinen. Nyt Leyalle paljon rakkautta ja aikaa ja toipumisen jälkeen palaamme normaalikuvioihin, mm viikottaisiin koiratanssitreeneihin. Liekö aavistanut tulevan sairaslomansa, mutta eilen Leya oikein loisti tanssivuorolla!

Back in business

Oosan kanssa ollaan heinäkuulta asti pidetty agilitykisataukoa. Pääsyynä oli A:n alastulokontaktin uudelleen opetus. Opetin Oosalle alunperin pysäytyskontaktit, mutta se meni haluttomaksi suorittamaan koko A:ta, joten koutsi-Tiian kanssa keskusteltuani päät8n muuttaa A:n juoksariksi. Harjoittelu on kyllä ollut hävettävän vähäistä, mutta onneksi Oosa on fiksu. Syyslomaviikon lomailimme edellisen postauksen mukaisesti Lapissa. Loman päätteeksi parkkasimme Teron perjantai-iltana Ounashallin pihaan. Lauantaiaamuna siellä oli meillä agilitykisat. Mutta jotta sisintäni kalvanut jännitysmörkö ei muuten olisi ollut riittävän karmaisevan suuri, Oosa aloitti juoksun perjantai-iltana. Siis noin klo 10 illalla havaitsin sen juoksevan. Kivakiva, ei kun koluamaan Teron kaappeja läpi, sattuisiko meillä olemaan yksiäkään juoksuhousuja mukana. Onneksi olimme liikkeellä omalla Terollamme, emmekä yöpyneet esim hotellissa, sillä meillä oli kuin olikin mukana yhdet enemmän keskarin kokoiset juoksuhousut. Mutta niillä onneksi pärjättiin. Kisaradoista ei sinällään hirveästi jäänyt kerrottavaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, joka oli tehnyt ykkösluokkaan melko kinkkiset radat. Ensimmäinen rata oli meidän parhaamme, mutta myös kolmannelta radalta jäi kiva fiilis. Hypäri ei ollut niin onnistunut. Kaikilta radoilta tuloksena hyl, mutta kuitenkin selvisimme Tuulispään kanssa kaikki radat lähdöstä maaliin. Mm ensimmäinen rata meni hylätyksi viimeisellä esteellä, jonka Oosa ensin kielsi ja sitten hyppäsi väärään suuntaan.

Viikolla kävin pikaisesti Haukkiksella muistuttelemassa juoksari-A:ta Oosalle ja eilen starttasimme kolme kisaa Activen hallissa. Tuomarina oli Jan Sprij Hollanista ja hän oli tehnyt oikein mukavat, virtaavat, perinteiset radat. Ensimmäisen rata ei meillä mennyt putkeen. Mehän olemme treenanneet jonkin verran Activen hallissa (mm kesällä minulla olikausikortti sinne) ja ehkä Oosa yllättyi aidan takana olleista katsojista tai jotain. Joka tapauksessa se kielsi lähtöhypyn ja toisena esteenä olleen putken, jätti pujottelun kesken ja vielä tiputti maalihypyn riman. Tästä kaikesta vielä puoli sekuntia yliaikaa. Eli tulos saatiin, se oli 20,59 ja sijoitus 8. Toiselle agiradalle lähdettiin niin, että lähtöhypyn rima tuli alas. Muita virheitä radalla ei tullutkaan, kontaktit toimivat kuten ajateltu, pujottelu meni loistavasti, takaaleikkaukset toimivat, kaikki meni niin nappiin, että kun tulin maalin, mietin, että olimmeko oikaisseet jostakin, kun rata meni niin nopeasti. Mutta ei, tuloksena oli 5 vp, aika malkein 20 sekuntia alle ihanneajan, etenemä (meille) huima 4,65 m/s ja voitto! Aikamoista! Vaikka toki tuo ”turha” vitonen harmittaa, niin vauhti lämmittää mieltä kyllä. Ja kuriositeettina mainittakoon, että Oosallahan oli aikalailla tärppipäivät päällä. Hypäriltä tuli sitten tulokseksi hylkäys. Yksi rima tippui (näihin pitää kyllä nyt saada apua ja puuttua, myös Rovaniemellä rimat olivat Oosalla löyhässä) ja epävarman huonon ohjaukseni takia Oosa ohitti yhden hypyn ja hyppäsi sen lopulta väärään suuntaan. Mutta suureksi ilokseni myös loppuosan kolme kaarrehyppyä menivät nappiin. Tälle vuodelle on vielä kuusi agilitykisastarttia Oosalle suunnitteilla. Saattaa olla, että käymme välissä myös muun lajin parissa kisaamassa, jos vain saadaan aikataulut ym sopimaan.

Tien päällä

Terveisiä Lapista! Eilen ajeltiin Ylläkselle ja Pellon jälkeen maisema muuttui talviseksi. Illalla sää oli selkeä ja tunturit näkyivät upeasti. Nyt on pilvistä ja sataa lisää lunta. Mutta sää ei meidän päivälenkkiämme häirinnyt, kävimme kävellen Metsähallituksen Kellokkaassa. Ja mennen tullen Jounin kaupalla. Täältä matka jatkuu johonkin suuntaan. Ronja ja koiransa pitävät tällä välin taloa pystyssä.

Kuin viimeistä päivää

Maanantaina luulin vieväni Leyan rutiiniverikokeisiin mm ennen sterilisointiajan varausta (Leya on myös "pyöristynyt" hassusti). Verikokeisiin asti ei ehditty, kun luottoeläinlääkärimme löi minulle luun kurkkuun ja kertoi, että Leyalta kuuluu sivuääni, eikä ihan olematon, vaan 3/6. Asiat etenivät sitten vauhdilla, verikoekin otettiin ja saman tien varattiin tälle illalle aika sydämen ultratutkimukseen. Nippanappa olen saanut pidettyä itsensi kasassa töissä nämä pari päivää - tai toisaalta, onneksi työt ovat pitäneet kiireisenä. Tänään sitten matkasimme Kamuun Outi Niemelän tutkittavaksi. Leyan sydäntä ja vähän muutakin elimistöä ultrattiin tunteroinen, sitten löydöksiä mittailtiin ja tutkittiin ja lopulta Outi tuli sellaiseen tulokseen, että Leyalla on endokardoosi eli läppävika, mutta sairaus on vielä varhaisessa vaiheessa. Sairaus ei tässä vaiheessa aiheuta rajoituksia elämään tai lääkitystä. Leyan olotilaa ja mm hengitystiheyttä tulee säännöllisesti tarkkailla ja ottaa nopeasti yhteyttä lääkäriin, mikäli mitään oireita tulee. Joka tapauksessa sairaus on etenevä ja säännölliset kontrollikäynnit ovat tarpeen. Nyt elämme Leyan kanssa kuin viimeistä päivä, nautimme täysin siemauksin tuosta hössöttävästä, aina iloisesta vauhtipakkaukaesra, jonka elämään ei juuri murheita kuulu.

