Onnittelut 3-vuotiaille B-pennuille!

Tänään Pimun ainokaiset täyttävät jo kolme vuotta! Onnittelut Oosalle, Riesulle, Toinille, Vapulle ja Vinskille! Oosassa ei vielä hirveästi aikuistumisen (= rauhoittumisen) merkkejä näy, muut ehkä ovat vähän tolkumpia. Kivoja uutisia ja kuulumisia vuoden varrella koiruuksista tulee, kiitos siitä penneleiden omistajille.

Osku lempiasennossaan

Joululahja ja Uikin geenitestien tulokset

Tyttäret yllättivät meidät hankkimalla canvas-taulut elämäämme Hessusta alkaen ilahduttaneiden marsua suurempien eläinten kuvista. Kyyneleiltä ei lahjan ääressä säilytty, erityisesti tietysti kolmen joukosta poistuneen rakkaan kuvat saavat aikaan tunnemyrskyjä.

Hyvää Joulua! Merry Christmas! God Jul! Frohe Weihnachten! Joyeux Noel!

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! 

Uikki terveystarkeissa

Tänään Uikki kävi terveystarkeissa Kamun Kaisalla. Sehän on jo aiemmin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvattu sekä silmä- ja polvitarkastettu. Tänään uusittiin silmä- ja polvitarkastus sekä tehtiin sydänkuuntelu, lisäksi otettiin näyte geenitestejä varten. Geenitestien tuloksia tietysti odotellaan, mutta muissa tarkastuksissa ei ollut yhtään mitään huomauttamista.

Nyt vain odotellaan. 

Uikille toinen nollavoitto agilitystä!

Tänään OKK:n agikisoissa Ronja ja Uikki ahkeroivat kolme rataa. Kaikissa tuomarina toimi Jari Suomalainen. Ensimmäiseltä radalta hyl toiselta esteeltä, kun Uikki palasikin putkesta ulos ja ehti hypätä kolmoshypyn ennen kuin Ronja ehti virheen korjata. Kontaktit ja pujottelu kuitenkin vallan mainiot. Toiselta agiradalta pomppien nollaan! Uikilla oli kovasti ylöspäin suuntautuvaa energiaa, sehän peilaa Ronjaa täysin ja Ronjan kontaktipelko ilmeisesti kanavoitui Uikissa näin. No, nolla mikä nolla, lisäksi luokan voitto ja hurjaa ajatella, että koirakko on vain yhtä nollaa vaille kakkosissa! Hyppyradalta myös hyl, kuten varsin monelle muullekin. Pussi agiesteenä on tainnut ohjaajilla jäädä vähän unholaan...

Reetta ja Yoda kävivät itsenäisyyspäivänä Helsingissä verestämässä agilitytaitojaan epävirallisissa kisoissa. Veteraaniluokasta (koira yli 10-vuotias) 4. sija mutta kilpailleiden luokasta heille voitto!

Kisatuloksia

Viime sunnuntaina Ronja ja Uikki kävivät kirmaamassa kolme agilitykisaa Torniossa. Kaksi ensimmäistä meni harjoitteluun (hyl ja 33 vp mutta palkintopallisijoitus!) , mutta kolmannesta kisasta (hyppyrata) nollavoitto ja koirakon ensimmäinen luva!

Tänään oli minun ja Oosan vuoro kisata. Lajina rally-toko ja ensimmäinen avoimen luokan koe. Harjoitteleminen oli kieltämättä jäänyt aika vähiin, toki olin tarkistanut, että Oosalla suunnilleen oli tieto mitä avoimen luokan kylteissä tapahtuu. Verkatessa Oosan etuosa oli melkoisen kevyt, joten kovin suurin odotuksin en radalle lähtenyt. Eteen tulosta askeleet peruuttaen kyltiltä otin tietoisen kympin kun uusittuanikin ajoin Oosan liian lähelle kylttiä ja se päätti kiertää koko kylttitelineen. Lisäksi useita kontr-virheitä. Tuomarin kommentti "Tänään oli riehakas päivä" kiteytti hyvin ratamme. Pisteet 77 oikeuttivat kuitenkin tulokseen, joten olemme askeleen lähempänä avoimen luokan koulutustunnusta 😅

Kokeeseen menossa ja muita kuulumisia

Huhuu, täällä ollaan edelleen. Ja syyslomaltakin on kotiin palattu. Pohjoisessa, erityisesti Norjassa oli kyllä upeaa. Monta kilometriä tuli käveltyä luonnossa, nautittua ja erilaisia reittejä ja maisemia koluttua. Pohjoisimmillaan kävimme reilun 120 km päässä Nordkapista.

Muutaman kuukauden koehiljaisuuden päätteeksi ilmoitin juuri Oosan kokeeseen.  Kotihallille, rally-tokon avoimeen luokkaan. Rallyä ei ole kyllä treenattu, mutta onhan tässä aikaa :) Sen sijaan olemme puuhailleet sekä koiratanssin että agilityn parissa. Tällä viikolla olemme käyneet kaksi kertaa aksaamassa, sunnuntaina on jälleen viikottaiset tanssitreenit. No, täytyy myöntää, että tanssitreeneihin on upotettu vähän rallyä ja jopa tokoakin. Viikon päästä menemme myös agilityvalmennukseen. Aika jännää. Tosin Oosan kanssa alkaa olla jo iso nautinto tehdä juttuja, se on oppinut keskittymään ja kuuntelemaan minua ja tykkää kovasti tekemisestä. Ja sillehän sopii laji kuin laji, vaikka sen sydän sykkii vahvimmin agilitylle.

Syksy on ollut karmean märkä, ei yhtään minulle sopiva sää!  Minä odotan kuivaa pakkassäätä ja tykkään lumestakin, eikä koskaan ole liian kylmä (kunhan ei tuule). Oosa on puettu takkiin monena päivänä ja sen turkki on sitten takkuuntunut. Tosin pelkkä takki ei ole niin paha kuin takki+valjaat -yhdistelmä. Vähän turhaanhan sillä on näyttelyturkki (tosin melko lyhyt), kun minulla ei ole minkäänlaista ajatusta milloin se seuraavan kerran menee näyttelykehään. Mutta niin kauan kuin turkki on melko helppo hoitaa, saa sillä olla.

Syyslomalla

Terveisiä Karigasniemestä!

Ollaan Maken ja koirien kanssa syyslomareissussa ulkoilun merkeissä. Olemme käyneet tsekkaamassa hiidenkirnut Rovaniemen tuntumassa, 

valloittamassa Saariselällä sekä Kaunispään

 että Iisakkipään

ja lisäksi kiertämässä Sulaojan luontopolun täällä Karigasniemellä.

Harmittavasti Mortti loukkasi yhtä kynttään hiidenkirnujen kallioilla, joten sen retkeilyt ovat jääneet vähän vähemmiksi. Mutta Leya ja Oosa ovat nauttineet liikkumisesta täysin siemauksin. Kuten mekin olemme nauttineet upeasta luonnosta ja mahtavasta säästä. Täällä Lapissa on ollut aurinkoista ja pientä pakkasta. 

Lomaa on vielä jäljellä. Tämän hetkinen suunnitelma on piipahtaa Jäämeren rannalla ja sitten ajella Enontekiön kautta takaisin kotiin. Siis kulkematta Ruotsin kautta 😁. Onni on oma Tero, joka kuljettaa ja majoittaa. 

Reissu Sundsvalliin

Joskus Kemi-Ylivieska - näyttelyviikonlopun jälkeen saimme Sarin kans näyttelykalenteria selailtuamme kuningasajatuksen lähteä Sundsvallin kv näyttelyyn. Intoa reissuun lisäsi vielä, kun huomasin, että ruotsalaisten tapaan samalle viikonlopulle olisi villakoiranäyttelykin tarjolla.

Niinpä suuntasimme viikko sitten perjantaina neljän aikaan Teron keulan kohti pohjoista ja sitten Haaparannasta kohti etelää :) Koirista reissuun mukaan pääsivät Oosa, Uikki ja Sarin Casper. Pari kertaa pysähdyimme matkalla ja klo 2 Suomen aikaa parkkasimme kv näyttelyn paikkana toimineen Nordic Hallin pihalle.

Keskikokoiset ja isovillakoirat olivat vuorossa vasta iltapäivällä, mutta koska meillä oli mukana Ruotsissa mittaamattomia keskareita (siellä pienten villakoirien mittaaminen on tietyissä raameissa pakollista), siirryimme näyttelyhalliin jo yhdeksäksi paikallista aikaa. Ensimmäinen positiivinen yllätys koitti kun yritimme maksaa koirien matoleimoista, mutta näyttelyn eläinlääkäri sanoi niiden kuuluvan hintaan! Vau, tuohon en ollutkaan aiemmin törmännyt.

Näyttelypaikka oli kyllä upea: suuri ja kohtuuvaloisa halli, jossa oli mukavasti tilaa. Minun koirani olivat eri kehissä, mutta vierekkäin. Iltapäivää kohti mentäessä alkoi minulla stressi nousta, koska alkoi tuntua, että Uikin ja Oosan kehät menevät väkisin päällekkäin. Sovimme Sarin kanssa, että tarvittaessa hän vie Oosan kehään, jolloin minä sain keskittyä täysin Uikkiin.

Keskareiden tuomarina oli Fredrik Nilsson. Uroksista Sarin Casper oli PU3 ja sai Cacibin! Sitähän me olimme toivoneetkin. Ruotsissa villakoirissa kaikki värit kisaavat samassa ja narttujen valioluokka oli ennätyssuuri: 7 koiraa. Uikki oli nöistä epävirallisesti viides, sai SA:n ja hävisi nk. väri-CACIBin toiselle suomalaiselle aprikoosille valioluokan nartulle. Uikille siis vara-CACIB. Uikkia pyydettiin myös osallistumaan kehän jälkeen ulkomuototuomareiden koulutukseen. Kun keskareiden kehässäkin oli jo kaksi harjoitusarvostelijaa, niin kylläpä nyörivillakoiramme saikin näkyvyyttä - ja toisaalta rakastamaansa kehässä oloa - koko rahan edestä.

Isovillakoirien tuomarina oli Aleksander Petrovic, joka ei tykännyt Oosasta yhtään, vaan antoi Oosalle näyttelyuransa ensimmäisen H:n. Hurja pudotus, kun edellisessä näyttelyssään Oosa oli VSP ja sai cacibin :) Myös Oosa kutsuttiin tuomareiden koulutustilaisuuteen.

Vähän meinasi huumori loppua koulutustilaisuuden vain kestäessä ja kestäessä, mutta tiesimme toki että se oli tärkeä satsaus rodun tukevaisuutta ajatellen. Uikin turkki herätti kysymyksiä ja niin tuomariharjoittelijat kuin yleisökin kävi sitä valokuvaamassa.

Illalla siirryimme noin 30 km pohjoiseen sunnuntaista villakoiranäyttelyä varten. Pitkän näyttelypaikalla vietetyn päivän jälkeen unta ei tarvinnut odotella, vaan jo ennen kymmentä olimme unessa.

Villakoiranäyttelyn tuomarina oli Juha Kares, jonka kehässä meidän koirista oli koskaan käynyt vain Hessu, vuosia sitten (saaden H:n)  Minun odotukseni eivät olleet korkealla. Sari hioi Oosan trimmiä ja yhdessä pohdittiin parasta liikutustekniikkaa ja kyllähän ne sillä tavalla kannattivat, että eilisestä H:n koirasta tuli taas erinomainen, luokassaan Oosa sijoittui kolmanneksi ilman sa:ta. Mutta tällä kertaa arvostelu oli hyvin Oosan näköinen. Casper oli taas pu3 ja sai vara-sertin. Uikille myös hyvin uikkimainen arvostelu, eri eikä sijoitusta kilpailuluokassa eikä sa:ta.

Oosa 

Casper 

Uikki kehävuoroa odottamassa

Pääsimme valoisan aikaan kotimatkalle ja ehdimme ihailla Höga Kustenin maisemia ennen pimeän laskeutumista. Puoliltaöin olimme kotona.

Komeat revontulet koristivat kotimatkaa

Vaikka meidän koirien osalta reissu ei ollutkaan palkintorikas, uusia seikkailuja on jo suunniteltu.

Mennään metsään

Törmäsin surffaillessani Suomen Ladun kampanjaan saada jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman  kulttuuriperinnön listalle. Koska (koirien kanssa) metsässä liikkuminen on minulle äärimmäisen tärkeä henkireikä, suuri lohdutuksen ja voiman tuoja, haluan haastaa myös blogini lukijat ottamaan osaa tähän kampanjaan, jossa siis kahden viikon ajan (24.9.-7.10.) merkitään metsäkäynnit. Linkki kampanjan sivuille Mennään metsään.

Oosa, Rauha ja Leya metsässä

Leya ja Oosa metsässä kivellä, jossa olen kuvannut koiriamme paljon

Koiratanssikisoissa

Tänään OKK järjesti toisen vuosittaisen koiratanssikisansa. Olin kovasti aikonut jättää kisat väliin, kun en ollut jaksanut muokata ohjelmaamme kesäkuulta, jolloin saimme 2/3 tuomarilta palautetta, että freestyle-esitykseksi ohjelmamme sisältää liikaa htm-elementtejä. No, konkari-Saaran avustuksella muokkasimme ohjelmaa jonkin verran.

Aamulla kotona jännitti aivan järjettömästi. Kisapaikalla jännitys jossain määrin laantui toisten jännittäjien kanssa jutellessa (mm Oosan Vinski-veli oli kisassa mukana, tansseissa ensimmäistä kertaa).

Starttasimme Oosan kanssa luokkaamme kuudentena eli kolmanneksi viimeisenä. Heti alkupäässä tuli joitakin ”kompastuksia” koreografiassa. Jossain vaiheessa myös hameeni selvästi häiritsi Oosaa, se jäi siihen jumiin. Huhhuh. Myös loppu meni huonosti, kun Oosa ei lähtenytkään peruuttamaan kuten oli suunniteltu. No, selvisimme hengissä esityksestä ja kun lähdimme kehästä, saimme Saaralta ihan hyvää palautetta.