2 x kuma

Vau! Ei muuta voi sanoa tämän päivän koiratanssikisojen. Viime viikolla katastrofiin päättyneen tokokokeen jälkeen olin todella epävarma Oosan kanssa kokeeseen lähtemisestä - tai luottamisesta Oosaan kisatilanteessa. Tämän päivän tanssikisat olivat kuitenkin kotihallissamme, jossa Oosa on tottunut työskentelemään. Eräällä Leyan trimmauskerralla olin kehitellyt meille htm (heelwork to music) - koreografian ja Saaran avustuksella sitä oli vähän hiottu. OKK:n kisanomaisissa treeneissä kävimme myös testaamassa, kannattaako Oosan kanssa osallistua yhteen vai kahteen kisaan päivässä, näin kun kaksi kisaa samalle päivälle oli tarjolla. Ilmoittauduin kahteen kilpailuun. Ensimmäisessä kisassa lähdimme luokan viidestä kilpailijasta estradille viimeisenä. Syöttelin Oosalle palkkakarsinassa urakalla makkaraa pitäen sen kontaktissa. Ja vau missä kontaktissa se olikin koko esityksemme ajan! Ihan mieletön intensiteetti, Oosan työskentelyä parhaimmillaan. Todella hyvällä mielellä poistuimme estradilta. Tästä kisasta saimme lopulta 167,33 pistettä ja ihkaensimmäisen kunniamainintamme koiratanssista! Lopulta sijoituimme super-koutsi Saaran jälkeen toisiksi. Toiseen kisaan yritin valmistautua samalla tavoin kuin ensimmäiseen. Palkkakarsinassa Oosa tuntui hyvältä, mutta voi järkytys, se ei halunnut mennä eteeni maahan aloitusasentoon. Kyllä tuli flashbackiä ajatuksiin. Istumisen kautta sain sen kuitenkin maahan ja kun se lähti siitä luvan saatuaan halukkaasti kiertämään minut, saatoin hengähtää ja loppuohjelma menikin vallan mallikkaasti. Tästä suorituksesta 166, 34, kuma ja voitto! Nyt odotellaan ensi vuoden puolelle seuraavaa htm-kisaa, koska silloin aletaan jakamaan koulutustunnuksia. Oosa on kyllä aivan superkoira! Vaikka välillä sillä on rasittavan paljon virtaa, mutta jaksaapa se ainakin harrastaa.

C-pennut jo puolivuotiaita

Tänään Lennin ja Uikin pienokaiset täyttävät jo kuusi kuukautta. Mihin tämä aika oikein menee? Suuret onnittelut kaikille vielä näin bloginkin välityksellä. Ihania kuvia ja tervehdyksiä on pentusista tullut, niin tänään kuin pitkin koko matkaakin. Mukavan aktiivisia ovat näiden omistajat yhteydenpidossa. Arvostan ja olen todella iloinen jokaisesta viestistä. Pennuista viisi käy jo agilitytunneilla, kuudeskin on aloittamassa. Hampaiden vaihtumista ja erityisesti kulmahampaiden irtoamista on jännätty yhdessä omistajien kanssa oikein urakalla. Urokset ovat painoltaan siinä 7,5 kilon hujakoilla, Lysti 6 kg ja pikkuruinen Pinkku painaa 4 kg. Nyt kaikki peukut pystyyn, että Pinkkukin kasvaisi vielä keskarin mittoihin, siltä puuttuu siitä noin 2,5 cm. Muut ovat siis jo keskikokoisen villakoiran koossa. Kuvassa Pingu ilahduttamassa ihmisiä kotikaupunkinsa Porvoon vanhassa kaupungissa

Leyan pesu 12/19 ja VET ROP

Perjantaina oli Leyalla taas pesuvuoro eilisen Siikajoen (Ruukin) ryhmänäyttelyn vuoksi. Pesin Leyan tuttuun tapaan ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum Onella, väliin saman sarjan Substance Builder ja lopuksi vielä saman sarjan hoitoaine. Pesuineen, föönauksineen ja saksimisineen Leyan turkin puunauksessa kulahti pari tuntia. Eilen aamulla Mirja ja Unski tulivat meitä hakemaan ja suuntasimme siis Siikajoelle. Olipa rentoa olla näyttelyreissussa pelkän Leyan kanssa! Leya ei hötkyile tai jännitä. Se rakastaa kehässä olemista, liikkuu siellä aina luotettavasti ja antaa täysin ongelmitta tuomarin tutkia itsensä :) Tällä kertaa tuomarina oli norjalainen Bente Bjerkaas, josta minulla oli sen verran ennakkotietoa, ettei hänestä voi tietää, mistä tykkää. Tämän koimme tällä kertaa näkyvän lähinnä siinä, että osalla villakoirista kippurahäntä oli hylkäävä virhe, kun taas osalla ei ollutkaan. No, Leyan suoran hännän kanssa tätäkään ei tarvinnut jännittää. Niinpä otimme Leyan kanssa kaiken ilon irti hetkestämme kehässä. Ja Leyan tulos olikin sitten ihan mukava: VET ERI, VEK 1, SA, PN4 ja VET ROP. Koska Mirjan Unski oli oman rotunsa ROP (vielä onnittelut nuorukaisen mahtavasta tuloksesta), jäimme luonnollisesti veteraaniryhmään. Siellä nautimme myös joka hetkestä, mutta Leyalle ei sijoitusta herunut.

Pesuja Yoda x+2/19, Leya ja Oosa 11/19

Muutoin vapaan viikonlopun kunniaksi pesin kaikki omat koirat. Aloitin Leyalla lauantai-iltana, kun lähdin ex tempore Ronjalle seuraksi agilitykisoihin Keminmaalle (viimeinen luva kakkosista oli lähellä, se karahti kolmanneksi viimeisen esteen alastulokontaktille). Voi jösses kuinka Leya oli takussa :( Tunnin auoin sen turkkia. Leyahan menee ensi lauantaina Siikajoen ryhmänäyttelyyn, jotan tämä oli sen pohjatrimmi myös. Leyan turkki on todella pehmeä, ihan liian silkkinen. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Pesin Leyan ensin K9 Strip Off - shampoolla, sitten Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla ja lopuksi käytin CC:n Spectrum One - hoitoainetta. Eilen puunasin ensin Oosan. Pesin sen myös ensin K9 Strip Off -shampoolla, sitten PurePawsin H2O:lla ja käytin myös H2O-hoitoainetta. En oikein tiedä mille alkaisin Oosan turkin kanssa, joten saksin sitä sieltä täältä. Tein sille vähän modernin leikkauksen linjoja päähän, mikä harmitti heti saksimisen jälkeen. Tykkään villakoiran ilmeestä, kun tukka on topknotilla eli sidottuna kiinni. Ei auta kuin kasvattaa rajat takaisin pitkiksi. Yodan turkkiin käytin sekalaisen seurakunnan shampoita. Jotain valmiiksi laimennettuja purkin pohjia. Yodan turkki on parantunut tosi kovasti sen jälkeen kun sille aloitettiin Vetoryl-lääkitys cushingin taudin takia. Eikä sen ihossakaan nyt ollut huomautettavaa. Ei siis ollut ennen lääkitystäkään, mutta sen aloittamisen jälkeen sille tuli hilseilyä ym. Yodaa leikkasin terrieriin, missä se nyt on jonkun aikaa ollut. Jalkakarvat vaan ovat vielä lyhyet.

Oosan tokokisauran ja C-pentujen näyttelyiden korkkaus

Tänään Oosa korkkasi tokokisauransa Päivi Kivelän tuomaroimassa kokeessa. Vähän minulla oli saikkinaa Oosan kanssa sitä verkatessani. Oosahan on yleensä aina varsin korkeassa vireessä, kun jotain lähdetään tekemään, joten kierroksia pitää vähän laskea ja tällä hetkellä sanoisin, että se onnistuu Oosalla parhaiten niin, että tehdään jotain ja melkoisen paljon. Oosan starttinumero oli 6. eli toisen paikallaoloryhmän toisen reunan koira. Sopi meille paremmin kuin hyvin. Olen itse startannut tokokokeessa viimeksi vanhoilla säännöillä, vuonna 2014 Yodan kanssa. Oosa laskeutui makuulle ensimmäisellä käskyllä ja pysyi loistavasti paikallaan, vaikka yksi koira ryhmästä lähti hipsimään omistajansa luokse ja lisäksi Oosan vieressä ollut koira nousi seisomaan. Oosa nousi myös ensimmäisellä käskyllä istumaan, sai arvosanan 9,5 (puolikkaan vähennys vinosta lopun perusasennosta) ja tärkeät pisteet olivat kasassa. Liikkeenohjaaja oli sekottanut liikejärjestyksen ja yksilöliikkeet aloitettiin luoksetulolla. Siitä Oosalle kahdeksan. Saisi hakeutua varmemmin perusasentoon. Toisena liikkeenä oli maahanmeno seuraamisen yhteydessä, josta 9,5. Vasta näiden jälkeen oli seuraaminen, mikä sopi meille todella hyvin; Oosan vire oli jo ehtinyt vähän tasaantua. Seuraaminen meni hyvin, paitsi lopun perusasento jäi suorittamatta (rally-tokotausta näkyy tässä), mitä tuomarikin palautteessaan harmitteli. Seuraaminen oli muuten ollut 9,5-10 tasoa, mutta nyt saimme 8. Noutoesineen pitäminen meni nollille, tiesinkin, että se ei tule onnistumaan, emme ole tehneet yhtään onnistunutta treenisuoritustakaan siinä. Kauko-ohjaus alkoi hyvin, mutta Oosa ennakoi toisen liikkeen vaihdon ja valui maahan, vaikka treeni on kyllä meillä painottunut täysin ensimmäiseen istumaannousuun. Estehypystä tuli 9,5 ja kokonaisvaikutuksesta 10 <3 Saatesanoina, koira keskittyy erinomaisesti tekemiseen minun kanssani <3 Yhteispisteet 156, kakkospalkinto, mutta palkintopallisijoitus (3/10).

Koskaan en ole tehnyt Oosan kanssa noin pitkää suoritusta ilman palkkaa, mutta koe meni aivan loistavasti! Seuraamisesta koesuorituksen loppuun olimme eräänlaisessa flowssa, mistä en edes paljon muista mitään. Oosa vain on maailman paras puudeli <3 C-pennuista Etelä-Suomen vahvistukset Fredi (T. Cedric Diggory) ja Pingu (T. Cho Chang) osallistuivat Tuomarinkartanon kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Tuomarina oli iki-ihana Helin Kasuk-Tenson. Kummallekin ipanalle loistava arvostelu ja kunniapalkinto! Pingu oli ROP-pentu ja Fredi VSP. Ryhmäkehässä ei sijoitusta tullut. Suurkiitos Reetalle ja Annalle ipanoiden näyttelyyn viemisestä ja erityiskiitos Anniinalle yhteistyöstä ja kaksikon saksimisesta.

Fauske int, pesuja (Leya 10/19, Oosa 10/19 ja Uikki n 8 ja 9 /19) ja lauma

Tämän kuun ensimmäisenä lauantaina Oosa ja Uikki olivat esillä Fausken kv-näyttelyssä. Tälle kesälle emme tehneet kunnon roadtripiä, joten Fausken matka oli vähän sellaisen korvike. Lähdimme reissuun tiistaina, koirat madotettiin keskiviikkona Luulajassa ja torstaina ajoimme Bodøseen Dianen ja Rogerin luokse. Uikin pesin heti torstai-iltana (Kalajoen näyttelyä edeltävä pesu on siltä ja Oosalta tänne kirjaamatta, samoin Leyalta Kemi; Kalajoen näyttelystä Uikille vara-cacib, Oosa ja Leya saivat tuona viikonloppuna sileät erit). Shampoona käytin Linnaa, lisänä tilkka jotain Garnier Responsen silikonitonta ja parabeenitonta hiusöljyä. Oosan pesuvuoro oli perjantaiaamuna (pesu 10/19). Ensimmäinen vaahdotus tutulla K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla, väliin CC:n Substance Builder ja hoitoaine shampoon kanssa samaa sarjaa. Diane saksi Oosaa vähän jo perjantaina ja lisää lauantaina näyttelyssä.

Uikki osallistui viiden koiran valioluokkaan, sai erin, oli 4. ja sai sa:n. Tuomari antoi Uikille myös "värillisten" keskareiden cacibin! Jes, nyt sillä on niitä kaksi. Tuomari (Kari Granaas Hansen) kehui kovasti Uikin turkkia ja sanoi ettei ollut koskaan ennen sellaista arvostellut. Hän myös kuvasi Uikkia ja julkaisi otoksensa ja kommenttinsa myöhemmin myös facebookissa.

Oosa osallistui myös valioluokkaan, sijoittui toiseksi ja sai sa:n. Oosalle ei sijoitusta tai muuta paras narttu - kehästä. Näyttelystä lähdimme suoraan kotiin ja Arvidsjaurin leirintäalueella leikkasin lupaukseni mukaisesti Oosalta näyttelyturkin pois.

Kotona arki ja mortittomuus alkaa iskostua päähän. Usein olen näkevinäni vanhuksen makaavan jossakin. Tai kun tulen kotiin, kurkistan vaatekaappiin, jossa sillä oli tapana nukkua :( Ikävä on käsinkosketeltava. Viiden koiran lauma on reilussa vuodessa kutistunut kolmeen. Kyllä tähän on totuttelemista :( Onneksi nämä kolme jäljellä olevaa narttua tulevat hyvin toimeen keskenään ja niille on helppo tarjota aktiviteettejä.

Meillä on kotona pesuhuoneremontti menossa. Onneksi Mirja tarjosi mahdollisuutta käydä pesemässä Leya ja Uikki luonaan. Viime viikonloppuna kävin tytöt pesemässä. Leyan (pesu 10/19) pesin ensin K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta PurePawsin Reconstructing Shampoolla ja lopuksi käytin sille saman sarjan hoitoainetta. Uikin (pesu n 10/19) pesin mäntysuovalla. Sen nyörit ovat hyvin kuluneet, nyt yritämme saada ne taas kehäkuntoon. Ensi viikonloppuna kisataan meidän alueellamme villakoirien rotumestaruuksista sekä rally-tokossa että tavallisessa tokossa. Teemme Oosan kanssa uuden lajivaltauksen ja osallistumme ensimmäiseen tokokokeeseemme. Hui, vähän jännittää! Olen kisannut tokossa viimeksi vanhojen sääntöjen aikaan, luultavasti Mortin kanssa. Syksylle olisi sitten ainakin vielä yksi lajikorkkaus jäljellä ja lisäksi suunnittelen kovasti paluuta agilityn kisakentille.

Ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille

Mortti

TK1, RTK2 Miracle Minx Black Coffee

12.2.2005-28.7.2019

Mestarit lähtevät nappulakengät jalassa. 

C-pentujen kuulumisia

C-pentujen omistajat pitävät ihanan aktiivisesti yhteyttä, monta kertaa viikossa saamme lukea ipanoiden kuulumisia. Pennut ovat nyt 17-viikkoisia, saaneet toiset rokotuksensa ja kasvaneet kaikki kovasti. Tai Pingu nyt ei niin kovasti, mutta kasvanut on sekin. Maitohampaatkin ovat alkaneet irrota. Ipe esitteli meille eilen harvahammashymyään ja Fredillä on jo kaksi hienoa rauta-alahammasta ja kolmaskin jo kovasti pilkottaa.

Pennuista Ipe eli entinen Simba (Tyystilyksen Charlie Weasley) ilahduttaa meitä täällä kotona. Ipe on käynyt muutaman kerran agilityhallilla monta kertaa agilitykisoissa ja se on kova leikkimään yksin, yhdessä ihmisten ja toisten koirien kanssa. Ipe on aika vauhdikas poika, hyppii kovaa ja korkealle ja juoksee lujaa. Se on myös varsin kauniisti rakentunut, mistä todistuksena sen BIS1-voitto viime viikon pentumätsäristä :) Ipestä näyttäisi tulevan ihan kivan kokoinen uros.