Mutta pisteet olivat 3 pistettä huonommat kuin debyttikisassamme :( Kun viimein saimme palautelappuset, kävi ilmi, että 3/3 tuomaria piti ohjelmaamme liian htm-maisena. Voi kääk. No, onneksi seuraavat (koti)tanssikisat ovat vasta ensi kesänä, siihen mennessä ehditään muokata ohjelmaa moneen kertaan. Mielestäni tämän lajin kiehtovuus onkin juuri lajin haasteellisuudessa: miten saada tuomareita miellyttävä koreografia, se istumaan musiikkiin ja vielä lisäksi esitys toimimaan koiran kanssa kisaolosuhteissa.

Ja sitten siirrymmekin Oosan kanssa treenaamaan kohti seuraavan lajin kokeita/kisoja :) Toki koiratanssia unohtamatta.

Yoda tokokokeessa

Yli seitsemän vuoden tauon jälkeen Reetta osallistui sunnuntaina Yodan kanssa tokokokeeseen Helsingissä. Isolla kirkolla kaikki on suurta, joten näissäkin kokeissa oli kolme(!) tuomaria arvostelemassa. Siis yksi koe, joka oli jaettu kolmelle tuomarille. Minä olin käynyt Yodan kanssa viimeisimmät tokokokeet vuonna 2014 vanhoilla säännöillä, joten joitakin asioita Reetan piti Yodalle päivittää (noutokapulan pito, kaukokäskyt ja hyppy ainakin).

Päivä oli pitkä tuloksia odotellessa. Ja varsinkin siellä paikan päällä, kun Reetta ja Yoda viettivät käytännössä koko sunnuntaipäivän koepaikalla (vaikka se oma suoritus kestää vain vajaan vartin). Tulosten tultua heidän piti vielä odottaa palkintojen jakoa ja kisakirjojen luovutusta.

No, miten pikkupuudeli sitten selviytyi? Vallan mainiosti: tuloksena 143,5 pistettä ja kakkostulos. Videokooste koesuorituksesta löytyy kennelin facebook-sivulta.

Minulla ja Ronjallakin on vähän tokokuume nuorine (vai onko ne enää nuoria?) koirinemme. Saapas nähdä mihin se johtaa :)

Ai niin, Yodasta vielä yksi hauska juttu tähän. Yodahan on koira, joka osaa laittaa autossa hätävilkut päälle tai töötät, jos aika käy pitkäksi. Eilen se oli lukinnut Reetan työautosta ulos :) Eikä avannut Reetalle ovia, vaikka Reetta kuinka pyysi. Onneksi autoon löytyi vara-avain ja ehkä Reettakin tästä jotain otti opikseen.

Oulu rn

Olin ilmoittanut kolme koiraa eilen olleeseen Oulun ryhmänäyttelyyn, jossa tuonarina toimi minulle uusi tuttavuus Tino Pehar. Leya sai kuitenkin viikolla antibioottikuurin hassuihin pissaongelmiinsa (onneksi kuuri auttaa!) ja joutui harmittavasti jäämään kotiin. Erityisesti siksi harmittavasti, että Leyahan rakastaa kehässä olemista.

Sää oli todella sateinen, mutta onneksi Make osti meille näyttelyteltan kesällä (16 vuotta näyttelykäyntejä villakoirien kanssa takana siinä vaiheessa). Sateisen sään vuoksi myös Uikin lämmittely ennen kehää jäi olemattomaksi, mikä sitten ”kostautui”

etujalkojen nosteluna kehässä.

Uikin kehässä oli tavallista enemmän säätöä, kun kaksi koiraa myöhästyi kehästä. Toisen tuomari hyväksyi vielä mukaan valioiden kilpailuluokkaankin, toisen osalle jäi saada vain laatuarvostelu. No, Uikille tulokseksi val eri, vak 2, sa ja pn3. Mitäänhän emme tulleet hakemaan, kun tarvista ei ole, vaan huviretkelle koska näyttely oli edullinen ja lähellä ja myös Uikki rakastaa näyttelykehässä olemista.

Isovillakoirissa esiintyi ”musta hevosemme” Rauha. Kaksi kuukautta sitten kasvattajaltaan Jyväskylään poikamme luokse muuttanut tyttönen. Olin trimmailkut Rauhaa kolmen päivän aikana, treenannut vähän näyttelyjuttua sen kanssa, siinäpä yhteistyömme. Aavistuksen jännitti kehään mennessä että saanko Rauhan liikkumaan koska kun näyttelypaikalle saavuttuamme treenasin sen kanssa, se kieltäytyi kokonaan liikkumasta. Mutta kehässä se liikkui ihan kelvollisesti ja vaikka olikin kaikesta varsin hämillään, Rauha käyttäytyi varsin mukavasti. Rauhalle näyttelydebyytistään tulokseksi nuo eri nuk 2.

Muutaman viikon kuluttua on tiedossa seuraavat näyttelykoitokset, sitä ennen käymme Oskun kanssa taas tanssahtelemassa. Lisäksi pitäisi ehtiä treenata agilityä, tokoa ja rally-tokoakin.

Uikille RTK1 ja agivalkassa

Ronja järjesti Janika Majasaaren valmentamaan ensisijaisesti alueemme villakoiria agilityssä perjantaina. Osallistuin karkeloihin Oosan kanssa. Ai että meillä oli kivaa! Valmennus oli todella laadukas ja antoisa - ja seura kentän laidalla mitä parhainta. Tästä on hyvä jatkaa agilitymatkaa Oosan kanssa eteenpäin.

Eilen suuntasimme Teron keulan kohti Paltaniemeä ja tämän päiväistä rally-tokon tuplakoetta, ajatuksena saada Uikillekin koulutustunnus rally-tokosta. Kisapaikan läheisyydessä oli kyllä upea puskaparkki, kauneudessaan ihan meidän karavaanariuran kärkisijoille sijoittuva. Ja siellä naapurina tuttuja koiraihmisiä :)

Uikin ensimmäisen radan tuomaroi tuttu jo vuosien takaa, Tytti Lintenhofer. Hienoa rataa tehtiin Uikin kanssa, kerran se haisteli kylttitelinettä ja kerran istui vinoon. Tulos siis 98 pistettä. Palkinnoille meillä ei ollut kovatasoisessa kilpailussa kuitenkaan asiaa. Tuomarilta saimme ihanat kommentit: ”Hyvät vauhdinmuutokset ja askelpituus. Iloista menoa. Positiivinen ohjaus, ilo katsella.” 

Toisen radan tuomaroi Jaana Karppinen, jonka radoille en muista aiemmin osallistuneeni. Se ei tuntunut niin hyvältä ja yhdessä kohdassa ihan hukkasin Uikin, mutta uusin sen. Tuloksena kuitenkin tästäkin hienot 95 pistettä! Ja kun juhannukselta oli se yksi tulos alla, Uikille(kin) RTK1! Uikki on kyllä mainio pakkaus. Nyt katseet sekä Oosan että Uikin kanssa rallyssä kohti avoimen luokan haasteita.