Rambo eli entinen Leke (Tyystilyksen Colin Creevey) asuu Oulussa. Se on myös melkoisen vauhdikas pakkaus ja aloittelee ensi kuussa pentukurssilla. Ramboa olemme muutaman kerran tavanneetkin. Rambo lienee tällä hetkellä pentueen suurin ja se on jo ylittänyt keskikokoisen villakoiran korkeuden alarajan.

Ipe vasemmalla, Rambo oikealla

Pingu eli Pinksu (Tyystilyksen Cho Chang) ilahduttaa Reetan ja Robinin elämää Porvoossa. Se on siis minulla ja Reetalla yhteisomistuksessa. Pingu hengailee iltaisin tallilla ja se on myös varsin vauhdikas ja hoksaavainen pentu. Pingulle on (tietenkin) muutamia näyttelyitä ajateltu, ensimmäinen ensi kuussa. Pingu on pikkuinen ja tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että se jää mini-koiraksi agilityä ajatellen. Se on juuri saavuttanut kääpiövillakoiran korkeusalarajan.

Huisi eli entinen Pepe (Tyystilyksen Cornelius Toffee) asuu Seinäjoella seuranaan kaksi ihanaa tyttöä sekä jackrusselinterrieri. Huisi on jo aloittanut aktiivisesti treenaamaan agilityn alkeita ja sen löytääkin usein paikalliselta agilityareenalta isänsä seurasta.

Urho eli entinen Seppo (Tyystilyksen Cormac McLaggen) asuu myös Oulussa. Urho jakaa osa-aikaisesti elämäänsä pikkutytön kanssa, harrastaa uimista ja kiipeilyä ja kaikkea mitä aktiivinen koiranpentu vain voi. Se on mm ollut mukana prinsessasynttäreillä. Tällä hetkellä Urho on Ipen kanssa samaa kokoluokkaa. Urhon toinen kives on edelleen kadoksissa.

Lysti eli entinen Viola (Tyystilyksen Callidora Longbottom) asuu Porissa seuranaan toinen villakoira. Myös Lysti harrastaa jo aktiivisesti agilityä pentukurssilla ja on muutoin perheensä arjessa mukana. Lysti on edelleen yhtä rohkea ja leikkiväinen kuin pikkupentunakin.

Fredi, jonka pentunimi säilyi (Tyystilyksen Cedric Diggory) asuu Helsingissä. Se viettää aktiivista elämää kulkien Kolmatta Linjaa, käyden milloin jalkapallopelissä, milloin kahvilassa. Näin kesäaikaan se viettää perheensä kanssa aikaa saaressa, jossa se saa elää oikeaa koiranelämää ja toteuttaa itseään kaivamalla, kiipeilemällä, juoksemalla vapaana ja uimalla.

Uikki pesu n 7/19, Oosa 8/19, Leya 9/19, cacib ja varoja

Keskiviikkona pesin Uikin Piteån näyttelyihin. Sen turkki on kyllä nyt ikävän kärsinyt, joten vähän jännitti sen kanssa näyttelyreissuun lähteä. Pahinta pelkäsin. Pesin sen vain Linna-shampoolla ja jätin kaikki hoitavat aineet pois.

Leyan pesin torstaina ja Oosan perjantaina. Kummallekin käytin tuttuun tapaan ensin  K9 Strip Off - shampoota, sitten saman sarjan Crisp Texturea, väliin laitoin Chris Christensenin Substance Builderiä ja lopuksi vielä PurePaws Terrier Touch - hoitoainetta. Turkeista tuli mielestäni ihan kelvolliset.

Perjantaina suuntasimme Teron keulan kohti Ruotsia. Haaparannassa kävimme matolääke- ja ruokaostoksilla sekä tapasimme Dianea ja Rogeria kahvittelun merkeissä. Piteåån lauantain villakoiranäyttelyn paikalle saavuimme hyvään aikaan.

Villakoiranäyttelyn tuomarina toimi Francesco Cochetti, josta minulla oli vuosien takaa hyvät muistot: vuonna 2002 Hessu sai ensimmäisen sertinsä häneltä. Isovillakoirat aloittivat päivän. Kauheasti ei tullut muita koiria seurattua, mutta lopulta yllätyksekseni Oosa oli valioluokassa ainoa, sai erinomaisen, voitti tietysti luokkansa, sai vielä sa:nkin. Lopulta Oosa oli pn3 ja sai vara-sertin. Rehellisesti voin sanoa, että yllätyin suuresti! 

Uikki osallistui valioluokkaan, sai niinikään erin, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai myös sa:n. Eikä, arvostelussa sanaakaan turkin kunnosta, vain että correct coat texture. Leya osallistui huvin vuoksi veteraaniluokkaan, myös Leyalle eri, sijoitus toinen ja sa. Tässä vaiheessa piti Sari pyytää apuun paras narttu - kehään. Tosin sieltä meidän koirat lensivät heti ulos. Hieno tulos joka tapauksessa! 

Make vei Leyan ja Uikin autoon, mutta muistin yhtäkkiä, että Ruotsissa villakoiranäyttelyissä on tapana järjestää epävirallinen SAR BIS, johon saavat osallistua kaikki kyseisessä näyttelyssä sa:lla palkitut harmaat, aprikoosit ja punaiset villakoirat. Uikki siis pikaisesti autosta ja takaisin kehään. Uikki oli onnellinen; se niin tykkää olla kehässä (ja tänäänkin sen arvostelussa luki "lovely poodle attitude"). Uikki oli lopulta SAR BIS3!

Villakoiranäyttelyn jälkeen siirryimme hurjan 3,8 kilometrin matkan kansainvälisen näyttelyn paikalle. Illalla kävimme kävellen kaupassa, ulklilutimme koiria ja kävimme jopa pystyttämässä telttamme villakoirakehän laidalle, aika lailla ensimmäistä kertaa koskaan. 

Sunnuntaiaamuna ulkoilutuksen ja madotuksen jälkeen siirryimme teltalle odottamaan koiriemme näyttelyvuoroa. Tällä kertaa tuomarina oli ruotsalainen Karl-Erik Johansson, oikein mukava herrasmies. Meidän koirista ensin vuorossa Uikki valioluokassa. Kun menin sen kanssa kehään, kehäsihteeri kävi kysymässä että onko tuollainen turkki sallittu. Selän takaa kuului myös kommentteja koko ajan. Mutta ne eivät minua ja Uikkia haitanneet. Uikille eri, valioluokan neljäs sija sekä sa. Tässä vaiheessa tuomari sanoi minulle' "Det kan bli lite med cacib idag. " Olin aika iloinen. Paras narttu-kisassa tuomari aloitti antamalla Uikille cacib-plakaatin ja kättelemällä meidät ulos. Mutta jes, saimme sen mitä toivoimme! 

Oosa oli jälleen ainoana valioluokassa, sai erin, voitti luokkansa ja sai sa:n. Eiliseen tapaan se oli paras narttu - kehässä kolmonen (narttujen järjestys sama kumpanakin päivänä), sai vara-sertin ja vara-cacibin. Meidän Oosa! 

Näyttelyn jälkeen Leena leikkasi Oosan turkkia reippaalla kädellä. Kyllä on tekemistä siihen tottumisessa ja oikeasti vähän jopa kauhistuttaa, että sen pitäisi mennä näyttelykehään noin vähäturkkisena ensi viikonloppuna. Saapa nähdä miten sitten käy. Oosallehan on vielä ne kaksi näyttelyä suunnitteilla.

Yöksi jäimme Ruotsin puolelle Kukkolankosken leirintäalueelle odottamaan 24 tunnin täyttymistä koirien madotuksesta. 

Leyan pesu 8/19, Oosan pesu 7/19 ja agiepikset

Lauantaina tein pohjapesut ja - trimmit Leyalle ja Oosalle ensi viikonlopun Piteån koiranäyttelyitä varten. Leyavosallistuu lauantain villakoiranäyttelyn veteraaniluokkaan ja Oosa (ja Uikki) lauantaina villakoiranäyttelyyn ja sunnuntaina kansainväliseen. Näiden jälkeen Oosalla on kaksi näyttelyä jäljellä.

Käytin kummallekin ensimmäiseen vaahdotukseen K9 Strip Off - shampoota ja toiseen ja kolmanteen K9 Crisp Texturea, hoitoaineena PurePawdin Terrier Touch. Kummankin turkki on nyt turhan pehmeä ja silkkinen. Jotain pitäisi varsinaiseen näyttelypesuun vielä keksiä.

Sunnuntaina osallistuimme kaikkien narttujen voimin Avarian Sportdogsin järjestämiin agilityepiksiin. Uikki meni supermölliradan minikorkeuksilla. Sillä oli asennetta ja mukavaa menoa. Yoda meni myös supermöllit mutta medeinä. Yodalle kaksi nollarataa, mutta koska se on kilpaillut virallisissa luokissa, se ei sijoittunut palkinnoille.

Leya meni mölliradan kontaktiesteillä (A ja puomi ), teki kaksi nopeaa nollaa ja voitti mediluokan. Vitsit kun olisi enemmän näitä ratoja, missä möllikoira (joka ei osaa keinua eikä pujottelua) voisi mennä An ja puomin. Nämä on niin tehty Leyalle. 

Oosa juoksi kisaavien radan kaksi kertaa. Kummallakin hylky kolmannelle esteelle, koska Oosan mielestä pujottelu on vaan niin mukava. 

Agilitykisaputki ja mätsäri BIS3

Kuluneen viikon aikana olemme Oosan kanssa juosseet kolmissa agilitykisoissa, yhteensä 6 starttia. Vieläkään yhtään nollaa ei ole mukaan tarttunut, mutta hienoja hetkiä radoilla muuten.

Viikko sitten lauantaina juoksimme Marja Lahikaisen agilityradan ja Jouni Kauton hypärin Virpiniemessä, kummastakin tulokseksi hylkäys. Agilityradalla jäin piipertämään Oosan ohjaamista puomille kahden kiellon verran ja kun alla oli jo yksi kielto, tulos oli se hyl. Hyppyradalla Oosa kielsi hypyn ja sitä korjatessa hyppäsi väärän hypyn (sama kuvio toistui eilen).

Maanantaina ajelimme Ronjan ja Titon kanssa Kajaaniin, KSTK:n kisoihin, joissa oli tarjolla kaksi agilityrataa Kari Jalosen tuomaroimana. Ensimmäisestä Oosalle hyl. Jätin sen lähtöön kauaksi hypyn, muurin ja pituuden taakse, Oosa kielsi muurin ja korjauksessa kävi roikaisemassa pituuden. Muuten vaikea rata meni mainiosti. Toisella radalla kaikki sujui kuin tanssi, hieno tunne maaliin tullessa. Tuloksena kuitenkin 5, Oosa oli hypännyt A:n alastulokontaktin yli, mitä en huomannut. Sijoitus 4. hyvällä ajalla. Ronjalle ja Titolle ensimmäiseltä radalta hyl, toiselta 5 vp (kielto) ja voitto.

Keskiviikkona tein Yodan, Leyan ja Oosan kanssa maakuntamatkan Pudasjärvelle mätsäriin. Yoda ja Leya kisasivat veteraaniluokassa, Oosa tietysti isoissa aikuisissa. Kaikki saivat punaisen nauhan, punaisten veteraanien joukossa Yoda päihitti lopulta tyttärensä (kiitos Sarille Leyan esittämisestä!) ollen ykkönen ja sai näin menolipun bis-kehään. Bis-kehän kahdeksan koiran joukosta Yoda sijoitettiin lopulta sijalle 3!

Eilen oli agilitykisaputken viimeiset kilpailut "kotikentällä" (jossa tosin emme juuri nyt treenaa). Tomas Berglundin tuomaroimissa kisoissa agility- ja hyppyrata ykkösille ja kakkosille. Oosalle hypäriltä hyl syystä minkä jo aiemmin kirjoitin eli kiellon korjauksesta se hyppäsi väärän hypyn. Muuten tämä rata oli vaan makea, Oosa irtosi putkiin ja haki itse pujottelun vaikeasta kulmasta. Alla rata videolla. Agilityradalla Oosa kielsi alkupään putken ja pudotti muurin palikat eli tulos 10 ja sijoitus 3. Oosalle ensimmäinen muumimuki kokoelmaan, jota Pimu ehti runsaasti kartuttaa.

Titolle agilityradalta 10 ja sijoitus 4. Mutta hyppyradalla Ronja ja Tito pesivät nopealla nollalla kaikki. Aivan kaikki. Eli Titolle ensimmäinen luva kakkosista, viimeinkin.

Huomenna käyn Oosan (Yodan ja Leyan) kanssa agilityepiksissä ja tiistaina treeneissä. Torstaina Tiina tulee hieromaan Oosan ja sitten keskitymme hetkeksi Oosan tämän hetken näyttelyuran viimeisiin näyttelyihin ja pidämme hetken taukoa agilitystä. Tokoa ja rally-tokoa pitäisi ehtiä vähän treensts, koska villakoirien rotumestaruuskisat pidetään meidän alueellamme elokuun lopussa. 

Pesuja: Mortti n 4/19, Yoda x+1/19, Leya 7/19, Tito y/19, Oosa 6/19 ja Uikki n 6/19

Kuten otsikosta voi päätellä, minun juhannukseni kului hyvin pitkälti koiria pesten. Meillä alkaa tällä viikolla pesuhuoneremontti, joten oli vähän pakkorako pestä kaikki koirat. Toivottavasti remontti valmistuu ajoissa ennen seuraavaa pakottavaa pesutarvetta... Näyttelyturkkisia (Leya, Oosa ja Uikki) on nimittäin ilmoitettu näyttelyihin.

Vain Leyan ja Oosan turkkien shampoovalinnoilla on varsinaisesti merkitystä, joten kirjaan vain ne tähän. Leyan pesin ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta PurePawsin H2O:lla ja lopuksi saman sarjan hoitoaine lisättynä lirauksella PurePawsin Code Secret Yorkie -hoitoainetta. Leyan turkki saisi olla vahvempi ja karkeampi, vaan ei ole, niin minkäs teet. Leya on ensi kuulle ilmoitettu kahteen näyttelyyn, lisäksi vielä syyskuulle mietin sille yhtä. Turkin Leya saa toki pitää tuon jälkeenkin, koska se tykkää käydä näyttelyissä.

Uikin pesin urosten kanssa limittäin (ensin Uikin konetus kauttaaltaan ja sen pesu, sitten Uikki saunaan ”valumaan”, sekä Mortin että Titon turkin kokohoito ja sitten Uikin föönaus ja saksiminen). Uikin nyörit ovat kärsineet pentuprojektissa, ihan kuten oli odotettavissa. Toivottavasti tuomareilta löytyy ymmärrystä asiaan. Uikki on ilmoitettu tälle kesälle neljään näyttelyyn. Se jatkaa näyttelyuraansa vielä edelleen näitten jälkeenkin.