Luonnekuvauksia

Oosa ja Uikki kävivät eilen Lapualla mh-luonnekuvauksessa. Yllätyksiä koetettiin kummankin koiran kohdalla. Olimme pitäneet Oosaa varsin kovana, mutta ehei, se onkin aika pehmeä. Ihan kuten äidilleen Pimulle aikanaan, Oosallekin otti ääniärsytyksestä toipuminen koville. Mutta lopulta se ratkaisi asian ja suoritti kuvauksen lopulta hyväksytysti. Huvipuistomaista iloista elämystä emme sille luonnekuvauksesta kuitenkaan saaneet, vaikka olimme ajatelleet sen sille sellaisen olevan (aikoinaan Tito oli aivan liekeissä niin luonnekuvauksessa kuin luonnetestissäkin).

Uikki sen sijaan yllätti olemalla aika kova :) Olemme pitäneet Uikkia reppanan pehmeänä, mutta eleenkään värähtämättä se käveli kuvauksen läpi, Ronja tukena ja turvanaan. Esim ääniärsytyksen jälkeisissä laitteen ohituksissa Uikki vilkaisi Ronjaa kuin kysyen ”mikä meidän kanta on tähän” ja kun Ronja ei värähtänytkään, ei värähtänyt Uikkikaan. Tuomarin sanoin, Uikki on Ronjan koira sataprosenttisesti. Uikillekin siis mh-luonnekuvaus hyväksytysti läpi.

Kotipuolessa Vinski sai pikaperuutuspaikan luonnetestiin. Harmittavasti sen taival päättyi alkumetreille, kun Vinski ei saanut mielessään selvitettyä mikä ihme kelkka on. No, vähän ikää ja paljon kokemuksia lisää ja myöhemmin kokeillaan ehkä uudelleen. Yllättävää pehmeyttä Pimu jätti lapsiinsa lopulta. Itsekinhän se testatusti oli pehmeä, mikä ei näkynyt arjessa lainkaan. Oosaa tosiaan pidämme jopa kovana, se ei koskaan pelkää mitään eikä sävähdä mihinkään suuntaan, mutta luonnekuvaus näytti muuta.

Juoksuja ja vähän muutakin

Uikki aloitti juoksun ihan yllärinä viime perjantaina, sitä odotettiin vasta noin kuukauden päähän. Näin Uikilla jää välistä ensi viikonlopun tuplarally-tokokoe - ja harmi kyllä lähistöllä ei hirveästi syksylle muita rallykokeita ole :(

Lauantaina kävin Oosan kanssa Kiimingissä agilityn epävirallisissa kisoissa (voitimme maksimöllit - jiihaa!) ja kiinnitin huomiota siihen, että Oosa merkkaili monta kertaa. Tavallisestihan se pissaa nippanappa kerran lenkillä. No, tänään Oosa sitten aloitti juoksun. Hyvää asiassa on, että tyttöjen juoksut ehtivät (toivottavasti!) mennä ohi ennen niille varattuja tivolihuveja. Juoksin myös Yodan kanssa agilityn epiksissä, mutta ehdimme osallistua vain mölliluokkaan ja koska Yoda on kisannut virallisissa agilitykisoissa, palkinnoille meillä ei ollut asiaa. Nyt Yoda on taas matkannut Porvooseen.

Oosan kanssa on harrastettu niin agilityä kuin koiratanssiakin. Yoda kävi myös kerran tanssitreeneissä täällä ollessaan ja toki treenasi myös agilityä.

Tänään vahvistettiin Leyan ja Uikin Viron muotovalion arvot. Tämän avulla saadaan näille kahdelle myös Suomen muotovalion arvot vahvistettua ja saadaan myös pyörä pyörimään Uikin osalta kohti vahvistettua Baltian muotovalion titteliä.

Näyttelykesä taputeltu - The end of the dog show summer

Tänään Kemin kansainvälisessä koiranäyttelyssä, Darko Korosecin tuomaroimassa kehässä meiltä oli näytillä ensin Uikki ja monta tuntia myöhemmin Oosa. Ylläolevassa kuvassa neitosten saalis :)

// Today in Kemi international dog show, judged by Darko Korosec, we had first Uikki and several hours later also Oosa in the ring. The prizes of the girls are shown in the picture above :)

 Uikki sijoittui paras narttu -kehässä toiseksi ja sai sekä vara-sertin että vara-cacibin. Tuomari ikuisti Uikin jopa omaan kameraansa :) Hän kysyi myös että onko nyöriturkin hoitaminen vaikeampaa kuin tavallisen, johon vastasin, että ei, joissain tapauksissa jopa paljon helpompaa. Uikin arvostelussa turkista on maininta ”correct coat”.

// Uikki was second in the best bitch class and got both a res-cac and res-cacib. She even ended up in the judge’s camera :) The judge also asked if the corded coat is harder to maintain than a regular coat. I told that in certain cases it’s much easier. He commented Uikki’s cords in the critiques by saying ”correct coat”.

Oosan vuoro oli tosiaan monta tuntia myöhemmin. Oosan kanssa kehässä on joskus melko haasteellista sen energiamäärän takia ja minulla olikin melkoinen motivaatiopula kun aloin valmistaa Oskua kehään. Saksin sitä aikalailla, ehkä vähän eri malliin kuin aiemmin. Juoksutin sitä myös jonkin verran ja totesin, että jos sen kanssa juoksee lujaa, se kantaa itsensä liikkeessä paremmin.

// Oosa’s turn was really many hours later. It is often pretty challenging in the ring with Oosa because of her huge amount of energy, so I quite lacked the motivation to prepare her to the ring. I scissored her in a little different model than previously. I also ran with her and started thinking that she might carry herself better if I ran faster.

Muutokset kannattivat! Lopulta Oosa voitti nartut, sai ihkaensinmäisen cacibinsa ja oli lopulta VSP! Suoraan sanottuna, en olisi uskonut!

// Those changes were useful! Finally, Oosa won the bitches, got her very first cacib and ended up as BOS! Honestly, I wouldn’t have believed!

Hieno päivä siis, kaikenkaikkiaan. Ja ihanaa oli, että Oosan Eddie-isän omistaja oli todistamassa Oosan menestystä. Ja hieno hetki oli myös kun Dianen Thore valmistui Suomen muotovalioksi ja sai viimeisen C.I.B.-arvoon vaadittavan cacibinsa. Grattis, Diane!

// So, all in all, we had a great day! And it was great that the owner of Oosa’s dad Eddie was there witnessing Oosa’s success. And we had another great moment when Diane’s Thore finished her FI CH title and got the last cacib needed for C.I.B.-title. Congratulations, Diane!

Tämä oli meidän poppoolle kesän viimeinen näyttely, syksyllä ehkä jatketaan. Tulosten valossa ei huono kesä:

// This was the last show for our gang in this summer, perhaps we’ll go on in the autumn. Not a bad summer if we look at the results:

Leya FI & EE MVA

Oosa FI & EE & LV MVA + 1 CACIB

Uikki FI & EE & LT & LV & BALT MVA

(niin ja tietysti Vinski vielä FI & EE MVA)

Kaksi uutta LV MVA ja Uikista Balt MVA - Two new Latvian Ch, Uikki also Baltic Champion

Reissu lähenee loppuaan, olemme jo vahvasti kotimaan kamaralla matkalla pohjoiseen.

// Our trip is ending and at the time we are back in Finland and driving towards home.

Latvian Ogren näyttelyistä saatiin kuin saatiinkin tuomisiksi kolme uutta titteliä, kun Uikista tuli lauantaina Marko Lepasaaren arvostelemana Latvian muotovalio ja Uikki teki historiaa ja tietojemme mukaan ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana saavutti Baltian muotovalion tittelin. Uikki sai lauantaina myös Ogre Winner-18 tittelin :). Toki se teki tietojemme mukaan historiaa jo saavuttamalla ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana Suomen muotovalion arvon, joka siis on toki toistaiseksi vahvistamatta. Mutta siis Uikin nyöriturkissa tekemä näyttelyura on käsittääksemme kokonaisuudessaan historiaa.

// We got three new titles from Ogre, Latvia. On Saturday Uikki made history by being (as far as we know) the first medium-sized poodle in corded coat becoming Baltic champion! Though, as far as we know, she made history already by being the first medium-sized poodle in cords becoming Finnish Champion, which though, hasn’t been confirmed yet. But her show career in cords is all history.

Oosa oli Ogressa sekä lauantaina että sunnuntaina paras narttu 2 upeasti liikkuneen vajaa kaksivuotiaan latvialaisen isovillakoiranartun jälkeen. Onneksemme kyseinen koira sai lauantaina alle kaksivuotiaan sertisaldonsa täyteen ja näin ollen sunnuntain sert siirtyi Oosalle ja Oosasta tuli Latvian muotovalio. Jes!

// Oosa was both on Saturday and Sunday the best bitch 2, after a greatly moving, young, Latvian standard poodle bitch. Luckily, that dog got her second Latvian cac on Saturday and now she has to wait until getting two-year-old before she is allowed to take the next Latvian cac. So Oosa got a cac on Sunday and became Latvian Champion. Just fantastic!

Loppujen lopuksi reissun haaveissa olleista titteleistä jäi puuttumaan vain kaksi: Oosan LT MVA ja sitä myöden BALT MVA. No, jäipä jotain haaveita ehkä tulevaisuuteenkin.

// Finally, we missed only two titles we dreamt of when planning the trip: Oosa becoming Lithuanian and Baltic champion. Well, at least we have some dreams still in the future.

Ensi viikonloppuna Oosa ja Uikki pyörähtävät vielä kehässä Kemin koiranäyttelyssä, sen jälkeen pidämme kyllä jo näyttelytaukoa ja jotain muuta säpinää taitaakin olla näille tyttösille luvassa: tivolia ja rally-tokoa nyt ainakin. Ja treenaamista, lenkkeilyä sekä rentouttavaa kesänviettoa.

// Next weekend both Oosa and Uikki will still be shown in Kemi international dog show. After that we’ll have a break from dog shows but there might be some other action planned for these girls: at least an amusement park and rally-obedience. And training, running and spending the relaxing summer.

Pimu

Tänään olisi Pimun syntymäpäivä, se täyttäisi vasta seitsemän. Kyyneleet silmissä tätä kirjoitan, Pimun menettäminen oli niin suuri isku ja menetys, että tuntuu, ettei toipumiseni siitä ole edes vielä alkanut. Maaliskuussa selkäongelmien myötä luovuimme toivosta saada Pimusta toinen pentueellinen jälkikasvua, mutta uskoin, että meillä olisi tulevaisuus rally-tokon ja ehkä jopa koiratanssin saralla. Vähänpä tiesin. Yksissä koiratanssitreeneissä ehdimme vielä käydä yhdessä iloitsemassa ja pitämässä hauskaa.

Pimu ei jättänyt meitä selkäongelmien vuoksi, kuten valtaosa blogin lukijoista lienee luulee. Saimme kuntoutettua Pimun selän varsin mukavaan kuntoon, kiitos osteopaatti-Jarmon ja fysioterapeutti-Saaran. Päivittäin jumppasimme kotona Saaran ohjeiden mukaan, Pimulla hymy suupielissä kun naksutin ja tasapainotyyny otettiin esiin. Se rakasti aina treenaamista kanssani.

Äitienpäivän jälkeisellä viikolla huomasimme kaikki, että Pimun kunto alkoi hiipua. Vähä vähältä se makoili enemmän, välillä istui hankalasti ja vaikutti että siltä olisivat kadonneet taas kuntoutuksella jo takaisin saadut voimat takajaloista. Ajattelimme, että selkään sattuu, seuraavalla viikolla olisi taas fysioterapeutin tapaaminen, ehkä sieltä tulisi apuja.

Perjantai-iltana Pimu ei halunnut jumpata. Edelleen ajattelin, että selkä on kipeä. Kuitenkin se juoksi rakkaan lapsensa Oosan kanssa pihalla ja kun Ronja tuli koiriensa kanssa, Pimu juoksi iloisena heitä vastaan.

Lauantaina Pimu oli entistä vaisumpi ja se joi mielestämme normaalia enemmän. Päätimme käyttää sitä päivystyksessä, että kohtutulehduksen mahdollisuus saataisiin poissuljettua. Kohtu ja virtsarakko olivat puhtaat eikä Pimulla ollut kuumetta. Se sai kipupiikin ja me kehotuksen ottaa manantaina yhteyttä omaan lääkäriimme. Sunnuntaina Pimu oli vielä vaisumpi. Illalla se kävi ulkona pissalla ja kun se tuli sisään, lattialle valui vielä vähän hyvin tummaa pissaa.

Maanantaita vasten yön Pimu oli ollut levoton. Rasmus lähti aikaisin töihin ja tuli herättämään minut. Vein Pimun ulos ja otin siltä pissanäytteen iltapäivälle varattua lääkäriaikaa varten. Pissa oli aivan tummaa, vaikka Pimu joi paljon. Kun Make heräsi, kysyin voisiko hän viedä Pimun jo aamusta lääkäriin. Lopulta Make ja Ronja viettivät seitsemän tuntia hiipuvan Pimun kanssa lääkärissä, Pimu oli tiputuksessa koko ajan ja oli jonkun kerran heilauttanut häntäänsäkin. Tajusin, ettei se ollut syönyt mitään torstain jälkeen. Verikokeiden tulokset olivat karut: Pimulla ei ollut verihiutaleita ja ennuste oli olematon, mutta hitunen toivoa annettiin kortisonista ja antibiootista. Make ja Ronja toivat Pimun vielä kotiin, kontrolliaika varattiin seuraavalle iltapäivälle eli tiistaille 22.5.

Kontrolleja ei otettu, vaan me kaikki neljä olimme saattamassa rakasta rakasta Pimua viimeiselle matkalleen. Kantokunnossa, hyvin heikkona se rauhallisesti nukahti ikiuneen istuessani sen vieressä ja silittäessäni sitä vielä viimeisen kerran ja kertoessani vielä sille kuinka rakas se oli.