Oosan trimmaukselle omistin eilisllan. Ajelin sen continental-alueet vähän pidemmäksi jättävällä terällä (nro 10), auoin siltä takut, pesin sen, annoin valua vähän aikaa, föönasin ja leikkasin. Tuolla tavalla föönaamiseen kului vaivaiset 35 minuuttia! Uskomatonta! Oosalla on kyllä aika makea turkki. Tein ja teen jo vähän surutyötä siitä, kun elokuussa ajelen Oosalta turkin pois. Mutta olen luvannut Oosalle niin. On olemassa asioita, mistä me nautimme yhdessä paljon enemmän kuin koiranäyttelyissä käymisestä, siksi tällainen päätös. Oosa on nyt vielä kuitenkin ilmoitettu Uikin tavoin neljään näyttelyyn. Oosan pesuun käytin ensin K9 Strip Offia, sitten K9 Crisp Texture -shampoota ja kolams vaahdotus PurePawsin Terrier Touch -shampoolla ja loppuun vielä saman sarjan hoitoaine. Turkki on ihan ok, toki Oosankin turkki saisi paikoitellen olla vahvempi ja karkeampi.

Palkintopallilla x 2

Tällainen muutaman kaverinsa kanssa oli minua ja Oosaa vastassa, kun eilen saavuimme Rovaniemen agilitykisojen pitopaikalle. Vähän siinä alkoi minulla hikikarpalot otsalla kihelmöidä. Näin sieluni silmissä, että Oosa kesken kisaradan päättääkin ottaa kilpajuoksut porojen kanssa. Oosa kun ei paremmasta tiedä kuin pieni kilpajuoksu. Tai no, ehkä agility melkein voittaa kuitenkin.

Rovaniemen kisat olivat mukavat, pienet mittelöt. Eilen vuorossa olivat vain ykkösluokat ja kisaajia oli kaikki luokat yhteenlaskettuna 19 / kilpailu. Tuomarina itselleni aivan uusi tuttavuus Jessi Landen, mukava kaikin puolin.

Ensin juostiin agilityrata, josta Oosalle harmittava kielto putkelle, jonne oletin sen menevän enkä hirveästi ohjannut. Pujottelu sillä oli tässä kisassa kuulemma maksien parhaimmistoa. Ihanneaika alitettiin 8,54 sekunnilla (etenemä 4,29 m/s) ja tässä kisassa olimne kolmansia.

Toinen rata oli myös agirata. Siellä Oosa pudotti yhden riman ja kielsi kepeille (45 asteen kulma). Tällä radalla se oli tehnyt A:n harjalla myös jotain yleisöä kauhistuttanutta trapetsitaiteilua, mitä, siitä minulla ei ole tarkemmin tietoa. Tuloksena kymppi, ihanneajan alitus 6.5 sekunnilla (etenemä 4,07) ja toinen sija.

Hypärillä Oosa kielsi neljännen esteen (vaikka mielestäni ohjasin sen sille ihan kunnolla) ja kun korjasin sitä, se hyppäsi seuraavan esteen eli tästä hylkäys. Muutenkaan rata ei sitten putkeen mennyt, ei minulla ole jakoa suoraviivaisella hypärillä tuon reikäpään kanssa.

Nyt edessä on huima 1,5 viikon kisatauko, jonka aikana Oosan juoksukin saadaan lusittua loppuun. Ja sitten vaan uutta matoa koukkuun nollajahdissa. 

Oosan pesu 5/19

Asiaa tietäville otsikkokin jo kertoo millaisessa kunnossa Oosan turkki oli ennen tämänpäiväistä pesua - takkuisessa! Eletään kesäkuuta ja minä pesen suorassa näyttelyturkissa olevan isovillakoirani viidettä kertaa tälle vuodelle, voi apua. Lokakuun Ruotsin näyttelyiden jälkeen en ole suojannut (sitonut) Oosan niskaturkkia ja se kyllä näkyy, sieltä puuttuu karvaa. No, nämä muutamat näyttelyt, mitkä Oosalle on suunniteltu, mennään näillä, muu ei auta. Syksymmällä Oosalta lähtee turkki ja keskityn sen kanssa sitten täysin harrastuslajeihin.

Aikaa Oosan kokovartalopuunaukseen meni neljä tuntia: 1,5 h konetöihin ja takkujen poistoon, 0,5 h pesuun ja vain 0,5 h kuivaukseen (uskomatonta!), 1,5 h karstaukseen, kampaukseen, varpaitten konetukseen ja saksimiseen. Ensimmäisen shampootuksen tein K9 Strip Offilla, kaksi muuta #1 All Systemsin Supercleaning and conditioning -shampoolla (harmi, että tämä loppui, aineyhdistelmä vaikuttaa Oosan turkkiin varsin sopivalta), hoitoaineena PurePawsin Terrier Touch lisättynä lorauksella saman valmistajan Code Secret Yorkie:ta. 

Palkintopallilla x 4

Vietimme Ronjan kanssa helteisen eilispäivän Raahessa, Salme Mujusen tuomaroimissa agilitykisoissa. Sekä Oosa että Tito kisasi kaikki mahdolliset starttinsa eli kolme kisaa kummallekin.

Ykköset aloittivat urakkansa hyppyradalle. Siellä teimme Oosan kanssa puhdasta rataa toiseksi viimeiselle esteelle saakka, josta kielto ja vitonen. Mutta tällä tuloksella meille heltisi voitto! Toinen rata oli agilityrata, josta hylky, kun korjasin kieltoa ja Oosa hyppäsi esteen väärään suuntaan. Myös kolmas kisa oli agilityrata, josta myös vitonen, mutta sijoitus oli neljäs. Viimeisellä radalla uskalsin päästää Oosaa irti, suorittamaan esteitä itsenäisemmin ja hyvin meni silti. Vitonen oli ihan minun vikani, mitä seisoin edessä kun Oosan piti kiivetä A:lle. Kurisioteettina mainittakoot, että Oosalla on tärppipäivät menossa, mutta onneksi ne eivät sen tekemistä häiritse.

Videolla voittorata eli hypäri. 

Ronja ja Tito tekivät kaksi nollarataa ja yhden vitostuloksen ja saivat saaliikseen ruusukevärisuoran. Harmittavasti vain yhtään LUVAA ei tullut, kun kakkosissa oli niin vähän osallistujia, että vain voittaja sai luvan ja heidän voittonsa tuli vitostuloksella. No, mahtavia agilitykoiria oli kumpikin, sekä Tito että Oosa.

Oosan varalle on tälle kuulle vielä viisi agilitystarttia suunnitteilla. Ensi kuussa se pyörähtää muutamassa näyttelyssä, mutta pääasiassa jatketaan agilityn parissa, treenaamista ja kisaamista. 

Yodan pesu x/19, Mortin pesu n 3/19 ja Leyan pesu 6/19

Ensimmäisen kesälomaviikon kunniaksi olen pessyt 3/4 koiristani :) Yodanhan on tähän mennessä pessyt pääasiassa Reetta, mutta nyt kun se muutti meille takaisin, se on tietysti minun pestäväni. Cushingin taudin lääkityksen myötä Yodan turkin kunto on parantunut; turkki on tiheämpi kuin aiemmin. Mutta rasvoittuu edelleen nopeasti. Tein hieman erilaisen ratkaisun ja leikkasin Yodalta korvakarvat pois ja muutenkin terrierimäisemmän turkin. Se on nopeampi pestä kuin pitkä tukka, joten toive olisi, että saisin pidettyä Kuningattaren mukavan siistinä.