Eläinlääkärin ehdotuksesta ja kasvattajan toiveesta lähetimme Pimun avattavaksi Eviraan. Viime viikolla saimme ruumiinavauspöytäkirjan: ruumiinavauksen päälöydös oli pahanlaatuinen verisolukasvain eli nk akuutti leukemia. Kasvainsolukkoa löydettiin kaikkialta Pimusta. Mitään ei siis olisi voitu tehdä Pimun pelastamiseksi.

Viikon kuluttua haemme Pimun uurnan kotiin ja se pääsee isänsä viereen yläkaappiin.

Pimu viimeisenä aamunaan.

You’re my heart, you’re my soul.

Uikista LT MVA - Uikki a new LT CH

Uikki sai sekä eilen että tänään Jurbarkasin kaikkien rotujen näyttelyissä Liettuassa winner-N:n ja näin ollem siitä tuli myös Liettuan muotovalio. Lauantain tuomari oli 25 vuotta villakoiria kasvattanut Tamara Sarmont, joten ihan arvostettu tulos.

// Uikki got both today and yesterday winner-N in all breed dog shows in Lithuania so she became a new LT CH. The judge of yesterday was Tanara Sarmont who has bred poodles for 25 years so that result is respected.

Oosan kilpakumppanina kumpanakin päivänä oli suomalainen valioluokan narttu, joka vei voiton kumpanakin päivänä. Onnittelut omistajalleen - ja kasvattajalleenkin! Lauantain tuomarin mukaan Oosa on kaunis ja parempi kuin voittanut narttu, mutta se ei esitä itseään eikä rakasta kehässä olemista. Sunnuntaille sitten koitin toisenlaista strategiaa ja annoin Oosalla vapauksia ja ”löysää” - ja minulla oli kehässä todella huonosti käyttäytyvä koira. Jotakin tuohon Oosan esiintymiseen pitäisi keksiä. Tai no, tämän hetken ajatuksella vain kolme näyttelyä jäljellä, että eipä siihen hirveitä ehdi kehitellä.

// Oosa had a champion female from Finland as a conpetitor on both days and that won Oosa on both days. So no new title to Oosa. The judge of yesterday said that Oosa is a beautiful poodle and better than the winner but  she doesn’t show herself or doesn’t love being in the ring as a poodle should. So I changed my strategy for Sunday, didn’t keep Oosa under the control as usually but gave her more freedom. And I had a really badly behaving poodle in the ring. I should find a solution to Oosa’s way to be in the ring. But, at the time, we only have three shows planned so there isn’t that much to do.

B-pentujen Vinski (T. Blazing Fire) päätti tänään näyttelyuransa (ainakin toistaiseksi) Oulun kv-näyttelyssä, Klaus Strackin tuomaroidessa. Arvostelu oli todella upea, pelkkää excellentiä kaikki, Vinski lopulta PU2 ja sai vara-cacibin. Kiitos Sarille kehän kiertämisestä Vinskin kanssa sekä tietysti turkinhoidosta (eilen kaksikko kävi tekemässä kaksi hienoa tulosta rally-tokon avoimessa luokassa, joten Vinskistä on moneksi).

// Vinski from our B-litter (Tyystilyksen Blazing Fire) ended today his show career, at least for now. He got a great critiques full of excellents from Klaus Strack and ended up as BM2 with res-cacib. Yesterday he took part in a rally-obedience and made two great rounds there so Vinski has it!

Kaksi uutta valioa! - Two new champions!

Tänään sekä Leyasta että Uikista (kuvassa Uikki vasemmalla) tuli tuulisessa Ülenurmessa Viron muotovalio ja sitä myöten myös Suomen muotovalio! Jess!

// Today we got two new champions of two countries! Yes! Both Leya and Uikki (in the picture Uikki is on the left) finished their Estonian champion titles and are as well allowed to request for the title of Finnish Champion.

Leya oli Sava Ignjatovicin (Serbia) tuomaroimana PN1, VSP  ja sai kolmannen Viron sertinsä huhtikuisten Rakveren sertien jatkoksi ja tuli näin ollen Viron valioksi. Viime vuodeltahan Leyalla on myös Suomesta yksi sert, joten siitä tulee myös FI MVA. Leyan turkkia onkin kotiinpaluun jälkeen tarkoitus sitten vähentää, katsellaan veteraani-iän täyttymisen jälkeen ensi vuonna palaammeko kehiin.

Uikista tuli viime kesänä Viron juniorivalio, jolloin yksi Viron aikuis-sert oikeuttaa sen EE MVA-titteliin. Uikki oli tänään Leyan tavoin PN1, VSP ja sai sen haluamamme SERTin Uikillahan on Suomesta kaksikin sertiä (ja yksi nord-sertikin), joten se on myös oikeutettu hakemaan FI MVA-arvoa Viron muotovalion arvon vahvistamisen jälkeen. Uikin osalta Baltian kierros jatkuu vielä ja ensi viikonloppuna myös Oosa osallistuu karkeloihin.

Tien päällä taas - On the road again

Torstaina Leyan ja Uikin puunaamisen jälkeen starttasimme Teron kohti Hankoa. Sää piti meitä vähän jännityksessä, koska vettä

satoi vähän väliä (ja vesisade on näyttelyyn puunatun puudelin turkin suunnilleen pahin vihollinen), mutta kun pääsimne Seinäjoelle, jossa yövyimme Areena. pihassa, onnistuin ulkoiluttamaan koirat turkkeja tärvelemättä.

Seinäjoelta jatkoimme eilen kohti Hankoa. Löysimme jopa itsellemme vielä täysin uuden tien Suomesta: väliä Seinäjoki-Sastamala-Aura emme kumpikaan muistaneet aiemmin kulkeneemme.

// On Thursday after I had groomed Leya and Uikki we headed our camper called Tero towards Hanko. It was a bit exciting because it rained every now and then and the rain is about the worst enemy of the poodle in groomed show coat. But when we stopped in Seinäjoki I managed to walk the dogs without ruining their coats.

Hangossa olimme hyvissä ajoin ennen yöllistä laivan lähtöä. Söimme ja otimme tirsat Casinoa vastapäätä. Ja saimme mieluisia ”vieraita”.

// We were in good time in Hanko and had a visit of beloved visitors.

Tämä on ensimmäinen kerta, että matkustamme rahtilaivalla. Tero 7,2 metrin pituudessaan ja 3500 kg painossaan oli kuin kärpäsen kakka muiden Sailoriin lastattujen autojen joukossa. Mutta matka meni ihan mukavasti, matkan hintaan sisältyi sekä ruoka buffetista (ei nyt ihan hirveästi syötävää minun ruokavaliooni) että hytti. Laivan siivooja hoiti myös herätyksen ajoissa. Sailorin piti olla Paldiskin satamassa kello 2:30 mutta siihen aikaan olin todellisuudessa jo yölenkillä koirien kanssa.

// This is the first time we travel with a cargo ship. Our Tero was with its 7,2 metres and 3500 kg just tiny compared to other cars loaded to the ship, ”Sailor”. But the trip went smoothly and both the cabin and dinner were included in the price. Sailor should have arrived in Paldinski at 2:30 but actually I was already walking the dogs at that time.