Yoda uudessa lookissa

Yoda eilisissä rally-tokotreeneissä

Mortin pesuista on tänne blogiin merkitty tälle vuodelle vain yksi kerta, mutta kyllä se on pesty (ainakin) toisenkin kerran ennen tämän päiväistä kertaa. Tänään aloitin konettamalla Mortilta karvaa pois terällä nro 10. Melkein kaikki karva lähti, sitten pikaiseen pesuun, föönaus, konetuksen paikkaus, huuhtelu ja kuivaus. Tunti kului vanhuksen turkin parissa. Jos Mortin terveys vain muutoin sallii, se voisi käydä uimassa piakkoin.

Mortti ei arvosta kuvattavaksi tulemista

Leya oli pesty viimeksi äitienpäiväviikonloppuna olleeseen Iisalmen näyttelyyn. Koska Sari saksi Leyan sinne, minulla oli ollut aikomus pestä se pari viikkoa näyttelun jälkeen, että saisin leikattua sen malliin Sarin jäljiltä. No, se jäi. Mutta tänään Leya sai koko hoidon turkilleen. Pesin sen ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta PurePaws H2O:lla ja vielä saman sarjan hoitoaine. Nämä aineet sopivat Leyan turkille ihan mukavasti. Leyan turkinhoidossa meni reilu kaksi tuntia.

Vielä olisi Oosa puunaamatta. Se saa nyt odottaa. Huomenna menemme Raaheen kolmen agilitykisastartin verran. Ukkosta luvassa, lisäksi Oosa on juoksussa. Eli katastrofin aineksia ilmassa :)

Palkintopalllilla

Helatorstaivapaan kunniaksi herätys oli klo 5:30 ja Irkun keula suunnattiin kohti Kokkolaa ja Keski-Pohjanmaan Koirakillan agilitykisoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen, joka oli suunnitellut varsin mukavat radat ainakin ykkösluokkaan. Oosa aloitti juoksun viikolla, joten vähän minua jännitti kisarutiinit juoksunartun kanssa. Onneksi Oosalle oli jo ennen juoksun alkua arvottu viimeinen lähtöpaikka luokassaan, joten se antoi vähän pelivaraa. Ja onneksi juoksut eivät vaikuta millään tavalla Oosan tekemisiin.

Ensimmäisen rataantutustumisen jälkeen kävin Oosan kanssa lämppäesteillä. Huhhuh, meno oli hirveää, piru oli irti ja Oosa aivan raivona tekemässä. Oosahan rakastaa mitä vain treenaamista, mutta kuitenkin sen sydän palaa eniten agilitylle. Viime aikoina se on päässyt radalle tosi vähän, onneksi kesä tuo asiaan korjauksen.

Ihan hirveitä odotuksia minulla ei radalle ollut. Mutta vau mitkä kepit Oosa radalla teki! 2on2off-kontakteista ei ollut Oosalla ajatustakaan, joten A:lla minun pasmani menivät sekaisin enkä tajunnut ohjata Oosaa ollenkaan seuraavalle esteelle (pituus), joten se kääntyi katsomaan minua ja käveli samalla palikoitten päällä. Mutta tämä oli meille ainoa virhe radalla ja me VOITIMME kisan vitosella ja reilulla 9 sekunnin ihanneajan alituksella. Voi Mammankulta minkä teit <3

Ipe tuurasi juoksuista Oosaa palkintojenjaossa

Toinen rata ei sitten mennytkään niin hyvin, kepeille tultiin kovaa (moni maksi teki siinä virheitä), pakkovalssiyritys ei onnistunut ja muuta sähläystä oli mukana sen verran, että tuloksena hylätty rata. Mutta jano kisoihin jäi! Vaikka Oosa loppumattomine energioineen on välillä melkoinen pain in ass se on melkoinen möttönen harrastuskoirana kuitenkin. Viime viikolla se pääsi parin vuoden tauon jälkeen jälkimetsään ja sielläkin meno ja työnteko oli erinomaista.

Vuosi Pimun kuolemasta ja pentujen kuulumisia

Vuosi sitten tänään jouduimme hyvästelemään Pimun ja päästämään sen pois. Vähitellen ikävä on helpottanut ja menee jo useampi päivä ilman, että muistan Pimun viimeisiä hetkiä. Mutta vieläkään en ole oppinut nauttimaan siitä mitä meillä ehti olla, vaan edelleen enemmän mietin sitä mitä vaille jäimme. Tietyt asiat laukaisevat edelleen suuren ikävän ja tämä päivä nyt lähtökohtaisesti on pahin kaikista. Kaikkemme teimme, että olisimme saaneet pitää Pimun luonamme, mutta leukemia vei voiton.

Pimu ja Oosa joulukuussa 2017

Pimun poismeno on toki ollut helpotus muulle laumalle, erityisesti Leyalle. Pimu ei ollut luonteeltaan helpoin mahdollinen laumaolosuhteisiin, vaan sillä oli taipumusta painostaa itseään heikompia. Nyt tämän vuoden kuluessa Leya on puhjennut kukkaan, saanut itsevarmuutta ja sen elämä on helpompaa kuin ennen. Myös Yoda ja Pimu olivat täydellisiä vihollisia keskenään, mutta juuri ennen Pimun menetystä, Yoda lähti Porvooseen Reetan luokse. Maanantaina Pinkki eli Pingu muutti Porvooseen (Pikkuneiti porvoolainen) ja Yoda (the Queen) palasi asumaan meille takaisin (syitä oli useita). Toivottavasti elämä soljuu mukavasti eteenpäin nyt neljän (Mortti 14v, Yoda 11v, Leya 8v ja Oosa 3v) + kolmen (Tito 8v, Uikki 3v ja Ipe 2kk) koiran laumalla.

Pennuista muut paitsi Fredi ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Eräs helsinkiläisperhe tuleelauantaina  katsomaan Frediä ja tapaamaan meitä ja mahdollisesti Fredi muuttaa sitten samalla heille. Leke eli nykyisin Rambo muutti viime perjantaina Ouluun ja Pepe eli nykyisin Huisi lauantaina Seinäjoelle. Maanaintaina tosiaan Pinkki eli Pingu lähti yhteisomistajuuteen Reetan ja Robinin iloksi Porvooseen. Jo muuttaneiden pentujen kodeista on kuulunut mukavia uutisia: pennut ovat reippaita, melko sisäsiistejä ja tuovat iloa omistajilleen. Ihan parhaita kuulumisia! Watsapp-ryhmissä viestien vaihtelu on mukavan aktiivista.

Fredi ja Ipe kävivät tapaamassa Urhoa (Seppo) ja Ramboa (Leke) maanantaina

Kaksi pentua lentånyt pesästä

Pennut kävivät maanantaina eläinlääkärin tarkastuksessa (ei mitään yllättävää eli sellaista mitä emme tienneet) ja tiistaina, 8-viikkoispäivänä, Seppo eli nykyisin Urho tai Seppo-Urho muutti Ouluun. Urhon kanssa on tarkoitus ainakin vähnä agilityä treenailla, Eilen Viola, nykyiseltä nimeltään Lysti lähti Poriin. Lystistä on tulossa monitoimiharrastuspuudeli ja sillä on samanlainen, mutta vanhmepi seuranaan.

Tänä aamuna pennut ova varsin hiljaisia. Ilmeisesti huotokuoron johtajien lähtö vaikuttaa :)

Perjantaina muuttaa Leke Ouluun, lauantaina Pepe häjyilemään Seinäjoelle ja viikonlopun aikana Pinkki Reetan luokse Porvooseen, Mikä tarkoittaa sitä, että noin vuoden ajan Porvoossa lomaillut Yoda palaa takaisin meidän koiravahvuuteemme. Simpa eli Ipe jää Ronjan seuraksi ja hienolle Fredille etsimme edelleen juuri sitä oikeaa kotia.