Laivasta / satamasta ulospääsy oli siis paljon helpompaa kuin Tallinnaan saapuvilla laivoilla. Me nukuimme kuitenkin loppuyön makoisasti sataman rekkaparkissa ja nyt auringonpaisteessa jatkamme kohti Tarttoa.

// We slept a couple of hours in harbour and now the sun is shining and we are driving towards Tartu.

Juhannus-rallyja - Rally-obedience

Ensin paluu eilisiin Savonlinnan agikisoihin: Ronja ja Uikki testasivat kisabaanaa. Vieläkään ei juuri kerrottavaa; Uikki ei vielä osaa pujotella. Mutta sukukokoukseen se pääsi osallistumaan.

// Yesterday in Savonlinna Ronja and Uikki ran one course without a result because Uikki doesn’t do the weave poles yet. But she could participate a family meeting.

Tito ja Ronja sen sijaan löysivät itsensä jälleen palkintopallilta, tosin 15 virhepisteen saldolla.

// Ronja and Tito instead were on the podium again, with 15 faults.

Tänään oli minun vuoroni astella kisakentälle. Paikkana Laukaa, tuomarina Taru Leskinen, lajina rally-toko ja kahden koiran tulikaste: Leyan ensimmäinen koe avoimessa luokassa ja Uikin ensimmäinen alokkaassa. Leya oli viimeksi rallaillut ”numerolappu rinnassa” 3,5 vuotta aiemmin.

// Today it was my turn to compete, this time in rally-obedience. It was a debute for two dogs: for Leya in class two (she had competed in rally last time 3,5 years ago) and Uikki, her very first start in this event.

Leya oli radalla hyvin perässävedettävä. Kaikilla eleillään se ilmaisi minulle että nukkuisi paljon mieluummin sohvalla selällään kuin olisi minun kanssani rallailemassa. Leyan rata tuntui itsestäni jopa eläinrääkkäykseltä. Yllätykseni oli suuren suuri kun lopulta kaikesta huolimatta saimme tuloksen: tasan 70 pistettä. Täytyy todella miettiä, jatketaanko Leyan kanssa kisaamista. Treenaamisesta se ihan vaikuttaa tykkäävän, mutta se on luonteeltaan niin pehmeä, että paineistuu kovasti ohjaajan pienestäkin jännityksestä.

// It was extremely hard to motivate Leya today. She showed me clearly that she would rather lie on the sofa than do rally-obedience with me. I was really surprised when I saw that our points were just enough for a qualifying result. Now I have to think really if there is sense in participating competitions with Leya: she really doesn’t like them, although she seems to enjoy training.

Uikki oli lämmittelyssä ihan kivasti kuulolla, ja ihan hyvillä mielin menimme radan alkuun. Mutta ihan alkupäässä rataa Uikki sai pyörivän tuulen ansiosta hajun Ronjasta ja yritti vain etsiä Ronjaa. Hurjasti taistellen suoritimme radan loppuun saakka - ja Uikillekin tulokseen oikeuttavat pisteet 73! Uikin kanssa tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vähän enemmän harjoittelua (nyt meillä oli alla noin kolme harjoituskertaa) niin hyvä tulee. Toki avointa luokkaa kohti kun mennään, käännöksiä vasempaan pitää treenata kuntoon.

// Uikki worked nicely in warming-up and I felt confident when we went to the course. But  because of circulating wind Uikki got a scent from Ronja and during the beginning of the course she just wanted to find her. But I finished the course fighting snd finally we got 73 points which is a qualifying result! Just a little bit more training (we had trained about three times) and we will be able to get better results.

Hyvää juhannusta - Have a nice Midsummer

Terveisiä Savonlinnasta! // Greetings from Savonlinna

Vietämme juhannusta varsin tuulisessa Savossa. Tänään Uikki korkkasi Ronjan kanssa agilitykisat, hirveästi ei sen ihkaensimmäisestä virallisesta hypäristä jäänyt kerrottavaa. Reipas se oli ja teki varmasti ihan osaamisensa mukaisesti.

// We are spending Midsummer in windy Savo area. Today Uikki had her very first official agilitycompetition with Ronja. There isn’t much to tell about it, but Uikki did it for sure on her own level.

Tito ja Ronja kisasivat sekä kakkosten agi- että hyppyradan. Kummaltakin palkintopallisijoitus (2.) ja hypäriltä koirakon ihkaensimmäinen nollatulos kakkosissa. Jess!

// Tito and Ronja competed on both agility and jumping course in the class 2. They were on the podium in the both competitions (2.) and made their very first clear round in the class 2. Jess!

Huomenna jatketaan agilitykarnevaalien parissa ja illalla siirrytään Keski-Suomeen, jossa minä sitten starttaan kahden koiran kanssa rally-tokossa sunnuntaina. Jännittävää jussia siis on vielä jäljellä.

// Tomorrow we’ll go on with agility, in the evening we’ll travel to another place and on Sunday I’ll take part in rally-obedience with two dogs.

Koiratanssikisat korkattu - My very first freestyle competition

Tänään koitti jännitetty päivä: minun ihkaensimmäinen koiratanssikilpailuni. Ja toki myös tanssikavaljeerini Oosan. Toissayönä havahduin toistuvasti miettimään ohjelmaamme, vaikka osasin sen toki jo ulkoa, eri variaatioineen.

Ajelimme ajoissa Haukkikselle, että saisimme rauhassa varmennettua Oosan kisakirjan. Ja olimmekin ajoissa, kun kisat olivat lopulta reilusti myöhässä. Mutta mikäs se on omaa vuoroaan odotella hyvässä seurassa, jutellen samanhenkisten ihmisten kanssa. Täydessä näyttelyleijonassa olevan Oosan kanssa tukanlaitto oli toki yksi numero sinällään, kun koiratanssissa koiraa ei saa koristella ja liian monet tukkarenksut voidaan laskea sellaiseksi. No, vahingosta viisastuneena kävin vielä hyväksyttämässä Oosan kampauksen tuomareilla.

Lämpätessä Oosa oli hyvin kuulolla ja ihan hyvillä mielin menimme tanssiareenalle. Ja myös tanssimme koko ohjelman hyvin yhdessä, muutama "virhe" toki tuli, mutta kokonaisuuteen ja erityisesti yhdessä tekemiseemme olen todella tyytyväinen! Pisteitä saimme 148,67 (luokanvaihtoon oikeuttavaan kumaan olisi vaadittu vähintään 160 pistettä, noin karkeasti ottaen). Tuomarit olivat sitä mieltä, että musiikkivalinta oli onnistunut, mutta ohjelmassa olisi saanut olla enemmän temppuja ja vähemmän seuraamista. No, onpahan ohjelmassa kehitettävää, mutta olemme oikealla tiellä :) Alla tanssi videoituna.

// Today me and Oosa had our first freestyle competition. We made it, we danced together through all the program we had planned. We didn't get a leg though, but anyway, I was totally satisfied with my dance partner and our performance. The critiques told us that we are on the right way :)

Minä ja ihana tanssipartnerini

Myös Mirja ja Riesu (T. Bittersweet Spell) korkkasivat tanssiuransa aivan mallikkaasti. Mukavaa yhteistyötä ja yhdessä tekemistä heilläkin.