Leya PN4, vet rop ja Oosan pesu 4/19

Eilen oli kyllä jännittävä päivä, kun piti Iisalmen tuloksia kotoa käsin jännätä. Kehä oli pahasti myöhässä ja Mirjan kanssa ehdimme monta viestiä vaihtaa ennen kuin villakoirat olivat kehässä. Ensin suuri ilouutinen kun Sarin Casper valioitui, terrierileikkauksessa ja vielä ensimmäisessä näyttelyssään 2 vuotta täytettyään! Mahtavaa!

Leya korkkasi veteraanikehät hienosti. Se oli rotunsa ainoa paikalla ollut veteraani. Se sai erin, sa:n, oli pn4 ja vet rop. Hieno, Leya. Tuomari Charlotta Mellinin arvostelu oli upea: ”8 år i utmärkt kondition. Välskuret huvud, härlig uttryck, utmärkt bett. Vita, välskötta tänder. Bra hals, välkroppad. Harmoniskt vinklad. Rör sig något trångt bak, utmärkt för övrigt. Ngt mjuk päls. Mkt bra färg för åldern.” Ryhmäkehään ei Leya jäänyt.

Niinhän se näyttelykärpänen taas puraisi ja näyttelykalenteria on taas tutkittu veteraanikehät Leyalle mielessä. Toki Oosa sai osansa ja eilisen ja tämän päivän aikana loihdin karvamonsterista jotakuinkin kehäkelpoisen otuksen. Toki kehäänpaluu tapahtuu kummankin osalta vasta heinäkuussa. Kiitos Sarille, kun Leya pääsi huvimatkalle ja kuvasta kiitos Marialle!

Eilen tosiaan konetin ensin Oosan pepun ja jalat paljaiksi ja yömyöhällä pesin ja kuivasin sen. Pesuaineina K9 Strip Off ja PurePaws H2O shampoo ja hoitoaine. Äitienpäivän kunniaksi vietin sitten tuntitolkulla trimmaten sitä takaisin continentaliin. Ihan mukavalta se nyt (minun mielestäni) näyttää.

Leyan pesut 4/19 ja 5/19

Leya lähtee huomenna Sarin kanssa Iisalmen koiranäyttelyyn, se korkkaa siellä veteraaniluokan. Mihin tämä aika oikein menee?

Pesin Leyan viime viikonloppuna ja tein sille konetyöt ja alustavan trimmin näyttelyyn. Shampoina käytin K9 Strip Offia ensimmäiseen vaahdotukseen ja PurePawsin H2O shampoota kahteen seuraavaan vaahdotukseen ja lisäksi saman sarjan hoitoainetta. Edellisen H2O pesun jälkeen sekä Leyan että Oosan turkit jäivät hyvin rasvaisen tuntuisiksi, mutta rasva imeytyi nopeahkosti karvaan. Oosa on myös täysin takussa ja Leyallakin oli jonkin verran takkuja. Tällä kertaa Leyan pesussa laimensin shampoota ja hoitoainetta enemmän ja huuhtelin erityisen hyvin.

Tänään tein sitten varsinaisen näyttelytrimmin Leyalle. Pesin sen taas ensin K9 Strip Offilla ja kaksi muuta shampootusta K9 Crisp Texturella. En käyttänyt hoitoainetta. Leyan turkki on pehmeä ja vähäinen, lisäksi se on lihava, joten saapa nähdä mitä tuomari siitä huomenna tykkää.

Yksi urospentu vapaana!

Pennut rekisteröitiin eilen, tässä linkki niiden tietoihin KoiraNetissä. Peruutuksen vuoksi uroksista yksi, joko Seppo tai Fredi, etsii omaa, aktiivista, rakastavaa ja harrastavaa kotia.

Pennuilla on tänään edessä toinen trimmaus. Nyt ajattelin jo ajella hännänympäryksetkin villakoiratyyliin. Kolmannen trimmin pennut saavat luovutuksen yhteydessä. Ensimmäisiksi villakoiriksi perheisiin menevät pesemme uusien omistajien kanssa yhdessä.

Pennuille tehtiin pentutestaus keskiviikkona. Kaikki pennut ovat varsin reippaita, hyvähermoisia ja keskittymis- ja toimintakykyisiä. Ääniherkkyydessäkään ei mitään erityistä havaittu. Taistelutahdossa ja saalisvietissä oli pentujen kesken vähän eroja.

Pentujen kanssa on autoiltu, kyläilty ja tavattu lapsia ja ennen lumen tuloa ulkoiltu paljon. Lumi on pentujen mielestä märkää ja kylmää, eivätkä ne mielellään sinne mene. Kunhan sää lämpenee aloitamme pentujen ulkoilutuksen ym yksittäin.

Uikki imettää pentuja edelleen ja Oosa hoitaa pitkälti niiden kasvatusta muutoin. Viime yö oli ensimmäinen, että Uikki ei nukkunut pentujen kanssa. Kyllä pennut olivat aamukuudelta onnellisia, kun äiti taas ilmestyi.

Tänä viikonloppuna pennuilla on elämässään uusi asia, kun Oosan serkku rauha on kylässä. Eipä toinen iso, musta koira pentujen elämässä niitä erityisemmin hätkäytä.

Pennut sirutettu ja nimetty

Ulpu kävi tänään siruttamassa ipanat ja näin myös niiden nimet on jotakuinkin valittu. Meillähän on pentueiden nimissä ollut sekä sama teema että alkukirjain. Nythän me ollaan jo C:ssä menossa ;) Koska erityisesti Ronja on suuri Harry Potter -fani, nämä pennut nimettiin Harry Potterissa esiintyvien hahmojen mukaan. Tässäpä pentujen nimet listattuna (pentujen kuvia pääsee ihailemaan Facebookiin tai Instagramiin):

Simpa = Tyystilyksen Charlie Weasley (Simpa on jäämässä Ronjalle)

Leke = Tyystilyksen Colin Creevey

Pinkki = Tyystilyksen Cho Chang (Pinkki on myös jäämässä meidän omistukseen, mihin se asettuu asumaan ja minkälaisella sopparilla on vielä ihan auki)

Pepe = Tyystilyksen Cornelius Toffee

Seppo = Tyystilyksen Cormac McLaggen

Viola = Tyystilyksen Callidora Longbottom

Fredi = Tyystilyksen Cedric Diggory

Huomenna saamme odotettuja vieraita, kun Lenni-isän omistaja Josefiina tulee tervehtimään ipanoita.

Maanantaina menemme pentujen kanssa kyläilemään ja keskiviikkona niille tehdään pentutestaus. Loppuviikosta tapaamme uudelleen pentujen tulevia kotiväkiä.

Pentujen pesupäivä

Tänään ipanoilla on ensimmäinen pesupäivä. Tähän mennessä pesulla on käynyt Simpa, Viola, Seppo ja Fredrikson. Nyt odotellaan loppujen pentujen heräämistä - ja toisaalta pikkutrimmerin latautumista.

Ipanoiden ensipesuun kuuluu normaali shampoopesu, föönaus ("turboföönillä") , naaman, varpaiden ja pyllyn alueen konetus (ja uroksilla pippelinpään karvatupsun) ja vähän pyllynpäällisen saksimista sekä hännänpään karvojen lyhentäminen. Ehkä 20 minuuttia / pentu menee aikaa.

Muut puunatut on simahtaneet, mutta toisena trimmattu Viola jatkaa riehumistaan 😁

Simpa

Pinkki

Viola