// Also Oosa's brother Riesu (T. Bittersweet Spell) participated and it was their very first time as well. They had nice cooperation working, too.

Koiramaisia menoja

Kalenteria plaratessani havaitsin, että kuusi seuraavaa viikonloppua, tai ainakin puolet viikonlopusta, onkin sitten tarkoitus viettää koiramaisissa touhuissa. Ja kun ottaa lukuun vielä juuri menneen viikonlopun, saldo on yhteensä seitsemän peräkkäistä viikonloppua. Aika perussettiä aktiiviselle koiraihmiselle, varsinkin kesälomalla :)

Lauantaina teimme Ronjan kanssa rengasmatkan Tuuriin Miljoonakoiranäyttelyyn, jossa villakoirat arvosteli Rakveren reissulta tuttu tuomari Irina Poletaeva. Uikille avoimesta luokasta sileä eri, muita meiltä ei ollutkaan näytillä, Leya ja Tito vain turisteilivat. Eilen toimin vastaavana koetoimitsijana OKK:n järjestämässä rally-tokokokeessa. Siinä myös Riesu B-pentueesta aloitti virallisen kisauransa. Riesun radasta ei sinällään jäänyt kerrottavaa tuleville sukupolville, mutta taistellen koirakko suoritti radan alusta loppuun saakka.

Ensi lauantai on superjännittävä, kun korkkaan itselleni ihan uuden kisalajin! Kaikkien näiden koiraharrastusvuosien jälkeenkin jotain uutta löytyy :) Osallistumme Oosan kanssa koiratanssin freestyle -kisaan! Huh, että jännittää. Tulostavoitetta meillä ei ole, lähdemme vain kokeilemaan miten tämä laji sujuu meiltä koe-/kisaoloissa.

The End

Tänään tuli puhelu, että Pimu on tuhkattu ja tuhkat voi hakea 😭

// Today I got a phone call telling that Pimu has been cremated and we could pick up the ashes 😭

FI & EE MVA Tyystilyksen Blazing Fire

Tänään Äänekosken ryhmänäyttelyssä, Annaliisa Heikkisen tuomaroimana, Vinski sai kolmannen sertinsä! Näin ollen siitä tuli Suomen ja samalla myös Viron muotovalio!

Superonnittelut Sarille!

// Today in a group show in Äänekoski under the judge Annaliisa Heikkonen Vinski got his third CAC and became Finnish and Estonian Champion!

Big congratulations to Sari!

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

Pimu

FI & EE & LT MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler

9.7.2011-22.5.2018

Kaikkemme teimme, mutta se ei riittänyt.

Oulu Nord, Uikki VSP - Oulu Nord Dog Show, Uikki BOS

Mitäpä otsikkoon lisättävää? Uikki teki sen mihin monikaan ei uskonut: oli rotunsa paras narttu nyöriturkissaan. Sai siis toisen Suomen sertinsä ja lisäksi uudenuutukaisen NORD-sertin. Tuomari oli Helin Kasuk-Tenson.

// Is there something to add to the heading? Uikki did it which hardly anyone would have believed: was the best bitch in her race in a corded coat. She got her second Finnish CAC and a brandnew NORD-CAC. The judge was Helin Kasuk-Tenson.

Kehässä kävivät myös sisarukset Vinski ja Oosa. Vinski oli kovassa kisassa pu4, Oosalle nk sileä eri raskaiden ja laahaavien liikkeiden takia.

// Also the siblings Vinski and Oosa participated. Vinski was BM4 in a strong conpetition. Oosa got only an excellent because of her heavy movements.

FI & EE MVA Tyystilyksen Black Roses

Tänään Ylivieskan ryhmänäyttelyssä Oosasta tuli Suomen muotovalio! Ja koska viime viikonlopun saalis Rakveresta oli ei yksi vaan kaksi Viron sertiä, Oosasta tuli samalla myös Viron valio! (Yksi sert olisi toki riittänyt).

Suurkiitos kaikille hengessä mukana olleille. Ja erityiskiitokset Sarille Oosan trimmaamisesta!

// Today Oosa became Finnish Champion. And not only Finnish but also Estonian because last weekend in Rakvere, Estonia she got not only one CAC but two. (Though one would have been enough).

Thanks to everyone involved in this project and special thanks to Sari for grooming Oosa.

Myös Uikki ja Leya olivat kehässä tänään. Uikille nyörivillakoiradebyytissään sileä eri ja Leyalle eri, sa ja paras narttu 3.

// Also Uikki and Leya were in the ring today. Uikki got an excellent in her debute as a corded poodle. Leya got even cq and was the best female 3.

Terveisiä Virosta! - Greetings from Estonia!

Maken ja kolmen koiran kanssa ollaan Terolla reissussa Rakveressä, Virossa. Tietysti koiranäyttelyiden merkeissä :) Tänään koiruudet kävivät erinomaisin tuloksin pyörähtämässä Irina Poletaevan tuomaroimassa kehässä. Leyalle Viron sert ja se oli myös VSP. Vinskille niinikään Viron sert, Vinski hävisi pu-kehässä upealle, lähes 10-vuotiaalle veteraanille ja oli siis pu2. Oosalle myös Viron sert ja Oosa oli myös VSP.

Huomenna uudelleen kehään.

Täällä on luonto jo melkoisen vihreää, mutta ei ole kauhean lämmintä. Yöllä oli vain muutama lämpöaste.

// We are on a trip with our Tero in Rakvere, Estonia. Of course because of dog shows :) Today the three dogs were in the ring with excellent results. Leya got a CAC and was BOS, Vinski got also a CAC, was beaten in the best male by a magnificent veteran and was the second. Oosa got also a CAC and was BOS.

Tomorrow we’ll be in the ring again.

Here it is quite green already, but it is not very warm. In the night there were only a couple of degrees.

Kuningatar 10 vuotta. Ja Uikista - The Queen 10 yrs. And about Uikki

Maailmankaikkeuden ehdoton kuningatar, perheemme ylin jäsen nimeltään Yoda täytti maanantaina 10 vuotta! Onnittelut hänen kuninkaalliselle korkeudelleen! Iloitsemme jokaisesta päivästä, jonka The Queen on luonamme. Sunnuntaina sillä oli siistiytymispäivä ja eilen aloitin koiratanssin jatkokurssin sen kanssa.

// The absolut queen of the universe, the highest member of our family, Yoda, turned 10-year-old on Monday! Congratulations to Her Royal Highness! We are happy about every day we have The Queen among us. On Sunday the Queen had her beauty day and yesterday we started on a freestyle course.

Auringossa tiistaina // Sunbathing.

Uikki on talven aikana läpikäynyt muodon muutoksen. Puoli vuotta sitten se näytti tältä:

// Uikki has had a makeover during the winter. Six months ago she looked like that:

Ja nyt tältä: // And now she looks like this:

Uikki (kuten jokunen muukin koira) on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn nyt keväälle. Pikkasen jännittää minkä tuomion Uikki-Puikin turkki kehässä saa :)

// Uikki, like some other dogs, have been entered to couple of dog shows during the spring. I'm a little excited about, how her coat will be judged.